Tarve ohjasi Kaisan yrittäjäpolulle 

Eihän minun ikinä pitänyt ryhtyä yrittäjäksi. Näin moni sanoo, varsinkin jos on kasvanut yrittäjäperheessä ja seurannut sivusta, kuinka omat vanhemmat ovat paiskineet töitä yötä päivää, vuodesta toiseen, ilman lomia. Juuri näin ajatteli myös Kaisa Pihlajaniemi. 

Kaisan ollessa 29-vuotias hän työskenteli ammattiopettajana ja tuolloin avautui mahdollisuus osallistua opettajien työelämäjaksolle, jonka hän suoritti Nivalassa sijaitsevassa päiväkodissa. Työelämäjakson aikana päiväkodin johtaja sanoi Kaisalle että ”perustapa Nivalaan päiväkoti, kun täällä on ensi syksylle niin paljon lapsia jonossa.” Kommentti jäi pyörimään Kaisan mieleen muutamaksi päiväksi ja johti siihen, että hän marssi paikallisen elinkeinoyhtiön pakeille pyytämään apua yrityksen perustamiseen ja laskelmien tekemiseen. Saatuaan neuvoja ja pohdittuaan asiaa muutaman viikon ajan hän päätti ryhtyä yrittäjäksi ja perusti siis Nivalaan päiväkodin.  

Asiat etenivät nopeasti. Kaisan oli pikaisesti löydettävä henkilöstöä työskentelemään kanssaan, jotta toiminta voisi jatkua keskeytyksettä. Tässä hän onnistui hyvin, sillä hänen verkostoistaan löytyi tuttuja, jotka lähtivät mielellään mukaan. Samalla oli paljon järjesteltävää ja pohdittavaa jotta toiminta saataisiin käyntiin.  

Samoihin aikoihin, kun Kaisa perusti päiväkotitoiminnan, kuntien ostopalvelut olivat loppumassa ja palvelusetelimalli oli tulossa niiden tilalle. Jotta päiväkoti voitaisiin hyväksyä palvelusetelituottajaksi, vaadittiin paljon paperityötä ja selvityksiä. Oli pystyttävä osoittamaan, että toiminta, toimitilat, henkilökunta ja yrityksen käytännöt olivat kunnossa. Tässä prosessissa vierähti noin puoli vuotta. Kun kaikki oli hoidettu, Kaisa avasi päiväkodin Nivalaan– tuolloin se oli alueen ainoa palvelusetelipäiväkoti.  

Kaisa oli nuori ja innokas yrittäjä, joka teki määrätietoisesti töitä sen eteen, että sekä henkilökunta että lapset viihtyisivät mahdollisimman hyvin. Hän kehitti jatkuvasti yhdessä työntekijöidensä kanssa päiväkodin toimintamalleja ja prosesseja toimivammiksi. Se oli hänelle luonteva tapa toimia. 

Kaisan menestyksekäs tapa johtaa päiväkotitoimintaa herätti kiinnostusta myös muualla. Vain noin puoli vuotta yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen hän sai puhelun Ylivieskasta. Siellä toimiva päiväkoti oli lopettamassa toimintaansa, ja Ylivieskan kaupungilla oli toive, että joku jo palvelusetelipäiväkotia pyörittävä, jatkaisi toimintaa. Muuten päiväkoti olisi jouduttu sulkemaan. 

Kaisa mietti asiaa hetken. Oliko järkeä ostaa vielä toinenkin päiväkoti, vieläpä toiselta paikkakunnalta? Lopulta hän päätti tarttua mahdollisuuteen. Pian hänen vastuullaan olikin kaksi päiväkotia. 

Noin vuoden kuluttua yrittäjäksi ryhtymisestä Nivalan päiväkotiin jonotti jo lähes 40 lasta. Kaisa halusi vastata kysyntään, joten pian hänellä oli Nivalassakin kaksi päiväkotia. Kasvu jatkui vauhdilla, ja muutamassa vuodessa Kaisalla oli jo viisi päiväkotia – kyllä, viisi. 

Kaisa viihtyi työssään erinomaisesti eikä kokenut missään vaiheessa olevansa “yrittäjä”. Hänestä tuntui siltä, että hän oli ”vain töissä täällä”, kuten hän itse asian ilmaisee. Hänelle oli kunnia-asia kehittää yritystä, toimintatapoja ja palvelua jatkuvasti paremmaksi. 

Kasvun vuosien varrelle mahtui myös vastoinkäymisiä. Joissakin kiinteistöissä ilmeni esimerkiksi sisäilmaongelmia, minkä vuoksi toimintaa jouduttiin siirtämään kokonaan toisiin tiloihin. 

Haastattelun aikana Kaisa palaa usein siihen, kuinka tärkeää on sitoutunut henkilökunta, johon voi luottaa ja jonka kanssa kehitystyötä voidaan tehdä yhdessä. Yrityskauppojen yhteydessä ostettujen yritysten henkilöstö on lähes poikkeuksetta halunnut jatkaa uuden omistajan palveluksessa, mikä on helpottanut toiminnan jatkumista omistajanvaihdoksista huolimatta. 

Tilanteeseen liittyy kuitenkin myös haasteita. Uudesta yrittäjästä tulee väistämättä muutosjohtaja: sama yritys jatkaa, mutta asioita tehdään uudella tavalla. Muutoksia ei voi tehdä hetkessä, vaan ne täytyy toteuttaa hallitusti ja ajan kanssa. Siksi muutosjohtamistaidoista on suuri hyöty. 

Kaisa pyöritti päiväkotitoimintaa vuosina 2009–2017, eikä yrityksen myyminen käynyt kertaakaan hänen mielessään. Eräänä päivänä hän lähti kahville yrittäjäkollegansa kanssa, joka oli samalla myös kilpailija ja hyvä yhteistyökumppani. Kollegansa kertoi päättäneensä myydä yrityksensä ja tutustuneensa erittäin pätevään yritysvälittäjään. Hän antoi Kaisalle välittäjän yhteystiedot ”jos joskus olisi tarvetta”. 

Jostain syystä Kaisa päätti ottaa yhteyttä yritysvälittäjään. Häntä alkoi kiinnostaa oman yrityksensä arvo – olisihan se hyvä tietää, mitä tällaisesta yrityksestä voisi saada, jos joskus haluaisi myydä sen. 

Kaisa tapasi yritysvälittäjän ja toimitti tälle yrityksen perustietoja arvonmääritystä varten. Vain muutamaa päivää myöhemmin välittäjä soitti takaisin ja sanoi: ”Minulla taitaa olla sinun yrityksellesi ostajaehdokas.” 

Tästä alkoi uusi vaihe Kaisan yrittäjäuralla. Vain kolmen kuukauden kuluttua nimet olivat papereissa ja yritys myyty. 

Yrityskauppa eteni poikkeuksellisen nopeasti ja sujuvasti, sillä yrityksen tiedot, toimintamallit ja prosessit oli dokumentoitu hyvin ja asiat olivat muutenkin kunnossa. Lisäksi Kaisalla oli luotettava tilitoimisto apunaan due diligence -prosessin aikana. Due diligence tarkoittaa yrityskaupan kohteen kattavaa tarkastusta, jossa käydään läpi kaikki ostopäätökseen vaikuttavat asiat. Tarkoituksena on varmistaa muun muassa kaupan kannattavuus ja lainmukaisuus sekä tunnistaa mahdolliset riskit. 

Yrityskauppaprosessiin kuuluu myös salassapitosopimus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kauppaprosessista kerrota ulkopuolisille ennen kuin kauppa on toteutunut. Kaisa koki juuri tämän kaikkein raskaimpana. Hän työskenteli päivittäin henkilöstönsä kanssa ja koki salailun vaikeaksi. Onneksi hän oli käynyt jo useamman vuoden ajan säännöllisesti työnohjauksessa, josta oli merkittävää apua myös myyntiprosessin aikana, jolloin asioista ei voinut puhua juuri kenellekään. 

Jälkikäteen Kaisa on pohtinut, että työnohjausta olisi kannattanut jatkaa myös yrityksen myynnin jälkeen. Hän uskoo sen olleen yksi syy siihen, miksi hän myöhemmin halusi itse kouluttautua työnohjaajaksi.  

Kun kauppakirjat lopulta allekirjoitettiin ja kauppa vietiin maaliin, ”laastari revittiin irti”. Työntekijöille kerrottiin, että yrityksellä oli uusi omistaja ja vastuu siirtyi välittömästi hänelle. Kaisa kuvailee tunnetta niin, että ”takki oli tyhjä”. 

Yrityksen myynnin jälkeen Kaisa piti noin puolen vuoden tauon työnteosta. Tänä aikana hän muun muassa matkusti perheensä kanssa. Tuo aika yrityksen myynnin jälkeen kului osittain sumussa, sillä takana oli monta intensiivistä työvuotta ja paljon suuria muutoksia lyhyessä ajassa. 

Tauon aikana Kaisa pohti rauhassa, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Lopulta hän hakeutui takaisin opetusalan töihin, joita löytyikin nopeasti. Yrittäjyydestä hän ei kuitenkaan halunnut luopua kokonaan. Hän halusi hyödyntää kokemustaan ja jakaa osaamistaan yrittäjille. Nyt hän haluaa olla tukena erityisesti yrittäjille erilaisissa muutosprosesseissa – etenkin omistajanvaihdostilanteissa, jotka voivat olla henkisesti hyvin kuormittavia. 

Pyysin lopuksi Kaisaa antamaan muutaman vinkin heille, jotka suunnittelevat yrityksen myyntiä tai ostoa. Hänen mukaansa kannattaa pitää hyvää huolta henkilökunnasta ja ottaa työntekijät mukaan kehitystyöhön. Yritystä kannattaa tarkastella aika ajoin ostajan näkökulmasta: onko toiminta houkuttelevaa ja hyvin hoidettua? Kun yritystä kehittää jatkuvasti, se pysyy hyvässä kunnossa – myös mahdollista myyntiä ajatellen, vaikkei myynti olisi ajankohtaista. Kaisa suosittelee lämpimästi työnohjausta yrittäjille. Yrittäjä jää usein yksin haasteidensa kanssa, ja työnohjaus voi tarjota siihen merkittävää tukea. 

Tätä nykyä Kaisa työskentelee edelleen opetusalalla ja pyörittää siinä sivussa yritystoimintaa. Sen kautta hän pääsee nyt auttamaan ja tukemaan muita yrittäjiä siinä heidän yrittäjäarjessaan, uuden suunnan löytämisessä ja yritystoiminnan kehittämisessä.    

Linda Nygård / Keski-Pohjanmaan Yrittäjät