Lammasfarmari Roosa Honkanen törmäsi pihalla karmaisevaan näkyyn – Nyt hän pelkää, että sudet ovat tottuneet sähköiskuihin

Roosa Honkanen on ollut vastuussa Sirolan lammastilasta vuoden 2021 alusta lähtien. Tilan ovat perustaneet aikanaan hänen isovanhempansa.

Lampaita tiluksilla on ollut vuodesta 1994. Ensimmäiset petoaidat asennettiin viitisentoista vuotta sitten. Sen jälkeen niitä on noussut hiljalleen kaikkien laidunalueiden ympärille. Tällä hetkellä tilalla käytetään suurpetoaitoja.

Viime aikoina petotilanne on Honkasen mukaan ”eskaloitunut”. Viimeisten muutaman vuoden aikana on sattunut kaksi petovahinkoa, suurpetoaidoista huolimatta. Vuonna 2021 Honkanen menetti pihapiirissä susille kuusi lammasta.

– Onneksi loput pääsivät karkaamaan. Sata lammasta oli odottamassa etuoven edessä. Ensimmäiset raadot löytyivät 20–30 metrin päästä, hän muistelee Yrittajat.fille.

Tänä syksynä sudet raatelivat 26 lammasta laitumella. Lisäksi yksi lampaista jouduttiin lopettamaan. Yksi löytyi myöhemmin läheisestä metsästä kuolleena.

Honkanen pelkää, että sähköistetyt suurpetoaidatkaan eivät enää pidättele susia.

– Toki aidat ovat varmasti myös estäneet vahinkoja, mutta niiden teho alkaa heiketä. Ehkä sudet ovat turtuneet sähköiskuihin tai oppineet tulemaan aidoista saamatta iskua.

Aidassa kulkee 5000–6000 voltin jännite. Tällä hetkellä Honkasen tilalla aitaa on 15 kilometriä noin parinkymmenen hehtaarin alueella.

Suurpetoaitoja ei tarvitsisi, jos petoeläinriskiä ei olisi. Honkasen mukaan lampaat pysyisivät hyvin laitumella kevyessä lanka- tai verkkoaidassa, mikäli niille on siellä riittävästi syömistä. 

”Toki aidat ovat varmasti myös estäneet vahinkoja, mutta niiden teho alkaa heiketä. Ehkä sudet ovat turtuneet sähköiskuihin.”

Roosa Honkanen, tilanomistaja

Yhdenkin lampaan menetys voi tulla kalliiksi

Kesäisin Sirolan lammastilalla laiduntaa 300–400 eläintä, joista 100–200 on aikuisia uuhia, parisataa niiden karitsoja ja loput siitospässejä. Suomen mittakaavassa kyse on keskikokoisesta tilasta, mutta vain yhdellä muulla kotimaisella tilalla jalostetaan Oxford Down -lihalammasrotua.

Honkasen mukaan yhdenkin lampaan menettäminen susille voi olla tilalliselle merkittävä rahallinen tappio.

– Paljon on kiinni siitä, minkä arvoinen lammas on kyseessä. Arvokkaan siitospässin menettämistä ei voi välttämättä mitata rahassa, koska kyse on arvokkaasta alkuperäisen rodun geeniperimästä. Meidän uuhien kohdalla menetyksen hinta on 800–1300 euroa eläintä kohden.

Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta taloudellisesta tappiosta. Tilalliselle eläimen kuolema teettää paljon työtä. Ensin raadot on kerättävä, minkä jälkeen ne hävitetään Honkajoen raatokeräilyssä. Laskun suuruus vaihtelee eläinmäärän ja eläinlajin mukaan. Lampaan hävityshinta on noin 30 euroa eläintä kohden.

– Kaikki eläimet on otettava petovahingon jälkeen sisätiloihin. Eläinlääkäri tarkistaa, onko eläimissä haavoittuneita. Myös omalle työlle pitää laskea joku arvo, koska aikaa järjestelyihin kuluu paljon, Honkanen kertoo.

”Kanttini ei kestänyt jättää eläimiä ulos yöksi”

Viimeisimmän petovahingon jälkeen Honkanen ei ole uskaltanut pitää lampaita öisin ulkona.

– Se on tarkoittanut eläinten lisäruokintaa sisätiloissa, koska tilat ja pihapiirin laitumet eivät periaatteessa riittäisi kaikille. Lisäksi sisätiloja on pitänyt kuivittaa, jotta kaikille on puhtaat pedit. Sekin maksaa.

Päivisin osa lampaista on laitumella.

– Kanttini ei kestänyt sitä, että jättäisin eläimet yöksi ulos. Siitä tulisi niin kova stressi, etten saisi unta öisin. Päivisin laitumille päästäminen on helpompaa, kun näen eläimet.

Susihavaintoja lähialueelta on tehty viimeksi tällä viikolla. Honkasen mukaan on hyvä, että tilat käyttävät ja testaavat yhä enemmän ennaltaehkäiseviä suojakeinoja kuten ääni- ja valokarkotteita ja mahdollisuuksien mukaan koiria laumanvartijoina. Niitä ei voi kuitenkaan edellyttää kaikilta, eikä kaikissa tuotnato-olosuhteissa.

– Lampureilla on aito halu suojella eläimiä, mutta kaikkea ennaltaehkäisevää työtä ei voi teettää yrittäjillä, vaan siihen pitää löytyä konkreettista tukea myös tilan ulkopuolisilta tahoilta. Lisäksi ennaltaehkäisevän työn rinnalle pitää löytyä myös muita keinoja, erityisesti silloin kun ennaltaehkäisevät toimenpiteet todetaan riittämättömiksi. Kun petovahinkoja alkaa sattua, näiden petoyksilöiden kohdalla poistomenettely olisi suositeltavaa ilman liian haastavaa lupamenettelyä.

Honkanen kannattaa myös kannanhoidollista susien metsästystä, jotta susien arkuus ihmisasutuksen lähellä kasvaisi.

– Talvi on helpompaa aikaa, koska eläimet ovat joka tapauksessa sisätiloissa. Ensi kesää kohden mennään huolestunein miettein.