Mielipide: TE-palveluiden siirto kunnille – Haasteena tietojärjestelmät, voitettavana työllisyyden kasvu

Mielipidekirjoitus julkaistu Iisalmen Sanomissa 4.11.2021

Paula Aikio-Tallgren

Työllisyyspalveluissa rullaa monta uudistusta muun muassa pohjoismainen työnhakumalli, palkkatukiuudistus ja jatkuvan oppimisen palvelukeskusmalli. Suuri muutos käytännössä on meneillään oleva työllisyyspalveluiden kuntakokeilu ja palveluiden siirtyminen Ely-keskuksista aidoksi lähipalveluksi kuntiin vuonna 2024.

TE-palveluiden rakennemuutos voidaan nähdä jonkinlaisena kompensaationa kunnille sote-palveluiden siirrosta tuleville hyvinvointialueille. Kuntien roolia halutaan vahvistaa elinkeinopalveluiden ja työllisyyden hoitoon liittyvillä vastuilla ja tämä on hyvä asia. Kuntien on jatkossa näytettävä miten kunta on parempi työllisyyspalveluiden tuottaja kuin valtio. Uudistuksen vaikuttavuutta on arvioitava tästä näkökulmasta.

Käytännössä kuntavastuu edellyttää 20 000 asukkaan työvoimapohjaa eli 15–74-vuotiaita työttömiä, jotka ovat aktiivisesti työmarkkinoiden käytössä. Tuolla työvoimapohjalla vain 20 kuntaa Suomessa voi järjestää TE-palvelut omassa kunnassaan yksin, muiden kuntien pitää koordinoida yhteistyötä keskenään. Pohjois-Savossa Kuopio operoi yksin ja muut kunnat hakevat kumppanuuksia. Luontevat, jo nyt toimivat yhteistyöverkostot, olisivat tietysti paras tapa järjestellä kumppanuuksia, mutta näillä reunaehdoilla nyt edetään.

Jokaisella kunnon rakennemuutoksella on omat haasteensa, niin tälläkin. Yksi niistä liittyy tietojärjestelmien toimivuuteen kuntien välillä. Missä on jatkossa keskitetty tietovaranto ja mihin järjestelmiin tulee tieto työnhakijoiden taustoista ja osaamisesta, joita vastaavasti linkitetään työpaikkojen tarjoamaan? Puhuvatko eri järjestelmät samaa kieltä? Tärkeää on myös kanavoida yhteinen valtakunnallinen tieto ja vastaavasti maakunnallinen tai yksittäisessä kunnassa oleva tieto. Tähän tarvitaan ylialueellista ennakointia ja tietomassan suuruusluokan hahmotuskykyä.

Haasteista on raportoitu nyt jo kuntakokeilun alkuvaiheessa. Palveluihin ohjaaminen on käynnistynyt hitaasti ja työttömien työllistymissuunnitelmien päivitys takkuaa kertoi TEM:n johtava asiantuntija Tanja Ståhlberg. Yhdeksi haasteeksi on noussut TE-palveluiden ja kuntapuolen työkulttuurien yhteensovittamisen sekä henkilöstön rekrytoinnin ongelmat. Alkusyksystä media uutisoi miten korona hidasti etähaastatteluiden mahdollisuudesta huolimatta työttömien 3 kuukauden välein tapahtuvia haastatteluja. Näistä syistä TE-palveluiden ja kuntien yrityspalveluiden synergian hiominen on avainasemassa. Hallintohimmeliä emme tarvitse vaan napakkaa lähipalvelua kuten uudistuksen palvelulupaus onkin.

Suuri kuva on tärkeä. Erinomainen kärkitavoite uudistukselle on työllisyysasteen nosto työn kysyntää ja tarjontaa lisäämällä. Kehitysyhtiöille ja kuntien elinkeinotoimelle nämä tarjoavat nykyistä vahvempaa pelikenttää. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä voidaan tukea kaavoituksella, toimitilatarjonnalla, vahvistamalla julkisia hankintoja ja laajentamalla palvelusetelien käyttöä. Kaikki nämä lisäävät työvoiman tarvetta ja kysyntää. Uudistuksen myötä kunnilla tai yhteistoiminta-alueilla on ajantasainen tieto työnantajien osaamistarpeesta ja vastaavasti työnhakijoiden osaamisesta.

Käsissämme lienee historian hankalin tilanne työvoiman saatavuudessa ja kohtaanto-ongelman ratkaisussa. Uusiin katkoksiin työllisyyden hoidossa meillä ei ole varaa kasvun rullatessa vauhdilla eteenpäin.

Savon Yrittäjät toimitusjohtaja