Y-Blogi: Rohkeutta ystäväni

Sain rakkaalta ystävältäni kesäkuussa Sixten Korkmanin vuosi sitten kirjoittaman kirjan Globalisaatio koetuksella. Hän toteaa: ”Taloudessa tarvitaan rohkeita ihmisiä, joilla on valmiutta riskinottoon ja kokeiluihin. Innovaatioita synnyttävät ihmiset omaavat ahkeruuden ja sinnikkyyden lisäksi tervettä itsetuntoa sekä uteliaisuutta ja leikkimielisyyttä.” Rohkeuden lisäksi lukuisat johtajat korostavat julmien tosiasioiden tunnustamista kaiken lähtökohtana. Asia johon myös presidentti Paasikivi viittasi kaiken viisauden lähteenä.

Mitkä siis ovat tosiasiat Suomen tilasta ja rohkeudestamme? Neil Hardwick tokaisi joskus tämän olevan loistava maa, josta vain kolme asiaa pitää muuttaa; sijainti, ilmasto ja kansa. Sijainnin muuttamisesta ei ole 75 vuoteen taidettu vakavasti keskustella, ilmasto on muuttumassa meille suotuisammaksi (Joensuu lämmennyt +2,8 C sadassa vuodessa) ja jotakin suomalaisten muuttumisesta kertoo lähes neljänneksen nuoristamme harkitsevan yritystoiminnan aloittamista.

Rohkeus ja sen puute puhuttavat meitä. Politiikassa rohkeuden puute korostuu nyt ennen vaaleja. Suomessa ei ole selkeitä, toisistaan erottuvia vaihtoehtoja tai rohkeita ohjelmia. Kaikki puolueet ovat varovaisen tasaisia ja valmistautuvat hallitusvastuuseen kaikkien kanssa. Vaikuttaako todelta Junckerin toteamus, poliitikkojen kyllä tietävän mitä pitäisi tehdä, emme vain tiedä kuinka tulisimme sen jälkeen valituiksi uudelleen? Yrittäjiä ja johtajia syytetään omien tulojensa optimoinnista ja riskien välttelystä etteivät omat edut kärsisi. Syytös ahneudesta ja virheiden pelkäämisestä voi olla aiheellinenkin.

Puuttuuko meiltä suomalaisilta laajemmin tarkasteltuna rohkeutta tai oikeaa asennetta? Olemme historiallisesti kansa, joka on aina kahden suuren voiman välissä joutunut nöyrtymään. Sota, nälkä, lama, työttömyys painavat mieltämme sukupolvien takaa, vaikka lähimenneisyydessä on häikäisevä nousu kehitysmaasta maailman onnellisemmaksi kansaksi. Tuntuuko meistä maailman onnellisimmalta jotka näkevät tulevaisuuden positiivisena vai olemmeko edelleen pelkureita, joita lapsena opittu sananlasku kuuseen kurkottamisesta ja katajaan kapsahtamisesta ohjaa?

Meillä ei ole syytä ujostella. Hyvinvointivaltio on taannut meille turvallisemmat olosuhteet kuin kenellekään aiemmin. Lapsemme omaavat paremman itsetunnon, paremman kielitaidon, paremmat sosiaaliset taidot ja ehdottomasti paremman kyvyn hankkia tietoa kuin vanhempansa koskaan. Uskon huomisen olevan paljon parempi ja meidän voivan itse vaikuttaa tulevaisuuteemme.
Siksi kannustan kaikkia rohkeuteen, siinä on riskinä menestyä. Taiteilija Erin Hanson sanoo sen kauniisti;

”there is freedom waiting for you,

On the breezes of the sky,

And you ask ”What if I Fall?”

Oh but my darling, What if you fly?”

Perttu Kouvalainen

puheenjohtaja

Pohjois-Karjalan Yrittäjät

(Neuvokas 4/18, pääkirjoitus)