YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Aleksei Navalnyi sai muistopenkin Venäjän lähetystön viereiseen puistoon – Penkin valmistanut pohjalaisyrittäjä: Kannanotto sananvapauden, rohkeuden ja ihmisoikeuksien puolesta
Venäläisen oppositiopoliitikon muistopenkki paljastettiin torstaina Helsingissä.
Helmikuussa 2024 epäselvissä olosuhteissa vankileirillä kuollut venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on saanut muistopenkin Helsinkiin. Penkki paljastettiin torstai-iltana Venäjän suurlähetystön viereisessä puistossa samana päivänä, jona Navalnyi olisi täyttänyt 50 vuotta.
Penkkihankkeen takana on Putinin hallintoa vastustava järjestö nimeltä Initiative for Resistance and Dialogue eli Initiative FoReDi. Perustajajäsenet ovat venäläisiä aktivisteja, joista osa on saanut turvapaikan Suomesta. Tilaisuudessa käyttivät puheenvuoroja venäläisaktivistien lisäksi muun muassa Kimmo Kiljunen ja Heidi Hautala.
Penkin valmisti eteläpohjalainen Ilmajoen Teräsputkikaluste Oy.
– Meille tuli viime heinäkuussa kysely, voisimmeko valmistaa tällaisen penkin. Pienen harkinnan jälkeen päätimme vastata, että ilman muuta, Ilmajoen Teräsputkikalusteen toimitusjohtaja Jussi Eväsoja kertoi aiemmin Yrittäjät.fin haastattelussa.
Eväsojan mukaan muistopenkki on yrityksen oma kannanotto sananvapauden, rohkeuden ja ihmisoikeuksien puolesta.
– Mielestäni tässä ollaan tosi tärkeiden asioiden äärellä. Kun meillä on osaaminen ja kyky tehdä jotain kestävää ja näkyvää, niin ilman muuta voimme käyttää osaamistamme muuhunkin kuin ydinliiketoimintaan, Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtajanakin toimiva Eväsoja jatkoi.
Eväsojan mielestä sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat arvoja, jotka myös yrittäjien pitäisi ehdoitta jakaa.
– Yrittäjyyskään ei ole arvovapaa tila. Vastuu ei näy vain tuloslaskelmassa, vaan myös siinä, mihin suostumme ja mihin emme. Uskon siihen, että yrityksillä ja työnantajilla on vastuu siitä, millaista maailmaa omalla työllä rakennetaan, yrittäjä kertoi.
Eväsojan mukaan muistomerkin pystyttäminen on teko hyvän puolesta.
– Elämme sellaista aikaa, että kovaääninen paha vie kaiken tilan mediassa ja muussa keskustelussa, ja se hiljainen hyvä jää jalkoihin. Kysymys on siitä, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Uskallammeko nostaa asioita keskusteluun vai emme?
