Kokenut suunnittelija liputtaa ”meninkien” puolesta – ”Mikä ihmeen juttu se on länsimaisessa kulttuurissa, että miehet eivät voi käyttää hameita?”

Miksi mies ei saisi pukeutua hameeseen, pukusuunnittelija ja mittatilausompelija Marjo Haapasalo pohti Facebook-päivityksessään.

”Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas historiassa tai kulttuureissa kun se oli vielä täysin yleistä. — Tuntuu ihan hassulta edes kirjoittaa tätä. Julistan täten ihmisille pukeutumisvapauden”, hää- ja juhlapukuihin erikoistuneen Boutique Minnen yrittäjä Haapasalo kirjoitti toukokuussa.

Näihin pohdintoihin Haapasalon vei hänelle myönnetty, omatekoinen kunniakirja. Boutique Minnen pitkäaikainen asiakas, kirjailija Juri Nummelin halusi palkita Haapasalon itse laatimallaan Juri Nummelin -kunniakirjalla avarakatseisuudesta sekä ”pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta työstä pukusuunnittelun ja vintagekulttuurin parissa”.

Leningistä meninkiin

Haapasalo oli kunniakirjasta erittäin otettu ja teki siitä Facebook-päivityksen. Sen yhteydessä hän julkaisi kuvia meikatusta Nummelinista mustassa mekossa ja punaisessa juhlapuvussa, jotka molemmat oli suunnitellut ja ommellut.

– Juri on sellainen multisosiaalinen tyyppi ja kulttuurin ystävä, joka jakaa syntymäpäivinään näitä kunniakirjoja. Olen todella ylpeä tästä tunnustuksesta ja laitoin sen Minnen näyteikkunaan, Haapasalo kertoo.

Haapasalo laskee tehneensä Nummelinille neljä juhla-asua, esimerkiksi tyllihameen ja univormumaisen puvun pitsikoristeilla.

– Juri nimitti niitä vahingossa sanalla meninki, joka on yhdistelmä sanasta ”men” ja ”leninki”. Se oli mielestäni hirveän hauska sana, ja aion ottaa sen käyttöön, Haapasalo naurahtaa.

Ahdas normi

Haapasalolla on pitkä kokemus pukusuunnittelusta. Yrittäjänä hän tekee juhla-asuja Boutique Minnessä.

– Suunnittelen ja valmistan juhla- sekä hääpukuja lähinnä naisille. Miesten puvuista tulee jonkin verran pyyntöjä, mutten ole vaatturi. Teen miehille toisinaan historiallisia pukuja sekä esiintymisasuja esimerkiksi teatteriin.

Boutique Minnen yrittäjyyden ohella Haapasalo on tehnyt 30 vuotta teatteri-, nykytanssi- ja oopperatuotantoja puvustajana sekä vaatesuunnittelijana. Tänä vuonna työn alla ovat muun muassa produktiot teattereihin Hämeenlinnassa, Salossa, Jyväskylässä, Åbo Svenska Teaternissa ja Aurinkobaletissa. 

Työnsä ja koulutustaustansa vuoksi Haapasalo tuntee vaatehistoriaa. Hän sanoo, että Antiikissa ja keskiajalla miehillä oli erilaisia kaapuja ja pitkiä tunikoita, 1700-luvulla miesten pukeutuminen taas oli koristeellista. Oli silkkisukkia, korkokenkiä ja pitsikoristeita. Housut vakiintuivat miesten vaatekappaleeksi vasta 1800-luvulla teollistumisen myötä.

– Länsimaisessa kulttuurissa miesten pukeutumisnormi on hirveän ahdas. Esimerkiksi miesten puku ei ole muuttunut paljoakaan sadassa vuodessa. Se on hirveän tylsää!

Kohu pinkistä frakista

Haapasalo vietti vastikään lomaa Skotlannissa, jossa hän havaitsi, että miehet todellakin käyttivät myös kansallispukuun kuuluvaa kilttiä.

– Jos ei nyt aivan arkipukeutumisessa, niin vähänkään juhlavammassa pukeutumisessa kilttejä näki.

Haapasalo ihmettelee, että vain parin tunnin lentomatkan päässä Suomesta pukeutumiskulttuuri sallii hameen miehelle.

– Mikä ihmeen juttu se ylipäätään on länsimaisessa kulttuurissa, että miehet eivät voi käyttää hameita? Ja jos mies pukeutuu erikoisemmin, tulee heti kauhea kohu. Kuten ihana Atte Kilpinen ja pinkki frakki Linnanjuhlissa. Miten valovoimainen hän oli ja miten kantoi sitä pukua!

Haapasalo ei myöskään ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa miehen feminiiniseksi koettu pukeutuminen viittaisi tämän seksuaaliseen suuntautumiseen.

– Sukupuolirooli on kauhean ahdas, ja jos pukeutuu eri tavalla kuin muut, niin katsotaan heti, että edustaa vähemmistöä. Eiväthän ne asiat liity mitenkään toisiinsa.

Jäykkää ja pikkutarkkaa

Haapasalo sanoo, että perinteinen miesten juhlapukeutuminen on paitsi tylsää, myös jäykkää ja pikkutarkkaa. 

– Kuumanakin päivänä puvun alla täytyy olla pitkähihainen kauluspaita, lyhyet hihat eivät käy. Solmion täytyy olla tietyn pituinen ja -levyinen, ja on tarkkaan määritelty, saako liivi näkyä takin alta ja miten lahkeen tulee osua kengän päälle.

Ylipäätään Haapasalo kaipaisi suomalaisten pukeutumiseen lisää rentoutta ja heittäytymistä. Hän vertaa ruotsalaisten Nobel-juhlia ja suomalaisten Linnan juhlia.

– Ruotsalaiset vain heittävät jotain päälleen ja jättävät hiukset auki, mutta he osaavat kantaa juhlapukujaan. Suomessa pyntätään, ollaan viimeisen päälle ja pelätään hirveästi virheitä. Se tekee kaikesta jäykkää.

Vaate kantaa ihmistä

Haapasalo kaipaisi naistenkin muotiin enemmän mielikuvitusta. Hän uskoo, että trendikkäitä väljiä, säkkimäisiä vaatteita on halvempi ja nopeampi valmistaa liukuhihnatyönä kuin tyköistuvia asuja, joissa olisi mielenkiintoisia leikkauksia ja yksityiskohtia.

Mittatilausompelijana Haapasalo on oppinut, että päällepäin näkyy, jos ihminen ei viihdy vaatteissaan. Hän haluaa auttaa asiakastaan löytämään asuja, joissa tämän on hyvä olla.

– Minulle on todella tärkeää tsempata asiakasta. Voin vinkata, mikä voisi korostaa hänen parhaita puoliaan, mutta haluan aina tehdä sen hyvän kautta.

– En koskaan ajattele, että ihminen kantaa vaatetta, vaan että vaate kantaa ihmistä. Istuvuus, mittasuhteiden muokkaaminen ja korostaminen on lähtökohta omassa työssäni.

Haapasalo on uransa aikana tehnyt muutamia hameita ja helmallisia asuja miehille. Hän toivoisi, että myös miehet uskaltaisivat leikitellä eri asuilla. Monien maiden kulttuuriperinnöstä löytyy väljiä alaosia miehillekin. Tällaiset ovat esimerkiksi japanilaiset, hamemaiset hakama-housut.

– Ne sopivat todella hyvin miehille. Ne pidentävät jalkoja ja voivat tehdä liikkumisestakin hienomman näköistä.