Pääsiäistervehdys yrittäjien papilta

Poikkeustila

Elämme poikkeuksellista aikaa. Pienen pieni, ihmissilmin näkymätön virus, on laittanut koko maailman polvilleen ja pysähdyksiin. Se, mikä vielä hetki sitten oli itsestään selvää, on muuttunut epävarmaksi. Muutamia viikkoja sitten melkein kaikki oli vielä mahdollista, nyt miltei mahdotonta.

Emme kuitenkaan ole ihmisinä tai kansakuntana ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa elämä ja maailma näyttäytyy yhtäkkiä aivan uudenlaisena. Olemme ennenkin kokeneet sen, miten tuttu elämänmeno murtuu ja joudumme uuden eteen.

Voisi ajatella, että poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellista kykyä sopeutua, poikkeuksellisia uusia innovaatioita. Voisi ajatella, että ainoastaan ne voivat selviytyä, jotka ovat jotenkin poikkeuksellisen lahjakkaita tai onnekkaita.

Ajattelen kuitenkin, että poikkeuksellinen tilanne vaatii ennen kaikkea tavallisuutta. Tavallisia ihmisiä, jotka jaksavat puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan. Tavallisia ihmisiä, joilla on sisua ja sitkeyttä vaativan ja pulmallisen tilanteen keskellä, halua rakentaa yhdessä hyvää. Tavallisia ihmisiä, jotka jaksavat uskoa siihen, että toivoa on.

Jos tänä poikkeuksellisena aikana jotain tunnetta on hyvä ruokkia, on se tunne toivo. Toivo ei ole halpaa tai yhdentekevää toiveajattelua, vaan asenne, joka kantaa. Toivo kuin on bensiini, joka pitää koneen käynnissä.

Kevään suurin juhla, pääsiäinen on käsillä. Pääsiäisen suurin sanoma on se, että toivoa on aina. Synkän talven jälkeen tulee aina kevät, valo voittaa pimeyden. Siihen luottaminen ja sen toivominen antaa meille voimia jaksaa ja jatkaa.

Kevään ensimmäinen narsissi kuvaa toivoa hyvin: piilossa pienen kukkasipulin sisällä on lupaus koko elämästä, joka sitkeästi työntyy näkyviin.

Poikkeustilassa toivon meille jokaiselle tavallisuutta, sisua ja ennen kaikkea toivoa.

Pääsiäisen iloa kaikesta huolimatta,
toivoo yrittäjien pappi, Eva Thölix