MAAILMAN ONNELLISIN YRITTÄJÄ

Suomi on jo monta kertaa valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Me suomalaiset tunnumme yleisesti hämmästelevän tutkimustulosta ja pidämme sitä jopa epäluotettavana. Ehkäpä suomalainen onni onkin hiljaista tyytyväisyyttä, sillä sanotaanhan sanalaskussakin; ”kell onni on se, onnen kätkeköön” ja suomalaiseen tyyliin ei ainakaan sovi kovin riehakkaasti käydä onneaan julistamaan sillä, ”mies tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta”. Kun haluamme uskoa, että maailman onnellisemmassa maassa asuu maailman onnellisin kansa, niin onko täällä myös maailman onnellisimmat yrittäjät.

Ehkäpä se onnellisuus tai siis suomalainen light versio eli tyytyväisyys on näkökulma kysymys. Suomen Yrittäjät on asettanut tavoitteeksi tehdä Suomesta maailman parhaan maan yrittää, jos ajattelemme nykyistä maailmaa sotineen ja diktatuureineen, niin tämä demokraattinen ja vakaa isänmaa on jo pitkällä kohti tavoitetta. Tyytymättömyys valitsevaan tilanteeseen on toisaalta kaiken kehityksen moottori, jos se aiheuttaa toimintaa asioiden parantamiseksi. Jos meitä ennen eläneet olisivat olleet tyytyväisä ja onnellisia elämäänsä käyttäisimme vieläkin kivikirveitä. Näiden kaikkien parannusten keksijät ovat yleensä olleet yrittäjiä tai ainakin yritykset ovat ne tuoneet ihmisten saataville.

Talouden kannalta on ensiarvoisen tärkeää,  että ollaan tyytymättömiä nykyiseen tilanteeseen jotta halutaan kehittää tavaroita ja palveluja ja että on riittävästi sellaisia, jotka ajattelevat tulevansa tyytyväisimmiksi hankkimalla niitä. Tämän jatkuvan kasvun rajoitteeksi näyttää muodostuvan ympäristön kestokyky, mutta ehkä yritykset lopulta ratkaisevat tämänkin ongelman.

Ihmisen kannaltahan olisi onnellista, jos voisi tyytyä siihen mitä jo on, suommeko me sen itsellemme ja muille. Näitä ajatuksia onnellisuudesta ja onnettomuudesta olen tässä mietiskellyt, kun sain olla jakamassa onnitteluja palkituille yrittäjille yrittäjä gaalassa. Toivottavasti palkitut pysähtyvät hetkeksi onnensa ääreen, makoilemaan siihen ei voi pitkäksi aikaa jäädä, sillä yrittäminen on kuin polkupyörällä ajoa, jos on liian pitkään polkematta, niin kaatuu.

Itse en avauspuheenvuorossani malttanut onneani kätkeä, vaan sorruin kehumaan Linnakallion kuulua savusaunaa. Tänä päivänä siitä on tullutkin yhä tunnetumpi, valitettavasti vain siitä syystä, ettei sitä enää ole. Se nimittäin paloi. Tämäkin epäonni tuottaa onnekkaasti työtä hiljaiseen talveen jollekin rakennusyrittäjälle ja minusta tulee entistä onnellisempi uuden saunan omistaja.

Ehkäpä tässä onnellisuudessakaan ei tarvitse olla maailman paras, kohtuus on riittävästi.

Luottamuksesta kiittäen ja Onnea tulevalle vuodelle toivottaen!

Jarmo Nahkala, puheenjohtaja