Kannanotto: Kapuloita omissa rattaissa

On mielenkiintoista (ja surullista), kuinka raadollisena ja itsekkäänä ihmisen toiminta näyttäytyy vallalla olevista kotoisista ja maailmanlaajuisista uhkakuvista huolimatta.

Ilmastonmuutos kiistetään, kun omalla takapihalla on hiilivuori. Väestönkasvusta mieluummin vaietaan kuin ääneen puhutaan sen keskeisestä roolista hiilinielujen katoamiseen, aavikoitumiseen jne. Nämä siis isossa kuvassa, mutta sama asennetrendi näkyy meilläkin.

Suomalainen versio tästä asenneongelmasta on ollut nähtävissä erityisesti kuluvalla vaalikaudella. Valehtelusta kiinni jääneitä päättäjiä, valeuutisten levittäjiä, salaisen tiedon vuotajia, oman edun tavoittelijoita, valta-asemastaan kiinnipitäjiä, ja ennen kaikkea, ihmisten harhaanjohtamista hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen edellytyksistä.

Nykyisen hallituspohjan myötä äänenpainot ovat voimistuneet yrittäjien sekä ylipäätään verotuksen kiristämiseksi ja laimenneet kansantalouden perustuksista ja kestävyydestä. Kestävän talouden näkökulmasta on harhaanjohtavaa puhua tuloerojen kasvun haitallisuudesta kertomatta, että muun muassa menestyvät ja kasvavat yritykset luovat työtä ja verotuloja, joilla nykyiset ja tulevat hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tuotetaan. Koska olemme päättäneet pitää mukana kaikki suomalaiset ja jonkin verran muitakin, soisi päättäjien kertovan, mistä se hyvinvointi tulee.

Todellisuuden tajun vajeesta kertoo myös kansanedustajan ajatukset työvoimapulasta. Gallup-kärkeä edustavan puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra kertoi lokakuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei työvoimapulaa tarvitse ratkaista työperäisellä maahanmuutolla – omien työttömien palkkaaminen korjaa asian. Purra nosti esimerkiksi Lapin matkailun työvoimapulan: ”Onko siellä työvoimapula vai onko siellä pulaa palkan maksajista?” Moni matkailualan toimija on pahoittanut mielensä tuolta tasolta tulevasta tietämättömyydestä ja alan yrittäjien ja yritysten aliarvioimisesta.

Valitettavasti hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamiseksi 75 %:iin ei juuri nyt näytä kovinkaan todennäköiseltä. Rinteen hallituksen asettamien työllisyyden parantamiseen tähtäävien työryhmien työtä on kritisoitu niin työnantaja kuin työntekijäpuolelta tuloksettomiksi.

Vallalla olevasta poliittisesta keskustelusta tuntuu puuttuvan kestävän taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen näkökulmasta kokonaisuuden hahmottaminen ja eri näkökulmien objektiivinen käsittely. Mitä väestönkehitys, kaupungistuminen, palveluiden tuottaminen jokaiseen maan kolkkaan, ilmastonmuutos, koulutus, työllisyys, vastikkeeton sosiaaliturva, verotus, omistajuus, ja erityisesti nykyisten nuorempien ja tulevien sukupolvien suhtautuminen edellisiin, tarkoittaa kestävän kansantalouden kannalta? Politiikan tekeminen pelkästään omista (tai ideologian) lähtökohdista on kuin työntäisi kapuloita omiin rattaisiin – perintönä rikkinäiset rattaat, joita rampa vetää.

Pirkka Salo Lapin Yrittäjien toimitusjohtaja