Yrittäjä! Tule mukaan omiesi pariin. Liity Yrittäjiin.

Jäsen, oletko jo ladannut Yrittäjät -sovelluksen puhelimeesi? Lataa sovellus Androidille tai Applelle.

Marjayrittäjä kertoo, millä suomalaiset poimijat saadaan töihin
Yrittäjä Tiia Muotkavaaran mukaan marjanpoiminta-alaan pitäisi alkaa suhtautua oikeana työnä ja siitä pitäisi saada oikean työn mukainen korvaus. Kuva: Getty Images
30.5.2024 klo 14:32
Uutinen

Onko tässä ratkaisu marja-alan työvoimapulaan? Tiian yritys maksaa marjanpoimijoille jopa 17 euroa kilolta – ”Eräs tienasi 850 euroa päivässä”

Selvästi korkeammista asiakashinnoista huolimatta Tiia Muotkavaaran yritys myy varastonsa tyhjiksi.

Sodankylässä vuonna 2022 perustettua luonnontuotetukkua miehensä kanssa pyörittävä Tiia Muotkavaara on ratkaissut ongelman, joka koskee marjanpoiminta-alan työvoimapulaa.

Pohjoisesta luonnosta Oy käyttää paikallisia poimijoita, jotka keräävät muun muassa mustikkaa, puolukkaa ja hillaa. Raaka-ainetta myydään paitsi yrityksille, myös yksityisille asiakkaille.

Uutisoimme tällä viikolla marja-alan vaikeasta tilanteesta. Moni yritys ei tällä hetkellä saa riittävästi työvoimaa marjojen poimimiseen, koska thaimaalaisten poimijoiden työehdot ovat edelleen ratkaisematta. Suomalaisia poimijoita ei ole saatu töihin.

Tiia Muotkavaara uskoo, marjanpoiminta kiinnostaa myös suomalaisia, kunhan työstä maksetaan riittävästi.

– Yritykset maksavat thaimaalaisille poimijoille alle kahta euroa marjakilolta. Me maksamme 6–17 euroa kilolta riiippuen marjasta ja siitä, tuodaanko se meille puhdistettuna vai puhdistamattomana.

– Siihen hintaan suomalaisetkin poimivat mielellään.

Tänä vuonna poimittavaa marjaa riittää viime vuotta enemmän, koska poimijoita on vähemmän.

Yritys käyttää poiminnassa pääosin opiskelijoita, eläkeläisiä ja poronhoitajia. Poroelinkeinoa harjoittavien kausi kestää vain osan vuotta, jolloin aikaa jää marjojen poimimiseen.

Muotkavaarat ovat keksineet tavan hyödyntää tavallisten poimijoiden tarinoita markkinoinnissa.

– Meillä on kaavake, jolla poimijat kertovat omat tietonsa. Saamme luvan luovuttaa poimijoiden tarinat asiakasyrityksille, jotta he voivat käyttää niitä omassa markkinoinnissaan. Suomalaisilla on usein ylisukupolvisia tarinoita siitä, miten esimerkiksi perheen kanssa on käyty marjametsällä.

Tällä hetkellä Muotkavaaran yrityksen kirjoilla on parisenkymmentä poimijaa. Heistä osa on yltänyt hurjiin keräysmääriin.

– Eräs heistä keräsi viime vuonna yhden päivän aikana 50 kiloa todella laadukasta hillaa. Siitä hän tienasi 850 euroa. Tuollaisessa suorituksessa täytyy jo olla keruukuntoa.

”Yritykset maksavat thaimaalaisille poimijoille alle kahta euroa marjakilolta. Me maksamme 6–17 euroa kilolta.”

Tiia Muotkavaara, yrittäjä

Tuplahinnallakin riittää kysyntää

Halvimmillaan pakastemustikkaa myydään kaupan pakastealtaassa alle yhdeksän euron kilohinnalla. Muotkavaaran yrityksen pakastamat marjat maksavat tuplasti enemmän (17,80 euroa), mutta silti kysyntää riittää.

– Jouduimme sanomaan poimijoille, että emme voi ostaa enempää marjaa, kun pakastetila loppui.  Myimme viime vuonna varastot tyhjiksi jo marraskuussa. Meillä oli silloin käytössämme vain yksittäisiä pakastimia 20 neliön toimitilassamme Sodankylän keskustassa.

Tänä vuonna poimittavaa marjaa on todennäköisesti viime vuotta enemmän, koska merkittävä osa  thaimaalaisista poimijoista jää tulematta Suomeen. Muotkavaarat ovatkin valmistautuneet kauteen varaamalla viime vuotta enemmän pakastuskapasiteettia. Yritys on myös järjestämässä logistiikkaa siten, että se saa kuljetettua marjaa eri puolilla Suomea.

– Kannustamme yksityishenkilöitä tekemään kimppatilauksia, koska muussa tapauksessa rahdit ovat liian kalliita.

Pohjoisesta luonnosta Oy valmistautuu keruuttamaan tänä vuonna tuhansia kiloja marjaa. Viime vuonna saldo jäi satoihin kiloihin.

Halvimmillaan pakastemustikkaa myydään kaupan pakastealtaassa alle yhdeksän euron kilohinnalla. Muotkavaaran yrityksen pakastamat marjat maksavat tuplasti enemmän (17,80 euroa), mutta silti kysyntää riittää.

”Kuvitellaan, että 4–5 euroa on hyvä hinta”

Tiia Muotkavaara tietää omakohtaisesti, millaisia ongelmia marjanpoiminnan matalaan ansiotasoon liittyy. Hän osallistui vuonna 2017 hankkeeseen, jonka aikana hän kokeili elättää itsensä marjoja poimimalla.

Se ei onnistunut.

– Monessa marjoja ostavassa yrityksessä kuvitellaan, että 4–5 euroa kilolta on hyvä hinta poimijalle ja että sillä rahalla saisi houkuteltua työntekijöitä. Yhteen ämpäriin mahtuu noin viisi kiloa marjaa. Kuinka moni keräisi mustikkaa niin, että yhdestä ämpäristä jää käteen 25 euroa, yrittäjä kysyy.

Oman kokeilunsa aikana Muotkavaara keräsi 250 kiloa marjaa sesongin aikana. Se edellytti poimintaa aamusta iltaan, säällä kuin säällä.

– Ei sellaisessa ollut mitään järkeä. Thaimaalaisille poimijoille maksetaan marjoista noin kaksi euroa kilolta. Minä sain 4–5,5 euroa puhdistetusta mustikkakilosta, mutta sekään ei riittänyt laskujen ja vuokran maksuun.

Muotkavaara näkee, että suomalaisten poimijoiden käyttäminen olisi suositeltavaa jo pelkästään ekologisesta näkökulmasta.

– Silloin ei tarvitsisi lennättää porukkaa maailman toiselta puolelta.

Tiia Muotkavaaran vinkit marjojen kaupalliseen poimintaan

  • Marjoja voi tarjota paikallisille yrityksille kuten ravintoloille, jotka yleensä käyttävät luonnonmarjoja mielellään. Ravintolat pystyvät ostamaan tuotteita suoraan toisin kuin ruokakaupat, joille marjat on pakattava.
  • Ravintoloiden ostohaluja kannattaa tiedustella hyvissä ajoin etukäteen. Hinnasta kannattaa neuvotella, ensimmäistä tarjousta ei välttämättä kannata hyväksyä.
  • Marjat pitää jatkokäsitellä viimeistään poimintaa seuraavana päivänä. Siksi keräyspäivänä on myöhäistä alkaa neuvotella potentiaalisten ostajien kanssa.
  • Verottomana tuoretta marjaa saa myydä niin paljon kuin haluaa, jos marjaa myydään elintarvikekäyttöön, lääkkeeksi tai lääkeaineeksi.

Epäilyksiä poimijoiden työmäärästä

Muotkavaara on seurannut tiiviisti marja-alan tilannetta. Hänen mukaansa marjanpoiminta-alaan pitäisi alkaa suhtautua oikeana työnä ja siitä pitäisi saada oikean työn mukainen korvaus.

– En voi puhua thaimaalaisten puolesta mutta ajattelen, että moni kerää marjaa vähemmän onnellisena aamusta iltaan, jos tuloista otetaan vielä asumis- ja matkakulut. En tiedä, onko sellainen oikeasti vapaaehtoista.

Hän muistuttaa, että työ on raskasta. Tyypillisesti poimija pystyy työskentelemään metsässä tehokkaasti enintään 4–5 tuntia kerrallaan. Thaimaalaisille poimijoille kaavaillaan noin kahdeksan tunnin enimmäistyöaikaa päivässä.

– Heistä sanotaan, että moni kerää 16 tuntia putkeen, mutta niin…

Muotkavaara jää miettimään. Hän ei usko, että niin pitkä työaika on tehokasta. Hän kannattaa työehtosopimusten käyttöönottoa.

– Kun Thaimaasta tullaan vapaaehtoisesti Suomeen töihin, on hyvä, että työoloja kontrolloidaan Suomessa jotenkin.

Marja-alan tulevaisuuden kannalta oleellista on yrittäjän mukaan se, minkä verran arvoa suomalaiset itse haluavat antaa kotimaiselle työlle ja toisaalta raaka-aineelle. Suomessa kuka tahansa voi kerätä marjoja ilmaiseksi, mutta onko juuri se rapauttanut marjojen arvostusta?

– Suomessa on ollut aina niin, että raaka-ainetta ei arvosteta, koska sitä saa kerätä ilmaiseksi. Juuri siksi niin harva on valmis keräämään marjoja. Toivon, että edullisten pakastemarjojen aika on   ohi. Missään muualla maailmassa ei ole yhtä puhdasta luontoa, josta saa yhtä puhdasta ilmaista raaka-ainetta. Sen aliarvostus on kauheaa.

Vinkkaa meille juttuaihe!

  • Kerro siis meille, mitä yrittäjän elämässä tapahtuu.
Pauli Reinikainen