Ukrainalainen Miska mietti kymmenen sekuntia ja siirtyi poimijasta mansikanviljelijäksi – ”Emme halunneet päästää häntä käsistämme”

Ukrainassa syntynyt Mykhailo Davybida, 33, paiskii toista vuotta töissä Tuloiselan mansikkatilan yrittäjänä Hämeenkoskella. Työ mansikoiden parissa on tuttua, sillä Davybida oli poimijana samalla tilalla viitenätoista kesänä. Tilalla viljellään myös vadelmaa.

Marjatila on perustettu vuonna 1977. Tuolloin Vesa Tuloiselan vanhemmat lopettivat karjatilan ja muuttivat sen marjanviljelyskäyttöön. Vuonna 1990 omistus vaihtui Vesalle ja hänen puolisolleen Katriina Tuloiselalle. Ensimmäiset ukrainalaiset tulivat poimimaan marjoja 2000-luvun alkupuolella.

Sukupolvenvaihdos tuli puheeksi pari vuotta sitten. Tuloiselan pariskunnan omat lapset eivät olleet kiinnostuneita jatkamaan, sillä he asuvat ja ovat töissä muualla. Omistajat halusivat päästä viettämään eläkepäiviä.

– Totesimme, että ketään emme halua tänne väkisin. Toisaalta sukutilaa emme voi myydä minnekään. Tiesimme, miten ahkera ja hyvä tyyppi Miska (Mykhailon lempinimi) on. Ehdotimme lapsillemme, että mitä jos tarjoaisimme tilaa vuokralle hänelle. Lapset innostuivat ja kun kysyimme Miskalta, hän mietti asiaa kymmenen sekuntia ja vastasi myöntävästi, Katriina Tuloisela kertoo.

Erikoinen ratkaisu onnistui

Tuloiselan tilan omistajanvaihdos on maanviljelysalalla poikkeuksellinen, koska uudelle yrittäjälle ei myyty kiinteää omaisuutta.

– Myimme Miskalle viljelyyn tarvittavat koneet. Hän vuokraa meiltä pakkaamon, myymälän ja työntekijöiden asuinrakennuksen. Olemassaolevien peltojen arvo jyvitettiin. Kun uusi yrittäjä istuttaa uusia taimia, me vuokraamme hänelle peltoalan ja kun osa pellosta poistuu mansikanviljelyksestä, maa siirtyy meille peltoviljelyyn, Katriina Tuloisela selvittää.

Erikoinen ratkaisu on aiheuttanut Tuloiselan mukaan erinäisiä ”mielenkiintoisuuksia”.

– Elinvoimakeskus ei meinannut ensin ymmärtää, mistä on kyse, mutta lähtivät onneksi tukemaan asiaa ja Miskalle myönnettiin nuoren viljelijän yritystuki. Hankaluus on siinä, että kun maa eivätkä kiinteistöt vaihda omistajaa, pankkilainalle ei saada välttämättä riittävästi vakuuksia.

Davybidalle myönnettiin korkotukilaina, mutta prosessi ei ollut helppo. Tarvittavat vakuudet saatiin lopulta kasaan.

– Hänellä oli jonkin verran säästöjä ja lisäksi me annoimme pienen vakuuden. Olemme joustaneet koneiden maksuajoissa, ettei yrittäjän tarvitse maksaa kaikkea kertarysäyksellä.

Ratkaisu on ollut onnenpotku sekä sukutilan omistajille että uudelle yrittäjälle.

– Miska on oppinut kaiken työn käytännön kautta yli kymmenen vuoden aikana. Lisäksi hän on äärettömän hyvä korjaamaan koneita. Hänessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka edesauttavat viljelijää työssään. Emme halunneet päästää häntä käsistämme. Jos Miskaa ei olisi ollut, emme olisi lähteneet tekemään tällaista ratkaisua kenenkään muun vieraan kanssa.

”Ennen ei ollut stressiä”

Tuloiselan tilalla on avomaan mansikkaviljelmiä noin 5,5 hehtaarin alueella. Mansikoiden lisäksi viljelyksessä on lähes hehtaarin edestä vadelmaa ja vaajan puolen hehtaarin edestä herukoita.

Davybida tarttui haasteeseen innolla, vaikka työ viljelijänä toi paljon lisä vastuuta ja huolehdittavaa. Tietämystä alaan hän on kartuttanut suoritettuaan maatalousalan perustutkinnon Koulutuskeskus Salpaukseen Vääksyssä. Tuloiselan pariskunnan myötävaikutuksella tutkinto saatiin muutettua oppisopimuskoulutukseksi, jolloin Miska suoritti harjoittelujaksot mansikkatilalla.

Katriina Tuloisela on ollut tiiviisti mukana auttamassa etenkin byrokratiassa.

– Peltohommat kyllä osaan, mutta paperitöissä on ollut haasteita. Apua tarvitsin etenkin ensimmäisenä vuotena, Davybida myöntää. Ongelmia on tullut vastaan osin kielitaidon, osin lupa-asioiden ja työsopimusten laatimisen kohdalla.

– On paljon huolehdittavaa. Pitää opetella verotukseen liittyviä asioita ja se, mistä tilaan taimia ja lannoitusaineita. Ennen yrittäjyyttä oli paljon helpompaa kun vaan tein työtä, istutin ja hoidin taimia. Silloin ei ollut stressiä ja palkka tuli helpommalla. Nyt on pitänyt miettiä itse kaikki, yrittäjä jatkaa.

Stressiä on lisännyt laina, jonka maksaminen alkaa syksyllä. Yrityskauppaan otettu laina on siihen asti lyhennysvapailla kuukausilla.

– Juuri ja juuri pärjäämme, kun lainat tulevat päälle. Tänä vuonna palkkakulut ja polttoaineen hinta ovat nousseet. Kallistuneita kuluja ei kuitenkaan voi siirtää mansikan hintaan, koska muuten asiakasmäärät alkavat laskea, viljelijä kertoo.

Sadon osalta kuluva kesä on ollut viime vuotta parempi, mutta ei silti riittävän hyvä.

Tuloiselan tila myy etupäässä Polka-lajikkeen avomaan mansikkaa. Tilalle ei juuri oteta itsepoimijoita.

– Muutoin kaikille urakkatyötä tekeville ei jää riittävästi poimittavaa, viljelijä perustelee.

Tällä hetkellä tilalla myydään viiden kilon mansikkalaatikoita 50 eurolla ja kiloa 14 eurolla. Hinta on linjassa muihin tiloihin.

Marjat kovilla säiden armoilla

Toistaiseksi käytännön työt ovat sujuneet ilman ikäviä yllätyksiä. Davybidalla on töissä 19 työntekijää, joista poimijoita on 12. He ovat kaikki ukrainalaisia.

Sadon osalta kuluva kesä on ollut viime vuotta parempi, mutta ei silti riittävän hyvä.

– Talvella ja keväällä menetimme paljon taimia, koska lunta oli vähän ja keväällä oli suuria lämpötilan vaihteluita. Osa taimista ei sen takia lähtenyt kasvamaan uudelleen, Davybida kertoo.

Viime viikonloppuna tila välttyi pahimmilta rankkasateilta, jotka pudottivat lähitiloille jopa kymmeniä millimetrejä vettä.

– Meille satoi vain joitakin millejä. Osa marjoista on silti päässyt homehtumaan sateiden ja viileän ilman takia. Marjat eivät ehdi kuivaa sateiden välissä.

Toisaalta ongelmia voi aiheuttaa myös lämmin ilma yhdistettynä koviin sateisiin.

– Silloin marjat melkein kiehuvat pelloilla, Davybida sanoo.

Tuloisela suosittelee vastaavaa vuokraamiseen perustuvaa ratkaisua myös muille yrittäjille tietyin reunaehdoin.

”Täysi luotto”

Katriina Tuloisela kertoo, että yhteistyö uuden yrittäjän kanssa on toimint erinomaisesti. 

– Meillä on täysi luotto siihen, että tilan toiminta jatkuu. Meillä olisi ollut mahdollisuus lopettaa kokonaan, mutta nyt pääsemme viettämään ensi vuonna tilan 50-vuotisjuhlaa.

Vuokrasopimus on tehty kymmeneksi vuodeksi, mutta toimintaa saa jatkaa sen jälkeenkin. Tuloisela suosittelee vastaavaa vuokraamiseen perustuvaa ratkaisua myös muille yrittäjille tietyin reunaehdoin.

– Toiminnan jatkaja pitää tuntea hyvin. Tässä on mahdollisuuksia myös epäonnistua, mutta jos on olemassa pitkäaikainen innokas työntekijä, suosittelen lämpimästi viemään asiaa eteenpäin. Täytyy pitää mielessä, että puolin ja toisin vaaditaan joustoa ja luottamusta. Vieraan yrittäjän kanssa tällaista joustoa ei välttämättä olisi.