Siivousyrittäjän työntekijä joutuu matkustamaan yli 300 kilometriä suorittaakseen ajokortin – ”Ei aja syrjäseudun etua”

Parikkalalainen ratsutilayrittäjä Ulla Kujanpää, 45, istahtaa kiireisen työpäivän lomassa terassin tuolille. Kanaperhe vaappuu pihamaalla eestaas.

Kujanpää on toteuttanut useamman haaveensa, joista yksi oli oma ratsutila. Sellaisen hän osti vuonna 2009 yhdessä siskonsa kanssa. Nyt siskon perhe asuu samalla tilalla omassa talossaan ja Kujanpään perhe toisessa. Rannassa on siskosten äidin vapaa-ajan asunto.

Pohjanmaalta kotoisin oleva Kujanpää on entinen toimittaja, joka muutti aikanaan miehensä työn perässä Etelä-Karjalaan. Mies on edelleen palkkatöissä.

– Aloin toimittajan työni ohessa opiskelemaan ratsastuksen ohjaajaksi, mutta en koskaan ajatellut, että siitä tulee ammattini.

Myöhemmin nainen jatkoi opintojaan ratsastuksen opettajaksi, mutta vielä tuolloinkaan hän ei pitänyt yrittäjyyttä varteenotettavana vaihtoehtona.

– Olin kyllä haaveillut, että voisin pitää eläimiä omassa kodissa.

Samaan aikaan Kujanpään sisko oli haaveillut muutosta pois pääkaupunkiseudulta. Pian yrittäjyys alkoi tuntua sopivalta.

Siivousyritykselle lentävä startti

Peltolan Ratsutilalla järjestetään ratsastustunteja ja erilaisia leirejä. Haastatteluhetkellä käynnissä on lukiolaisten valinnainen eläintenhoitokurssi. Kahdeksan kesän ajan tilalla on järjestetty ratsastusrippileiri. Aikuisten leirit ovat Kujanpään mukaan kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Tilalla on tällä hetkellä 17 hevosta, joista suurin osa on ostettuja.

Kun Kujanpään nyt kuusihenkisen perheen toinen lapsi syntyi vuonna 2013, hän päätti jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja pyörittämään ratsastuskoulua täysipäiväisesti. Viime maaliskuussa hänestä tuntui, että aikaa voisi olla myös johonkin muuhun. Ratkaisu oli oma siivousalan yritys.

– Äitini on aina ollut siivooja. Mietin, että täällä maalla voisi olla kysyntää sellaiselle palvelulle.

Yrittäjä selvitti kysyntää ja kävi ilmi, että alueella useampikin yksinyrittäjä elättää itsensä siivoustöillä. Isompia työnantajayrityksiä ei kuitenkaan ollut.

Sellaisen Kujanpää haluaa yrityksestään kasvattaa. Tällä hetkellä osakkaina on hänen ystävänsä, siskon mies ja siskon poika. Sisko itse on töissä yrityksessä.

Hyvin pian yrityksen perustamisen jälkeen Kujanpää huomasi, että tarvetta palvelulle on.

– Kevät oli tosi vilkas. Toiminta lähti käyntiin jopa nopeammin kuin mitä olimme osanneet arvata.

Siivouskeikkaa on ollut muun muassa läheisessä leipomossa ja autotarvikeliikkeessä. Äskettäin Kujanpää haki yrityksen Soteri-rekisteriin, minkä jälkeen se voi tarjota arvonlisäverottomia siivouksia sosiaalipalveluiden tukipalveluina. Rekisterin myötä on mahdollista myös asioida heikentyneen toimintakyvyn asiakkaiden luona.

– Rekisteriin pääsy mahdollistaa sen, että pystymme hiljalleen laajentumaan hyvinvointialueen palvelusetelituottajaksi.

Viranomaisen yllättävä päätös

Siivousyritys työllistää tällä hetkellä yhden työntekijän neljänä päivänä viikossa. Sen lisäksi käytössä on kaksi keikkatyöläistä.

Thaimaasta muuttaneen työntekijän kohdalla yritys törmäsi viranomaisen muuttuneeseen käytäntöön, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Jo pidempään Suomessa asunut työntekijä tarvitsee työssään ajokortin.

Kujanpäälle tuli täytenä yllätyksenä, ettei Traficom enää myönnä ulkomaiselle työntekijälle etätulkkia autokoulun teoriakokeeseen.

– Meille selvisi, että Traficom on viime keväänä muuttanut käytäntöä niin, ettei teoriakokeessa ole enää mahdollista käyttää etätulkkia.

Uusien sääntöjen mukaan kyseisellä tulkilla täytyy olla yliopisto- tai ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto. Aiemmin teoriakokeessa sai käyttää myös muita tulkkeja. Tämän takia tulkkauspalvelu oli helpompaa löytää myös syrjäseudulla.

– Nyt kaikki tulkit ovat käytännössä pääkaupunkiseudulla, eivätkä halua matkustaa tulkkaamaan tänne asti, parikkalalaisyrittäjä kertoo.

Tämä on tarkoittanut sitä, että Kujanpään työntekijän pitää matkustaa Helsinkiin asti teoriakokeeseen.

– Kokeen saattaa joutua suorittamaan useita kertoja, jos siitä ei pääse läpi. Se voi tulla melko kalliiksi yrittäjän kannalta. Tällainen ei mielestäni aja syrjäseudun kehittämisen etua. Täällä ajokortti on pakollinen, jotta töitä pystyy ylipäätään tekemään. Julkista liikennettä ei ole, yrittäjä huomauttaa. 

”Alan viime vuodet ovat olleet vaikeita, koska kaikki kriittiset raaka-aineet ovat kytköksissä maatalouteen. Koko ajan on hankalampaa saada euroja viivan alle.”

Ulla Kujanpää, yrittäjä

Pankki ei uskonut ideaan

Kujanpään tavoitteena on laajentaa siivoustoimintaa lähialueelle. Hänelle siivousyritys on eräänlainen ”suunnitelma B”.

– Olisin kyllä pärjännyt taloudellisesti pelkällä ratsutilalla, mutta haluan ennakoida. Jos ratsastuskoulun pitäminen tulee liian vaikeaksi tai kannattamattomaksi niin on jotain muuta valmiina.

Hevostilan pyörittäminen on viime vuosina käynyt vaikeammaksi.

– Tällä alalla investoinnit ovat todella isoja. Kulurakenne on aivan erilainen kuin esimerkiksi siivousalalla.

Aikanaan Kujanpää haki ratsutilalleen lainaa alkuinvestointeihin, mutta pankki ei uskonut ideaan syrjäseudulla. Sittemmin kasvu on tehty kokonaan tulorahoituksella. Lainaa ei ole otettu myöhemminkään.

– Alan viime vuodet ovat olleet vaikeita, koska kaikki kriittiset raaka-aineet ovat kytköksissä maatalouteen. Koko ajan on hankalampaa saada euroja viivan alle. Suomen ratsastajaliiton alaisia kouluja lopetti viime vuonna melkein 10 prosenttia, Kujanpää kertoo.

Hän on huolissaan ratsastustilan tulevaisuudesta Parikkalassa.

– Sijainti on haastava, koska väkimäärä täällä ei ole ainakaan kasvamaan päin. Esimerkiksi leiriasiakaista jo puolet tulee muualta. Potentiaalisten asiakkaiden määrä vähenee etenkin talvikaudella. Pelkäsin, että Ukrainan sota vie asiakkaat, mutta niin ei käynyt. Nyt kuitenkin tuntuu, että yleinen epävarmuus näkyy. Ne asiakkaat, jotka ovat aiemmin ratsastaneet useamman kerran viikossa, ovat vähentäneet ostoja ja harkitsevat tarkasti, mihin laittavat rahansa.

Uusi eläinten hyvinvointilaki on tuonut tiloille lisää vaatimuksia ja sitä kautta uusia rahareikiä. Siinä missä aiemmin riitti, että eläimille viedään talvisin ulos sulaa vettä riittävän usein, nyt sitä pitää olla koko ajan saatavilla. Tämän takia myös Kujanpää on investoinut tilallaan lämmitettävin vesiastioihin. Tilavaatimukset ovat tiukentuneet siten, että tarhojen täytyy olla kuivia joka kelissä.

Kujanpää ei ole menettänyt uskoaan maaseudun yrittäjyyteen.

– Näen tulevaisuuden positiivisena siinä mielessä, että meillä on paljon hyvää. Sitä pitäisi osata tuotteistaa vielä paremmin ja viedä maailmalle. Euroopan helteet ja palot saavat ihmiset kaipaamaan sitä, mitä täällä meillä on eli väljyyttä, viileyttä, puhdasta vettä ja luontoa.

– Pohjanmaalaisena minulla on sellainen asenne, että ei pidä luovuttaa ja että yrittämällä pystyy pärjäämään. Ehkä myös haluan jollain tavalla näyttää esimerkkiä muille, että pitää uskaltaa ajatella positiivisesti ja rohkeasti eikä pelätä yrityksen laajentamista. Tavoitteenani on työllistää kymmenen työntekijää viiden vuoden päästä, yrittäjä jatkaa.