Y-blogi: Ne jyrää meitin, pojaat

Seuratessani keskustelua suomalaisten yritysten tulevaisuudesta on mieleeni usein muistunut Väinö Linnan kirjoittama Tuntemattoman repliikki, jossa kiteytyy pakokauhun tunne suuren uhan edessä. Totuuden nimissä mieleen on tullut myös talvisotaa edeltänyt politiikka, jossa uskottiin, ettei iso paha maailma meihin huomiotaan kohdista, siksi ei valmistautumiseenkaan ollut tarvetta resursseja käyttää.

Suomalainen yrittäjä on saanut vastaanottaa kauhukuvia digitalisaatiosta, ostokäyttäytymisen muutoksesta ja osaavien tekijöiden kovenevasta kilpailusta. Vuosien varoittelusta huolimatta osa yrittäjistä on jääräpäisesti vastustanut muutosta parhaalla mahdollisella tavalla: olemalla muuttamatta mitään. Tämä on lyhyellä tähtäimellä toiminut loistavasti – viikot ovat seuranneet toistaan eikä edes EU:n tietosuoja-asetus tai sen kovin pelote, uhkasakko, ole tullut kenellekään tutulle maksuun. Mutta vääjäämättä vaikutukset ovat tulleet yritysten arkeen ja nyt ilmassa on jo Linnan kuvaamaa epätoivoa. Miten voisin pärjätä Amazonin kaltaista jättiläistä tai olemattoman kulurakenteen startup-firmaa vastaan? Ne jyrää meitin. Sittenkin.

Maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa esitelmöinyt Perttu Pölönen avasi upeasti, miten todellinen markkinamullistus tulee aina sieltä mistä sitä ei osaa odottaa. Kokonaisia toimialoja tulee loppumaan, kun opimme toimimaan fiksummin. Esimerkiksi: emme ole enää kiinnostuneita jäälohkareista, koska jääkaappimme hoitaa asian. Mutta mikä haastaa jääkaappibisneksen? Ruoan 3D- printtaus? Robotisaatio, joka toimittaa valmisruoan suoraan ruoka-aikaan syöjille?

Juuri epävarmuus nopeutuvan muutoksen keskellä ahdistaa meitä. Yritysjohto ei juurikaan pidä yllätyksistä, mutta muuta ei ole tarjolla. Olisiko fiksuinta odottaa ja katsoa? Ehkä poliitikot saavat Suomen ja samalla markkinat takaisin kuntoon? Meillä on kuitenkin hyvä tase ja positiiviset tuloslaskelmat monelta vuodelta.

”Kuoleman pelossa ei kannata tehdä itsemurhaa”, totesi Paasikivi 1940-luvun alussa. Samaa ajatusta noudattaen sanonkin, ettei tulevaisuuden pelossa kannata lopettaa yrittämistä. Meidän on turha odottaa Antti Rinteen jälkeisessä Suomessakaan hallitukselta juuri apuja. Heinäveden asukkaiden mielipiteillä on vain vähän painoarvoa Suomen politiikassa ja sama suhteellinen painoarvo on Suomen mielipiteillä maailman kauppapolitiikassa. Meidän on vain sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin ja päivittäin kyettävä tuottamaan sellaista lisäarvoa, josta asiakas on valmis maksamaan.

Mutta jyrääkö ne meitin, onko meillä mahdollisuuksia? Uusimmat arviot ovat, että vain 20% maailman tiedosta on vapaassa käytössä ja että distruption voittajia ovat yritykset, joilla on jo historiaa. Vanhat yritykset voivat siis menestyä jopa uusia haastajia paremmin, mutta niiden on tartuttava rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin ja hyödynnettävä niitä. Ne eivät ole meitä vastaan. Tekoäly, lohkoketjut ja avoin yhteistyö ovat myös meidän käytössämme, meidän puolustuksenamme. Väinö Linnakaan ei laskenut pakokauhua täysin valloilleen vaan kirjotti Luutnantti Koskelan lausumaan rauhoittavan vastauksen: ”Paikoillanne. Ei ne mitään jyrää, siellä on miinoitus.”

Perttu Kouvalainen puheenjohtaja Pohjois-Karjalan Yrittäjät ry