Vintage-yrittäjä Eija lisäsi verkkokauppaansa yli 200 uutta tuotetta, mutta sai vain muutaman tilauksen – Someen suolletun ”lakkovaroituksen” vastaanotto yllätti

VintagEija’s -liikkeen yrittäjä Eija Mannila päätti ilahduttaa asiakkaitaan ja lisätä yrityksen 18-vuotissyntymäpäivän kunniaksi verkkokauppaan yli 200 uutta tuotetta. Hän työskenteli tietokoneella kolme viikkoa ympäripyöreitä päiviä. Hän kuvasi tuotteita tuotteiden perään ja kirjoitti niiden tietoja verkkoon, kunnes sieltä löytyi huima määrä uusia vintage-vaatteita, kankaita ja ompelutarvikkeita.

– Olin mainostanut somessa, että minulla on käsityöviikonloppu tulossa. Se alkoi helatorstaina ja jatkui sunnuntaihin. Heti torstaina käsityöihmisille oli tarjolla sata uutta tuotetta, kankaita, kaavoja, lehtiä ja niin edelleen, Mannila kuvailee.

Mannilan vaivannäkö ei kuitenkaan tuottanut mainittavia tuloksia. Lauantaina puoleen päivään mennessä tilauksia oli tullut vain muutama.

– Silloin repesin ihan totaalisesti, että tästä ei tule yhtään mitään. Tilausten sijaan saan vain laskuja sähköpostiin. Ajattelin, että menen sitten lakkoon enkä tee enää mitään.

Suora pohjalainen

Mannila sanoo olevansa impulsiivinen ihminen. Hän tekee päätöksiä nopeasti ja harkitsematta.

– Asiat vain tapahtuvat ennen kuin ehdin ajatella mitään. Somepostauksenikin ovat sellaisia, että oksennan vain asiani ulos.

Niinpä Mannila kirjoitti kokemuksestaan postauksen Instagramiin ja Facebookiin. Siinä hän toivoi, että kunhan edes saisi pari vuotta kulut katettua, niin voisi sitten eläkkeellä ”heittää roskalavalle koko p*skan”.

Mannila lisäsi postaukseen vintage-henkisen kuvan itsestään surumielisen näköisenä. Kuvaan hän kirjoitti: ”18 vuotta yrittäjänä, ei todellakaan naurata. Taidan mennä lakkoon.”

– Se vain tuli, en kauheasti sensuroi. Olen aika suora pohjalainen, vaikka pohjalaiset eivät yleensä paljastakaan, että menee huonosti. Mutta minä voin sanoa senkin, Mannila sanoo.

Satoja uusia seuraajia

Kun Mannila sitten meni seuraavana päivänä katsomaan postaustaan lakkovaroituksesta, se oli saavuttanut valtavan suosion.

– Ensimmäisen vuorokauden jälkeen sillä taisi olla jo yli 150 000 näyttöä, nyt on melkein 300 000. Ihmiset ovat tallentaneet sitä, jakaneet sitä hirveästi ja kommentoineet sitä.

VintageEija’sin Instagram- ja Facebook-sivut saivat parin päivän sisällä satoja uusia seuraajia. Neuvoja ja tsemppiviestejä tulvi joka kanavasta. 

– Ja sitten tilauksiakin rupesi tulemaan. Niitä tuli oikeastaan koko sen viikonlopun ajan. Pääsin niiden suhteen tavoitteeseeni. Mutta olin ajatellut, että pääsisin siihen ilman tunteenpurkauksia.

Pään hakkaamista mäntyyn

Mannilan saamissa neuvoissa toistui yksi asia: hänen kannattaisi myydä tuotteitaan Etsyssä, Vintedissä ja muissa second hand -palveluissa.

– Englanninkieliset sivuni näkyvät second hand- ja vintage-verkkokauppoja yhdistävässä Gem-sovelluksessa, jolloin tuotteeni löytyvät muun muassa Etsystä ja eBaystä, Mannila toteaa.

– Vintedissä taas ei saa myydä kaupallisesti mitään. Vinted on yksi syy, miksi me pienet vintage- ja second hand -liikkeet kärsimme, kun kuluttajat myyvät vaatteita toisilleen. Niillä on myös halvat toimituskuludiilit, kun itse joudun maksamaan normaalit postimaksut. 

Seuraavaksi Mannila kysyi aviomieheltään, näkikö tämä uuden postauksen. Aviomies vastasi, että Mannilan kannattaisi edes laittaa kypärä päähänsä, kun hän hakkaa päätään mäntyyn.

– Siispä tein seuraavaksi videon, jossa teen juuri niin, eli hakkaan päätäni mäntyyn kypärä päässä, Mannila naurahtaa.

Oikeasti vanhaa

Mannila perusti VintagEija’sin vuonna 2008. Hän on ollut vintage-harrastaja teini-ikäisestä saakka. Kun hänen jalkansa eivät kestäneet floristin seisomatyötä, hän kouluttautui ompelijaksi. 

Yrityksessään Mannila yhdistää ompelijan työt ja vintage-harrastuksen. Hän osaa korjata vanhoja vaatteita, ja hän on muun muassa ommellut oman 1950-lukua henkivän malliston. Hän teki mittatilausompelua hieman alle 10 vuotta, kunnes työ kävi liian raskaaksi. Viimeiset kymmenisen vuotta Mannila on keskittynyt pelkästään vintage-vaatteiden ja tavaroiden myyntiin. 

Turussa asuvalla Mannilalla on ollut verkkokaupan lisäksi pariin otteeseen kivijalkaliike. Tällä hetkellä hänellä on verkkokauppa ja varasto, joka on auki sopimuksen mukaan. Lisäksi hän kiertää ahkerasti alan tapahtumia. Mannilalta löytyy vaatteita aina 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Hän kuitenkin sijoittaa mielessään vintagen 1950-luvun molemmille puolille.

– Minulle vintage tarkoittaa oikeasti vanhaa. Mielestäni on siinä ja siinä, onko 1980-lukukaan enää vintagea. 

Liian pieni asiakaskunta

Mannila kertoo, että vielä ennen koronaa hän pärjäsi vintage-vaatteiden myymisellä ja tilausompelulla melko hyvin. Alamäki alkoi suunnilleen koronavuosista. Viime vuosiin on mahtunut muitakin vastoinkäymisiä.

– Vuonna 2023 minua puri koira. Pari sormea murtui, ja jouduin sairauslomalle kuukaudeksi. En saanut oikein mitään ansionmenetyskorvauksia, koska olen aina maksanut pientä YEL:iä. Ja viime talvena minulla todettiin nivelpsoriasis.

Mannila pääsee parin vuoden päästä eläkkeelle, eikä hän ehkä aio jatkaa liikettään. 

– Tämä ala on hyvin niche, marginaaliporukkaa. Minulla on hyvä asiakaskunta, mutta sitä ei ole Suomessa riittävästi. Minulla on myös englanninkielinen verkkokauppa, kiitos tekoälyn. Se vain ei ole kauheasti auttanut, kun ei ole rahaa markkinointiin.

– Nyt menen eteenpäin päivä kerrallaan, ei kai tässä muukaan auta.

Yksi toive Mannilalla on Temun ja muiden verkkokauppajättien viettelemille suomalaisille.

– Tilattaisiin vaatteita ja tavaroita suomalaisilta pienyrittäjiltä ja käsityöläisiltä. Heillä on pienet yritykset, eikä kauppa käy.