Yrittäjä Matti Heino, 81, myy liikkeessään kankaita enää joillakin kympeillä päivässä – ”Jos saan slaagin, se on sitten siinä”

Yksinyrittäjä Matti Heinon, 81, ääni värähtelee hänen muistellessaan kaksi vuotta sitten menehtynyttä vaimoaan, jonka omaishoitajana hän toimi työn ohella parin vuoden ajan.

Pariskunta veti yhdessä vuosikymmenten ajan Masan kangas- ja pala -liikettä Hyvinkäällä. Nyt Matti pyörittää liikettä yksin. Kauppiasuraa on takana 45 vuotta.

Heino omistaa liikekiinteistön, jonka katutasossa on kangaskauppa ja yläkerrassa miehen asunto.

– Jos liike olisi vuokratilassa, ei minulla olisi varaa tähän. Tulot eivät riittäisi vuokraan, hän sanoo.

Hän muistelee kauppansa parhaita vuosia, jolloin myynti tuplaantui joka vuosi.

– Siihen aikaan kaikki vaatteet ommeltiin itse. Kaikki muuttui, kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro vapautui. Sen jälkeen kaikki lähtivät Tallinnaan ostamaan toppatakkeja ja tuulipukuja. Olen nähnyt konkreettisesti kangaskaupan nousun ja tuhon, Heino sanoo.

Parhaimmillaan Hyvinkäällä oli lukuisia kangaskauppoja, nyt enää kolme: Fabricol Oy, Eurokangas ja Masan kangas- ja pala. Kun kauppa kävi, Heinolla teki töitä vaimon ja tyttären kanssa ja lisäksi hommissa oli kaksi muuta työntekijää.

”Kaikki muuttui, kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro vapautui. Sen jälkeen kaikki lähtivät Tallinnaan ostamaan toppatakkeja ja tuulipukuja.”

Matti Heino, yrittäjä

Yrittäjäksi hetken mielijohteesta

Heinon yrittäjyys alkoi ”nolosta jutusta”.

– Viinalla oli osuutta asiaan, mies naurahtaa.

– Isälläni oli kangaskauppa Hyvinkäällä. Asuin vaimoni kanssa silloin Tampereella ja erään kerran kun isä tuli käymään, hän sanoi pöydän ääressä leikillään, että tässä olisi hänen kauppansa, otatko. Hän oli jäämässä eläkkeelle ja puolivahingossa ehdotti, että ostan kaupan itselleni.

Aamulla isä kysyi, oliko poika tosissaan. Poika kysyi isältään saman kysymyksen. Sitten tehtiin kaupat.

Heino oli ehtinyt työskennellä tekstiilialalla parinkymmenen vuoden ajan. Ura Sidosteen sukkatehtaan raaka-ainevastaavana vaihtui pian yrittäjyyteen.

– En ole katunut sitä päätöstä, Heino sanoo.

Aamulla isä kysyi, oliko poika tosissaan. Poika kysyi isältään saman kysymyksen. Sitten tehtiin kaupat.

20–30 euroa päivässä

Haastattelupäivänä Heino on nostanut aurinkotuolit kaupan edustalle. Silloin tällöin ohikulkija pysähtyy jutulle. Yrittäjä tuntee heistä kaikki.

Vaimon kuoleman jälkeen Heino on halunnut jatkaa yrittäjänä pitkälti siksi, että se osin myös terapeuttista tekemistä. Sohvalle jääminen ei ole houkutellut.

Asiakkaita saisi kuitenkin olla enemmän.

– Pitkään asiakaskunta oli naisvoittoista, mutta nyt alkaa olla toisin päin. Miehet ostavat keinonahkaa ja vaahtomuovia veneen penkkeihin ja moottoripyörien satuloihin. Tarve on muuttunut, enää juuri kukaan ei osta kankaita vaatteiden ompelemiseen.

Heino harmittelee alan kuihtumista, jonka näkee konkreettisesti yrittäjyyden arjessa. Viikossa on päiviä, jolloin kaupassa ei käy yhtäkään asiakasta.

Äskettäinen Aamuposti-lehden artikkeli sai oven käymään hieman tavallista nopeampaan tahtiin.

– Tyypillisenä päivänä saan myynnistä kasaan joitakin kymmeniä euroja. Lehtijutun jälkeen ihmiset muistivat, että Masakin on vielä olemassa.

Viikossa on päiviä, jolloin kaupassa ei käy yhtäkään asiakasta.

Heinon onneksi kaupan kulut ovat varsin pienet. Lämmitykseen on ostettava öljyä, valaistukseen sähköä ja kiinteistöverokin on maksettava.

– Nyt pidän valoja päällä vain yhdessä kohdassa. Ei niitä kannata turhaan polttaa. En usko, että kovin moni yrittäjä pystyisi toimimaan näin minimaalisilla kuluilla kuin minä.

Kaupan varastoa Heino täydentää enää aniharvoin. Täytevanua hän ostaa keppihevosia valmistaville tytöille.

– Toistaiseksi olen ajatellut jatkaa toimintaa. Jos yhtäkkiä saan slaagin, se on sitten siinä.