Kehuttu tuote ja markkinoiden halvin hinta eivät riittäneet – Niki Aholinin yritys pysyi pystyssä runsaan vuoden: ”Käteen jäi velkoja, masennusta ja vihaa ihmisiä kohtaan”

Sen piti olla erinomainen liikeidea.

Toisin kävi. Mikkeliläisten Niki Aholinin ja hänen puolisonsa Emmi Virosen yhteinen yritys ajettiin konkurssiin runsaan vuoden kuluttua sen perustamisesta. Päätös oli yrittäjien oma, sillä kukaan ulkopuolinen ei hakenut firmaa konkurssiin.

Aholin on koulutukseltaan puutekniikan insinööri. Hän ideoi bisneksen, jonka toiminta perustui kierrätyspuusta valmistettuihin hauta-arkkuihin. Sellaisia ei kukaan myy tarjonnut Suomessa.

– Innovaation lähtökohtana oli mietintä siitä, miksi kannattaa valmistaa kertakäyttötuote neitseellisestä puusta.

Arkkujen valmistusmateriaali tuli jätehuoltoyhtiöltä. Käytännössä lopputuote valmistettiin käytetyistä ja puhdistetuista kuormalavoista. Aholin valmisti arkut itse.

– Ajatuksena oli, että lähdemme pohjalta ja kehitämme yritystä hiljalleen investoiden. Emme päässeet puusta pitkälle, kun seinät tulivat vastaan, Aholin sanoo.

Konkurssista kertoi aiemmin Tekniikka&Talous.

”Arkku olisi pitänyt myydä 50–100 eurolla Mielestämme oli epäreilua, että voitot olisivat valuneet hautaustoimistoille.”

Niki Aholin

”Ei kiinnostusta uusille innovaatioille”

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli vastaan, kun tuoreet yrittäjät ryhtyivät etsimään yhteistyökumppaneita arkkujen myyntiin.

– Kiinnostus arkkujamme kohtaan oli hautaustoimistoissa käytännössä olematonta. Asiakkaat olivat kyllä kiinnostuneita, mutta hautaustoimistot nihkeitä.

Hieman myöhemmin Aholinille selvisi syy haluttomuuteen. Hänen mukaansa arkkumarkkina toimii Suomessa niin, että hautaustoimistot ostavat tuotteet edullisesti pääosin Virosta. Valmistajat tarjoavat arkut ilmaisilla kuljetuksilla ja erittäin edulliseen hintaan. Hautaustoimisto saattaa maksaa yhdestä arkusta vain 50 euroa.

– Toimistojen katteet arkkumyynnissä ovat jopa kymmenkertaiset. Meiltä olisi haluttu arkut yhtä halvalla ja ilmaisilla kuljetuksilla. Arkku olisi pitänyt myydä 50–100 eurolla Mielestämme oli epäreilua, että voitot olisivat valuneet hautaustoimistoille ja että he hyötyvät tekemästämme työstä.

Aholinin mukaan hän olisi hyväksynyt 250 euron sisäänostohinnan. Neuvottelut hautaustoimistojen kanssa jäivät lyhyeen.

– Kaikki tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Ei ollut minkäänlaista kiinnostusta uusille innovaatioille.

Etukäteiskyselyiden perusteella hinnan olisi pitänyt olla määräävin tekijä hautauspalvelun ostopäätökseen. Tämä osoittautui vääräksi arvioksi.

”Kotisohvalta on helppo kannattaa”

Viime vuoden kesällä yrittäjäpariskunta päätti yrittää toista taktiikkaa. He perustivat Mikkeliin oman hautaustoimiston ja tarjosivat hautauspalvelupakettia kuljetuksineen ja arkkuineen edullisemmin kuin yksikään kilpailija.

– Se oli Suomen halvin hautauspalvelu. Arkkujen raaka-aine oli meille edullista ja piti hinnoitella vain työn hinta. Kovimmalla kilpailijalla saman palvelun hinta oli 380 euroa. Me myimme sitä 350 eurolla.

Etukäteiskyselyiden perusteella hinnan olisi pitänyt olla määräävin tekijä hautauspalvelun ostopäätökseen. Tämä osoittautui vääräksi arvioksi.

– Kiinnostusta palvelullemme ei ollut käytännössä lainkaan. En vieläkään osaa sanoa syytä. Vallitsevilla hautaustoimistoilla on niin kova brändi ja tunnettuus, että ihmiset lampsivat sinne automaattisesti ilman hintojen vertailua.

Yrittäjille kokemus oli musertava.

– Oli masentavaa, kun emme missään vaiheessa päässeet kehittämään tuotettamme. Mainostimme Googlessa, Facebookissa ja Instagramissa. Ihmiset kyllä kiinnostuivat, mutta se ei realisoitunut myynniksi.

Aholin kokee, että yritys vastasi kuluttajien toiveisiin vaatimattomista ja edullisista arkuista. Kiertotalouden arvostus näkyy hänen mukaansa vain sanojen tasolla.

– Kotisohvalta on helppo kannattaa ympäristöystävällisiä tuotteita, mutta todellisuudessa toimitaan eri tavalla. Hautausalalla joka toinen toimisto mainostaa itseään ekologisuudella, mutta sillä ei ole useinkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Aholin kiittelee Osuuspankkia, joka ainoana pankkina uskoi liikeideaan.

”Mikään ei näytä konkretisoituvan”

Konkurssi jätti jälkeensä paljon toivottomuutta ja epäuskoa yrittämiseen.

– Käteen jäi velkoja, masennusta ja vihaa ihmisiä kohtaan. Nyt on aika lailla tyhjä ja neuvoton olo. Harmittaa todella, että teimme vuosia ilmaista työtä. Nyt mietimme puolison kanssa, mitä elämällämme tekisimme.

Pariskunta käytti yritykseensä omia rahojaan, mutta lisäksi yritys sai Finnveran takaamaan pankkilainan. Aholin kiittelee Osuuspankkia, joka ainoana pankkina uskoi liikeideaan.

Tulevaisuudestaan hän on tässä vaiheessa epävarma.

– Kierrätyspuuhun liittyen minulla on uusia ideoita. Olen niin pettynyt Suomeen, että täällä en todennäköisesti tule enää yrittämään. Puualan tulevaisuus näyttää muutenkin huonolta, kun keskittyminen on pelkästään sahatavaran myynnissä. Kiertotaloudessa on paljon kivoja ja kannatettavia ajatuksia ja hankkeita, mutta mikään niistä ei näytä tässä maassa konkretisoituvan.