Yksinyrittäjä Satu Mononen selvisi syöpähoidoista, mutta pahin oli edessä – Raahautui töihin kovissa kivuissa: ”Minulle kauppa on terapiakeskus”

– Eilen oli ensimmäinen päivä, kun tuntui, että olen hengissä.

Siilinjärvellä viisi vuotta kukkakauppaa pyörittänyt yksinyrittäjä Satu Mononen ei muista viime vuoden marraskuussa juuri mitään. Kivut olivat sanoinkuvaamattomat. Silti hän yritti käydä töissä parhaansa mukaan.

Mononen sai gynekologisen syövän diagnoosin vuoden 2023 heinäkuussa. Hän päätti heti kertoa asiakkaille, missä mennään.

– En tiennyt silloin, miten hoidot vaikuttavat minuun ulkoisesti tai sisäisesti tai sitä, miten paljon voin olla töissä. Yritin olla niin paljon kuin mahdollista, koska minulle kukkakauppa on terapiakeskus. Olen yrittänyt tehdä kaupasta sellaisen, että asiakkaatkin saavat tulla sinne iloineen ja suruineen. Miksi siis itse piilottelisin? Olen aina ihmetellyt, että jos ihminen sairastuu syöpään, miksi siitä pitää olla hiljaa kun kaikista muista taudeista huudellaan sosiaalisessa mediassa, Mononen kertoo.

Kukkaispalvelu Satumaan yrittäjä sinnitteli. Hän selvisi kemosädehoidoista hyvin: edes hiukset eivät lähteneet.

– Moni asiakkaani sanoi, ettei olisi tiennyt sairaudestani, ellen olisi siitä kertonut.

”Olen yrittänyt tehdä kaupasta sellaisen, että asiakkaatkin saavat tulla sinne iloineen ja suruineen. Miksi siis itse piilottelisin?”

Satu Mononen, yksinyrittäjä

Uusia terveysmurheita

Mononen kuvitteli hyvin edenneiden kemosädehoitojen jälkeen, että pahin on ohi. Hän oli väärässä.

Hän ehti olla muutaman viikon paremmassa kunnossa syöpähoitojen jälkeen, kunnes kipu alkoi nivusessa. Elettiin marraskuun alkua, jolloin kukkakauppa oli juuri muuttanut uuteen isompaan liiketilaan.

– Kipu oli samassa kohdassa, jossa oli kuolioon mennyt etäpesäke. Kivut olivat pahempia kuin ne, jotka tulivat sädehoidoista.

Mononen otti yhteyttä syöpähoitajaan. Hän sai lääkäriajan vasta kahden ja puolen viikon päähän. Yrittäjä ihmetteli, miksi kipuun ei suhtauduttu tosissaan, eikä tutkimuksia aloitettu aikaisemmin.

Joulukuun alussa Mononen pääsi magneettikuvaukseen. Siellä selvisi, että etäpesäkkeeseen oli muodostunut melko iso märkäpesäke tulehduksen seurauksena.

– Vielä silloinkaan lääkärit eivät katsoneet aiheelliseksi aloittaa antibioottikuuria, koska tulehdusarvo oli vain 50.

Kivut pahenivat. Reiden yläosassa alkoi ruusumainen kipu, jonka kuvailemiseen Monosen on vaikea löytää sanoja. Kipulääkkeistäkään ei ollut hyötyä.

Lopulta Monosen syöpähoitaja antoi ”omin luvin” ajan syöpälääkärille, jolle Monosella ei käytännössä ollut enää lupaa päästä, koska syöpähoidot oli lopetettu. Kyseinen lääkäri oli ihmeissään, miksei hoitoa oltu aloitettu. Joulukuun toisella viikolla Mononen otettiin sisälle osastolle ja märkäpesäke punkteerattiin. Siitä paljastui harvinainen bakteeri.

– Olin neljä päivää antibioottitiputuksessa. Siitä olo alkoi hiljalleen helpottaa. Ennen joulua sain vielä suun kautta otettavan antibioottikuurin.

Kipu kuitenkin palasi. Reiden yläosaan oli syntynyt ilmeisesti kudosvaurio tulehduksen seurauksena. Tarkkaa diagnoosia ei pystytty tekemään, koska alueelta ei voitu ottaa näytettä.

Antibioottihoito aloitettiin uudelleen. Suonensisäistä antibioottia annettiin vajaan kolmen viikon ajan.

”Kivut olivat pahempia kuin ne, jotka tulivat sädehoidoista.”

Satu Mononen, yksinyrittäjä

Ehdotus yksinyrittäjien tukemiseksi

Nyt kivut ovat hellittäneet, vaikka reidessä on edelleen arka kohta. Mononen pitää tulehdusta huonona tuurina, josta hän olisi todennäköisesti selvinnyt vähemmällä, jos hoidon aloittamisessa ei olisi vitkuteltu.

– Kukkakauppiaalle oli mahdollisimman huono ajankohta maata sairaalassa ennen joulua. Minulla oli tilapäinen työntekijä auttamassa, mutta osa töistä oli jatkuvasti minun vastuullani.

Vastaavassa kriisissä olevien yksinyrittäjien tilanteen helpottamiseksi Mononen ehdottaa tukea työntekijän palkkaamisen helpottamiseksi.

– Sairastunut yrittäjä ei pysty keskittymään paranemiseen, jos hän stressaa yrityksen pyörittämisestä. Työntekijän palkkaaminen on niin kallista, että se ei monellakaan tule kyseeseen. Sen takia minäkään en jäänyt pidemmälle sairauslomalle.

Mononen ehdottaa, että työnantajan sivukuluja voisi keventää tilapäisesti silloin, kun yrittäjä itse sairastaa eikä ole työkykyinen.

– Yrityksen pyörittäminen ja vakavasti sairastuminen on hurja yhtälö. Sitä ei välttämättä tavallinen työntekijä ymmärrä.

YEL-minimi ei harmita

Sairastumisestaan Mononen on oppinut ainakin sen, että asenne ratkaisee.

– Yrittäjän ei kannata pitää liikaa naruja omissa käsissään, jos tulee tällainen tilanne. Jokin varasuunnitelma pitäisi olla jos käy niin, että ei pysty itse hoitamaan töitä.

Siilinjärveläisyrittäjä myöntää, että sairastuminen tuli hänelle kalliiksi. Hän maksoi vielä tuolloin YEL-minimiä.

– Tuella ei saanut kuin korkeintaan juustoa leivän päälle. Syksyllä tehdyssä YEL-työtulotarkastuksessa työtuloa nostettiin 4 000 eurolla.

Sairauden aikana Mononen tippui Kelan peruspäivärahalle. Hän ei silti harmittele sitä, että maksoi YEL-minimiä.

– En ole ihminen, joka jaksaisi maata sängyssä. Pidin tärkeämpänä sitä, että olin työpaikalla, vaikka työpanokseni marraskuun jälkeen on ollut pieni. Sen myönnän, että stressiä olisi ollut vähemmän, jos olisi ollut rahallinen mahdollisuus jäädä sairauslomalle.