Sanna-Mari Jyräkoski

Hankintalain kaavailtua uudistusta ei pidä toteuttaa

Työministeri on tuonut pöytään kaavailut hankintalain uudistamisesta niin, että kuntien ja hyvinvointialueiden sidosyksikköyhtiöiden toimintaa markkinoilla ja niiden harjoittamaa myyntiä muillekin kuin omistajilleen helpotettaisiin. EU ja oma lainsäädäntömme säätelee sitä, kuinka laajaa niin sanottu ulosmyynti voi olla. Kansallinen lakimme on tällä hetkellä tiukempi kuin EU-direktiivi edellyttäisi. Näin tulee ollakin.

Käytännössä kaavailtu uudistus tarkoittaisi sitä, että inhouse-yhtiöiksi määritellyt toimijat, joilta kunta, kuntayhtymät, kuntaomisteiset yhtiöt, sairaanhoitopiiri tai tuleva hyvinvointialue voivat ostaa palveluja ilman kilpailutusta, saisivat myydä palveluitaan myös vapailla markkinoilla moninkertaisesti nykyistä enemmän. Tällä hetkellä ulosmyynnin sallittu osuus on enintään viisi prosenttia liikevaihdosta ja maksimissaan puoli miljoonaa euroa. EU-direktiivi mahdollistaisi ulosmyynnin kasvattamisen jopa 20 prosenttiin liikevaihdosta.

Puhutaan valtavista rahasummista kunnissa ja maakunnissa. Uudistus nimittäin avaisi julkisomisteisille yhtiöille miljardien eurojen lisämarkkinat. Suomessa on jo nyt kansantalouden kokoon nähden hämmästyttävä määrä julkisomisteisia yhtiöitä. Maassamme on yli 2000 kuntayhtiötä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on Kuluttaja- ja kilpailuviraston arvion mukaan 40 miljardia euroa. 20 prosentin ulosmyynnin arvo siitä olisi noin kahdeksan miljardia, kahden Valmetin verran. Maakuntien kesken tasan jaettuna karkeasti yksinkertaistetusti se tekisi yli 420 miljoonaa euroa liikevaihtoa Keski-Suomessa, jonka pahimmillaan tuottaisivat yksityisten yritysten sijaan julkiset yhtiöt.

Miksi ei ole oikein, että julkisomisteiset yhtiöt kisaisivat suuremmasta liikevaihtokakusta vapailla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa? Koska kilpailuasetelma on epäreilu. Kilpailu julkisen ja yksityisen yhtiön välillä on epäreilua ensinnäkin siksi, että yrittäjä- ja konkurssiriskiä kantavaa yritystä haastaa veronmaksajien pääomittama inhouse-yhtiö, jolla ei ole vaaraa kaatua, vaan joka voi aina turvautua veronmaksajiin vaikeina aikoina. Toiseksi julkisten yhtiöiden kivijalkana on suurin osa liikevaihdosta, jonka ne hankkivat kilpailulta suojassa suoraan omistajiltaan, veronmaksajilta. Ne voivat laskuttaa enemmän omistajille suunnatuista palveluistaan mahdollistaakseen halvemmat hinnat ja markkinan valtauksen ulosmyynnin puolella. Vapailla markkinoilla toimivalla yrityksellä ei kilpailulta suojattua turvasatamaa ja ristiin subventoinnin mahdollisuutta ole.

Syntymässä oleva asetelma on niin vaikea, että se ajaisi monen pienen tai keskisuuren yksityisen vartiointifirman, ruokapalveluyrittäjän, puhtaanapitoyrityksen tai kiinteistöpalveluyrityksen ahtaalle ja jopa lopettamaan toimintansa. Voi kysyä, miksi näitä palveluja pitää ollenkaan tuottaa julkisomisteisissa yhtiöissä? Reilun kilpailun markkinoilla syntyy pieniä ja suuria innovaatioita sekä jatkuvaa arkista kehitystyötä. Lisäksi kustannuksista kannetaan huolta ja ne pidetään kurissa. Reilua kilpailua tulee vaalia.

Kuinka moni haaveilee yrittäjyydestä kunnasta, jossa markkinaa dominoi kuntayhtiö? Ei kovin moni. Kehittämistä kirittävä kisailu jää toteutumatta, yrittäjät siirtyvät muualle, elinvoima heikkenee, verotaakka kasvaa ja ilmapiiri on ankea. Hankintalain kaavailtua uudistusta ei pidä toteuttaa.

Sanna-Mari Jyräkoski, toimitusjohtaja, Keski-Suomen Yrittäjät

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 14.2.2022.