YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Palkittu porilainen grilliyrittäjä Mia Kuronen koki kovan menetyksen ja päätti näyttää epäilijöille: ”Tärkein elämäntyöni on ollut lasten kasvattaminen”
Kuronen on ylpeä siitä, että on pystynyt tarjoamaan jokaiselle lapselleen töitä.
Mia Kuronen, 52, tietää, mitä grilliasiakas haluaa. Hän on pyörittänyt omaa grilliään Porin keskustassa noin viiden vuoden ajan. Viime lauantaina Porin Yrittäjät valitsi Grilli-Porin vuoden yritykseksi.
– Olen niin otettu, että en aluksi meinannut uskoa, että tämä on mahdollista. Mielestäni yrittäjä ei voi urallaan saada parempaa kunnianosoitusta, Kuronen sanoo.
Alun perin Grilli-Porin perustivat hänen edesmenneen miehensä sisko ja tämän äiti vuonna 1987. Kurosen ex-mies osti grillin parin vuoden jälkeen. Hän työskenteli tuolloin päätoimisesti bussikuskina. Sittemmin Kuronen osti grillin puolisoltaan, mutta pariskunta pyöritti yritystä pitkään yhdessä.
Vuonna 2021, keskellä pahinta korona-aikaa, Kurosen perheen arki sai traagisen käänteen. Miehelle soitettiin lääkäristä ja pyydettiin lähtemään saman tien Turun yliopistolliseen keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin.
Puolison diagnoosiksi paljastui leukemia. Hänelle tehtiin kantasolusiirto, mutta se ei enää auttanut. Vain runsaan kuukauden kuluttua perheeseen laskeutui suuri suru.
– Hän auttoi meitä viimeiseen asti. Ennen sairaalaan lähtöään hän opasti, miten tilaamme ruokatarvikkeita ja mihin soitetaan, jos joku kone hajoaa.
Vaikka takana on pitkä yrittäjyys, Kuronen ei halua ottaa siitä kunniaa itselleen. Se kuuluu hänen edesmenneelle miehelleen.
”Tietyllä tavalla olen päässyt helpolla”
Kuroselle miehen sairastuminen oli kova pala. Se lamaannutti hänet.
– En tajunnut mistään mitään. Se oli aikamoista sumua. Korona-aika vielä pahensi tilannetta.
Saatuaan tiedon miehensä diagnoosista Kuronen ei kyennyt muuta kuin makaamaan sängyssä.
– Silloin poikani tuli ja sanoi, että nyt äiti ylös niin aletaan hoitaa bisneksiä. Sen jälkeen teimme jumalattomasti töitä. Onneksi meillä oli grillissä ulkoluukku, josta pystyimme myymään ruokaa silloinkin, kun koronarajoitukset olivat päällä. Se oli pelastus.
Vaikka takana on pitkä yrittäjyys, Kuronen ei halua ottaa siitä kunniaa itselleen. Se kuuluu hänen edesmenneelle miehelleen.
– Vaikka minä omistin firman, mieheni sai kovalla työllään sen toimimaan. Minun elämäntyöni on ollut lasten kasvattaminen. Tietyllä tavalla olen päässyt helpolla, sillä olen saanut hoitaa kodin ja lapset ja viedä heidät kouluun. Arvostan sitä, että olen pystynyt tarjoamaan kaikille viidelle lapselleni työpaikan grillissä.
”Meiltä makkaraperunat saa edelleen alle kymmenellä eurolla ja annos on iso. Mieheni sanoi aina, että älä ikinä vaihda halvempaan, jos se on huonompaa kuin entinen.”
Mia Kuronen, yrittäjä
Onnistumisia rekrytoinneissa
Porissa on ollut takavuosina jopa viitisentoista grilliä, nykyisin enää muutama. Kuronen harmittelee tilannetta, mutta luottaa oman yrityksensä jatkoon. Ensi vuonna se täyttää 40 vuotta.
– Olemme pärjänneet muun muassa siksi, että teemme tuotteissa käyttämämme kastikkeet itse. Käyn itse usein eri grilleissä ja kiinnitän aina huomiota kastikkeisiin. Niillä voi erottautua, sillä monesti grillit myyvät samoja pihvejä ja salaatteja.
Toinen kriittinen tekijä on ollut hinnoittelu. Kuronen on halunnut pitää hinnat kohtuullisina, vaikka esimerkiksi pihvien sisäänostohinnat ovat nousseet useaan otteeseen.
– Meiltä makkaraperunat saa edelleen alle kymmenellä eurolla ja annos on iso. Mieheni sanoi aina, että älä ikinä vaihda halvempaan, jos se on huonompaa kuin entinen, yrittäjä kertoo.
Taloudellista tilannetta on helpottanut se, että grilli toimii omalla tontilla ja myös rakennus on yrityksen omistuksessa.
Kuronen on onnistunut myös rekrytoinneissa.
– Kaikki työntekijät ovat nuoria. Olen löytänyt heidät Facebookin kautta. Koskaan en ole käyttänyt harjoittelijoita tai tukityöllistettyjä. Oikea ihminen on saattanut löytyä myös nykyisten työntekijöiden tuttavapiiristä.
Yksi työntekijä on jäänyt yrittäjälle erityisen hyvin mieleen.
– Eräs poika oli meillä yli kaksi vuotta. Sinä aikana hän tienasi käsirahat sähköautoon ja sijoitusasuntoon Turusta.
Myyntiaikeista luovuttiin
Miehensä kuoleman jälkeen Kuronen oli jo myymässä grilliä, mutta tuli toisiin aatoksiin.
– Grillille oli jo ostaja tiedossa. Sitten luin Facebookista kommentin, jonka mukaan leski laittaa nyt yrityksen persiilleen. Sen luettuani ajattelin, että näytän kaikille enkä todellakaan myy yritystä. Siihen loppuivat neuvottelut.
Viime aikoina hänen poikansa on osoittanut vahvaa kiinnostusta yrityksen ostamiseen ja toiminnan jatkamiseen, mutta asiasta ei ole toistaiseksi päätetty.
– Olen vasta 52-vuotias. Mitä minä sitten tekisin, Kuronen kysyy puoliksi leikillään.
Vinkkaa meille juttuaihe!
Pauli Reinikainen
pauli.reinikainen@yrittajat.fi