Kaupan sopimukset ja ehdot

Kaupan ehtoja tulee pohtia tarkoin. Kauppasopimusten tarkoituksena on välttää tulkinta- tai muita ongelmia toimitusajoissa ja -määrissä, laadussa ja hinnoittelussa sekä toimituksen vastuukysymyksissä. Hyvän sopimuksen laadinta saattaa vaatia asiantuntija-apua.

Yritysten välinen kansainvälinen kauppa on vähän säänneltyä eli pääosin tahdonvaltaista. Kansainvälisessä sopimusoikeudellisessa käytännössä pääsääntönä on sopimusvapaus: osapuolet voivat vapaasti määritellä sopimuksensa sisällön. EU-maiden kansallisiin lakeihin sisältyy kuitenkin pakottavia säännöksiä, joista osapuolet eivät voi sopia toisin, erityisesti kilpailuoikeutta koskien. Tavoite on, että kauppa EU:n sisämarkkinoilla olisi mahdollisimman helppoa.

Yritykset solmivat ulkomaisten kauppakumppaniensa kanssa erilaisia sopimuksia, kuten toimitus-, lisenssi-, agentti- ja palvelusopimuksia (kuljetus- ja vakuutussopimukset jne.) sekä yhteistyösopimuksia.

Eri toimialaorganisaatioiden laatimia yleisiä sopimusehtoja ja hyviä sopimusmalleja voidaan käyttää apuna laadittaessa yrityksen kauppasopimuksia. Pidä mielessä, että sopimusmallit soveltuvat harvoin hyödynnettäviksi sellaisenaan. Selvitä mitä mikin kohta yrityksen kannalta tarkoittaa. Kaikissa tilanteissa tulee huomioida kauppatapahtuman erityispiirteet ja osapuolten kesken sovitut yksityiskohdat.

Ole tietoinen mahdollisista kansainvälisistä sopimuksista, joita tulisi hyödyntää. EU:n solmimista yli 40 vapaakauppasopimuksista voi olla yritykselle hyötyä. Näihin kannattaa tutustua.

Kansainväliseen kauppaan liittyy kotimaan kaupasta poikkeavia juridisia kysymyksiä. Esimerkiksi säännökset eivät ole yhtenäisiä, tai on vaikeaa ratkaista riitatilanteissa sovellettava lainsäädäntö tai tuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus toisissa valtioissa. Oikeusriitoja saattavat aiheuttaa myös kulttuuri-, oikeuskulttuuri- ja kielierot sekä pitkät ja monimutkaiset kuljetukset.

Kansainvälisen kaupan sopimukset voidaan jaotella keston mukaan. Lyhytkestoisissa kaupoissa sopimus voidaan tehdä yksinkertaisesti osapuolten vain sopiessa, mitä myydään ja maksetaan. Kauppa toteutuu kummankin osapuolen suoritettua velvollisuutensa. Kansainvälisessä kaupassa on syytä laatia osapuolten allekirjoittama kirjallinen kauppasopimus. Vähintään tarjouksen ja siihen annetun hyväksymisen tulisi olla kirjallisia.

Suullisten sopimusten ongelmaksi saattaa muodostua osapuolten eriävä näkemys yksityiskohdista, ja riitatilanteissa suullisten sopimusten sisältöä on vaikea todistaa. Pitkäkestoisissa ja taloudellisia riskejä sisältävissä sopimuksissa kannattaa turvautua lakimiehen apuun.

Hallitse riskejä sopimuksilla


Riskejä voi vähentää hyvillä sopimuksilla, joissa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty riittävän selkeästi ja laajasti. Sopimuskumppanien luotettavuudesta varmistuminen, riitaisuuksien ratkaisutapa ja lakiviittaus ovat myös osa riskienhallintaa. Sopimusriskien hallintaa on myös se, että sopimusosapuolet ovat ymmärtäneet sopimuksen yksityiskohdat samalla tavalla.

Tavallisimpia sopimusrikkomuksia ovat myyjän osalta itse tavaraan tai tavaratoimitukseen liittyvät virheet, myöhästymiset tai puutteet, ostajan puolelta kauppahinnan maksun viivästys tai laiminlyönti.

Yrityksen kannattaa pyrkiä suojautumaan kurssiriskeiltä tai ainakin varautua niihin.
Kansainvälistä kauppaa harjoittavan yrityksen keinoja kurssiriskeiltä suojautumiseen voivat olla ennakkomaksu, sopimusvaluutaksi euro, valuuttaklausuuli kauppasopimukseen, vienti- ja tuontisopimukset samassa valuutassa tai termiinisopimus pankin kanssa.

Poliittinen riski kasvaa eri puolilla maailmaa. Riesana ovat myös erilaiset kaupan esteet. Tällaiset ovat viranomaisvaatimuksia ja määräyksiä, jotka hankaloittavat tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Poikkeavat standardit, tarkastus-, testaus- tai sertifiointivaatimukset sekä erilaiset kiintiöt ja kiellot lisäävät kustannuksia. Tullausmenettelyssä rajalla saatetaan vaatia erityisasiakirjoja ja maksuja. Myös Pohjoismaiden välillä on kaupan esteitä. Jos törmäät kaupan esteisiin EU:n sisämarkkinoilla niistä kannattaa ilmoittaa EU:n ylläpitämään Solvit-palveluun.