Työ tekijäänsä opettaa

Edellisen pääkirjoituksen ”Oppimisen sietämätön keveys” loppusanat toimivat hiukan aasinsiltana minulle tällä kertaa. Jatkan samalla aiheella Hannun kanssa opiskelun tärkeydestä, koska sen tärkeys on korostunut minulle erityisesti koronavuosien aikana.

Itse olen koulutukseltani kelloseppä ja osaan sekä saan tehdä monipuolisesti kaikenlaisia alan töitä, joita ei opi pelkästään koulussa. Kelloliike Rantanen täytti 60 vuotta ja minusta tehtiin lehtihaastattelu, josta tämä teksti on : ”Ennen kun tulin Kelloliike Rantaselle, olin töissä Widemarkilla kelloseppänä, työnkuvani sisälsi varsin mielenkiintoisia tehtäviä.Kävin kerran viikossa Valtioneuvoston kellot läpi ja etenkin tornikello on jäänyt mieleen. Museovirasto oli onneksi antanut luvan sähköistää kellon. Ilman sähköistystä en olisi saanut tornikellon painavia puntteja ylös. Valtioneuvoston kellojen läpikäynnin lisäksi sain myös käydä läpi suurimman osan Presidentinlinnan kelloista. Aikana, jolloin Mauno ja Tellervo Koivisto isännöivät linnaa.

Linnanvouti opasti minua muutamia kertoja ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita kelloista, tauluista, huoneista ja niiden materiaaleista kuten keltaisen huoneen historiaa.

Viikoittainen käyntini olisi osunut itsenäisyyspäivälle, joten sain aikaistettua käyntini edeltävälle päivälle. Suurin osa tiloista oli jo siivouksessa linnan juhlia varten, joten minut ohjattiin kulkemaan linnan keittiön läpi – tiukassa varusmiehen valvonnassa – ja pääsin näkemään ylelliset tarjoiluastiat lähietäisyydeltä. Tästä ajasta on ihanat muistot takataskussa! ”

Veljeni osti 1992 Kelloliike Rantasen laman aikana ja silloin myös aloitin työurani liikkeessä. Laman aikana oppimani taidot koin erittäin tärkeäksi voimavaraksi itselleni vuosien varrella. Vuonna 2018 ostin liikkeen vihdoin itselleni enkä tiennyt, että joudun taas pinnistelemään oikein urakalla muutaman vuoden. Työssäni niin kuin monen muunkin alan töissä, on opiskeltava koko ajan, jotta pysyy ajan hermoilla. Ainoa mitä en ole pystynyt opiskelemaan on mainonta, joka on muuttunut näinä vuosina aivan hurjasti. On tullut liian monta erilaista kanavaa lehtimainonnan lisäksi. Onneksi tähän on olemassa alan ammattilaisia, joihin turvautua, kun omat taidot ovat työn tekemisessä kiinni.

Opiskeluun palatakseni minulle tuli työharjoittelija, juuri kello- ja kulta alalle tarkoitettu erikoismyyjäkurssi-lainen. Hän on opiskellut jonkun aikaa perusasioita ja on nyt meillä muutaman viikon opettelemassa käytäntöä. Joskus on hyvä myös itse palata ruohonjuuritasolle ja huomata, että asian voisi tehdä toisinkin. On avartavaa opettaa työntekijälle asioita, joita on tehnyt jo pitkään ja saada näin isompi kuvakulma itsellekin. Tietenkin on tärkeää, että opetettava on myös asiasta motivoitunut. Tämä ala on vielä perinteinen käsityön osaamisen ala, jota ei aina koulun penkiltä opi. Saapa nähdä, saanko harjoittelijan innostumaan ja oppimaan vielä lisää alasta. Ainakin on ollut antoisaa opettaa omia taitoja toiselle oman työn silti yhtään kärsimättä. Itselle tärkeä kriteeri harjoittelijan ottamisella on se, että hän käy samalla alan koulutusta. Muuten joutuisi menemään liian alkuun asioissa. Suosittelen harjoittelijoiden ottamista työpaikoille oppimaan. Työ tekijäänsä opettaa!

Ihanaa ruskan väristä syksyä kaikille.

Niina Leijamaa
hallituksen jäsen
Lohjan Yrittäjät ry