Vauvasta vippiin – kisamuistoja vuosien varrelta!
Anna Nikunen vieraili ensimmäisen kerran Salppurin kisoissa 1979 äidin vatsasta käsin, ja toisen kerran heti perään vauvana vuonna 1980. Voisi siis sanoa, että Nikusella Salppurin kisakokemukset alkavat jo äidinmaidosta.
Salpausselän kisat olivat Nikusen perheelle jokavuotinen perinne. Taaperoikäisen kohokohta oli vapaaehtoisnuorten styroksilaatikosta myymä kuuma kaakao, johon joka kerta poltti kielensä, vaikka vanhemmat kuinka varoittelivat. Myös iltamäen jälkeen massan mukana poislähtö oli sykähdyttävä kokemus. Vanhempien käsistä pidettiin tiukasti kiinni.
Urheilupuolelta Nikunen muistaa Sarajevon olympialaisten jälkeen Matti Nykäsen, Andreas Felderin ja Ernst Vettorin kisakamppailun. Isä kommentoi, että Vettori on vellihousu ja niinhän Vettori jäi kuin jäikin toiseksi. Toinen selkeimmistä – ja parhaimmista – muistoista on naisten 10 km kolmoisvoitto vuodelta 1989. Hiihtostadion oli täynnä Suomen lippuja ja hurraavia ihmisiä, tunnelma oli huumaava. Koulun piirustuskisaankin osallistuttiin palkintopallikuvalla, jossa komeilivat Marja-Liisa Hämäläinen (Kirvesniemi), Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen.
Albertvillen aikoihin Toni Nieminen oli parasta ikinä. Huoneen seinät tapetoitiin Tonin kuvilla ja hiihtohissin edessä odotettiin, josko pääsisi näkemään edes hiukan. Fanitus päätyi lopulta myös kymppiuutisten loppukevennykseen. Sukulaiset ja kaverit kiusasivat, sillä samaan aikaan oli salaa rakastuttu myös Martin Höllwarthiin. Teinitytön elämä oli haastavaa.
Nuorena aikuisena aluelippu vaihtui VIP-lippuun. Se oli kisatunnelman aistimista parhaimmillaan, sitä kuuluisaa Salppurin henkeä. Vuosi 2001 oli poikkeuksellinen, koska silloin kisoja seurattiin lomalta Thaimaasta käsin. Muuten Nikunen on ollut paikalla käytännössä joka kerta, kun se vain on ollut mahdollista.
Suuria tunteita ja kylmiä väreitä
Salpausselän kisat näyttelee Nikusen elämässä monessakin eri roolissa. Nykyisen miehensäkin nainen kohtasi ensimmäisiä kertoja Salppurissa. Iltamäen ilotulitusta seurattiin pääkatsomon katolta samassa porukassa. Nieminen ja Höllwarth jäivät kakkoseksi. Nikunen pääsi tosin kohtaamaan teiniaikaisen ihastuksensa myös aikuisiällä, kun Nieminen ilmestyi eräänä päivänä työhaastatteluun. Piirit on pienet.
Vuoden 2017 MM-kisat vietettiin työkavereiden kanssa VIPissä. Joukosta löytyi jopa yksi, joka ei ollut koskaan käynyt Salpausselän kisoissa. Iivo-huutojen muistelu ja Niskasen perinteisen kultamitali tuovat tunteet pintaan ja kylmät väreet edelleen. Nikusen oli pakko päästä Iivon kanssa yhteiskuvaan, ja onnistuikin juoksemaan mestarin portaissa kiinni yhden selfien verran.
Myös Herolan ja Hirvosen yhdistetyn parisprintin voitto oli huikea hetki kaksi vuotta myöhemmin. Nikunen oli pääkatsomossa maalisuoralla videoimassa Hirvosen loppusuoraa, itkien onnesta. Jälkeenpäin katsottuna videolla ei tosin näkynyt yhden yhtä hiihtäjää, vain äänet ja hurja kannustus kuuluivat.
Vuosiin mahtuu toki myös muunlaisia muistoja. Matti Nykäsen muistolle vietiin kynttilä. Mestarin kuolema liikutti.
Salppurin kisat on aina olleet koko perheen juttu. Mukana ovat olleet lapset, isovanhemmat ja joskus puoli sukuakin.
Ladun varressa ja VIP-tiloissa on myös kohdattu uusia asiakkaita, muun muassa erään rakennusliikkeen toimitusjohtaja. Jaetusta kisakokemuksesta syntyi lämmin ja pitkäaikainen yhteistyökumppanuus. Nikunen tekee myös paljon yhteistyötä urheilupiirien kanssa, kuten esimerkiksi Jokimaan ravikeskuksen, FC Lahden ja Pelicansin, ja myös näiden tahojen kanssa on viihdytty Salpausselän VIPeissä ja samalla syvennetty yhteistyösuhteita.
Vuonna 2022 ollaan taas mukana kisoissa, tulehan sinäkin!
