Työ valtiolla vaihtui sporttidivarin yrittäjyyteen – Pasi Huhti, 57, luottaa myyntityössä hurttiin huumoriin ja kohtaamisen voimaan: ”Jotkut sanovat, että minulla on niin ystävälliset kasvot”

Siirtyminen valtion leivistä urheiluliikkeen yrittäjäksi saattaa ensi kuulemalta kuulostaa erikoiselta, mutta Pasi Huhdin, 57, tapauksessa se oli täysin ymmärrettävää. 

Kymmenen vuotta valtion palveluksessa Tilastokeskuksessa työskennellyt Huhti teki äskettäin päätöksen, jonka koki oikeaksi.

Huhti jäi heinäkuussa virkavapaalle palkkatyöstään ja elokuussa hän osti Tuusulassa sijaitsevan SportDivarin liiketoiminnan edelliseltä yrittäjältä.

– Aloin miettiä päätoimista yrittäjyyttä, kun töiden jatkuminen valtiolla alkoi näyttää hieman epävarmalta. Myyntityö ja asiakaspalvelu ovat minulle tavallaan kutsumusammatti. Lopulta se ratkaisi asian. Ajattelin myös, että yrittäjyydellä minun on mahdollista saada jatkossa parempi toimeentulo kuin valtion töillä, Huhti kertoo.

Hän oli tuntenut SportDivarin yrittäjän Jukka Ryynäsen jo nuoruusvuosilta: Ryynänen otti nuoren Huhdin tet-harjoitteluun Sportia-ketjun myymälään, kun harjoittelupaikasta ei päästy sopuun toisaalla. Harjoittelun jälkeen Huhti jäi myymälään kokoaikaiseen työhön.

Huhti vakuuttui nopeasti Ryynäsen myyntityylistä.

– Tykkäsin hänen tavastaan tehdä kauppaa. Se ei ollut vääntämistä, pakottamista tai uskottelua vaan rentoa keskustelua ihmisten kanssa. Jukka kuunteli aidosti asiakkaita. Ajattelin, että tuossapa on mielenkiintoinen ja innostava tapa tehdä kauppaa. Tuolloin 90-luvulla myyjien tyyli oli monesti aivan toinen, jopa hieman negatiivinen. Siksi en aluksi pitänyt myyntityötä sopivana itselleni. Ajattelin, että en ole riittävän röyhkeä. Jukka näytti, että myös toisenlaisella tavalla pärjää.

Huhti innostui paitsi urheilukaupan työstä, myös myynnistä. Hän on tehnyt vuosien ajan töitä muun muassa Sportia- ja Top Sport -ketjuissa. Siirryttyään Tilastokeskukseen hän jatkoi myyntityötä sivutoimisesti lauantaisin.

”Hurtti huumori on yksi tärkeimpiä vahvuuksiani.”

Pasi Huhti, yksinyrittäjä

Vitsikkyyskään ei aina auta

Kun Jukka Ryynänen nelisen vuotta sitten kertoi jäävänsä lähivuosina eläkkeelle, Huhti alkoi pyöritellä mielessään seuraavaa siirtoa.

– Mietin, että noin tykätty kauppa ansaitsee sen, että sen vetämistä jatkaa samanlainen positiivinen ja asiakkaansa huomioiva myyjä. Siitä neuvottelut alkoivat.

Yksinyrittäjänä SportDivaria pyörittävä Huhti on urallaan saanut asiakkailtaan positiivista palautetta persoonallisesta otteesta. Hän ei halua piilotella omaa persoonaansa, päinvastoin.

– Hurtti huumori on yksi tärkeimpiä vahvuuksiani. Jotkut sanovat, että minulla on niin ystävälliset kasvot, ettei niille voi muuta kuin hymyillä. Tykkään keskustella asiakkaiden kanssa ja välillä heitän tietyt asiat lekkeriksikin. Harrastamisen ei tarvitse olla vakavaa.

Huhti kannustaa myös niitä yrittäjiä, jotka eivät tunne itseään kotoisaksi myyntityössä. Hänen mukaansa kukaan ei ole väärä ihminen myyntityöhön.

– Olen elävä todiste siitä. Ihmisen pitää vain löytää tyyli, jolla tulee toimeen itsensä kanssa. Toisaalta vitsikkyyskään ei ratkaise, jos myynti ei tuota rahallista tulosta. Eikä sillä voi parantaa säätä, joka on ratkaisevassa roolissa urheiluvälineliikkeen talvimyynnissä.

Säästöä käytetyillä varusteilla

Huhti on intohimoinen jääkiekkofani, mistä hän uskoo olevan hyötyä yrityksen pyörittämisessä. SportDivarissa keskeisessä roolissa ovat jääkiekkovarusteet, joita liike myy myös käytettyinä. Yrittäjän mukaan monella perheellä raha on nyt tiukassa. Käytettynä myydään pääasiassa juniorien varusteita.

– Jääkiekkovarusteiden ostohinnassa säästää, kun ostaa rintapanssarin, housut tai säärisuojat käytettyinä. Ne kestävät helposti muutamankin lapsen käytön. Uutena varusteet voivat maksaa useita satoja euroja.

Vanhemmat tuovat tavallisesti lastensa varusteita Huhdille vaihdossa, jolloin yrittäjä hyvittää niistä kunnon mukaan. Jos vaihdossa vastaan otettujen varusteiden kunto ei riitä myyntiin, Huhti huolehtii niiden kierrätyksestä.

– Toivoisin, että myös aikuiset toisivat käytettyjä vaihdossa, mutta se on harvinaista. Yleensä esimerkiksi sukset käytetään loppuun tai sitten ne ovat kotona varastossa hamaan tulevaisuuteen.

Pankin kanssa neuvottelu oli Huhdin mukaan lähes ”läpihuutojuttu”. Hän myöntää hyötyneensä aiemmasta työkokemuksestaan.

Kauppa kuin urheilumuseo

Huhti luottaa yrittäjyyden kantavan häntä taloudellisesti. Siihen antaa uskoa SportDivarin viime talven tulos. Toisaalta hänellä on myös kuluja enemmän liiketoimintakaupan myötä, koska hän joutui ottamaan pankkilainaa.

– Jos kaikki menee niin kuin vähänkään elokuvissa, on pieni mahdollisuus selvitä alkuhässäkästä, hän sanoo ja viittaa lainalyhennyksiin.

Pankin kanssa neuvottelu oli Huhdin mukaan lähes ”läpihuutojuttu”. Hän myöntää hyötyneensä aiemmasta työkokemuksestaan.

– Osasin arvioida oman tilanteeni ja esittää sen pankin haluamalla tavalla. Työ valtiolla on auttanut minua monessa asiassa. Ilman sitä olisin kujalla tietotekniikasta ja tekoälystä. Lisäksi työ avasi näkökulmia niin, että uskalsin rohkeammin lähteä yrittäjäksi.

Huhdin tavoitteena on pitää SportDivari pystyssä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Silloin hän olisi 67-vuotias. Hän pitää työn suolana yritystä, joka on myös eräänlainen urheilumuseo.

– Täällä on sellaista tavaraa, mitä ei joka paikasta löydy. Muun muassa Vladislav Tretjakin pelipaita.

Tretjak oli venäläisen ”punakoneen” tunnettu jääkiekkomaalivahti, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista.

SportDivarin näyteikkunassa komeilevat edesmenneen Spede Pasasen suunnittelemat kesälaskettelusukset, jotka toimivat ”telaketjuilla”.