Uudistettu hyvä hankintalaki uhkaa vesittyä jo lähtöviivalla 

Varsinais-Suomen Yrittäjät on pitänyt hankintalain uudistusta merkittävänä voittona suomalaisille pk-yrityksille. Kesällä voimaan tulleen uudistuksen tavoitteena on avata julkisia hankintoja kilpailulle, parantaa markkinoiden toimivuutta ja vahvistaa yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. Samalla tavoitteena on parantaa julkisten palvelujen laatua ja kustannustehokkuutta. 

Suomessa toimii satoja julkisomisteisia inhouse-yhtiöitä, joilta kunnat, kaupungit ja hyvinvointialueet ovat voineet hankkia palveluja ilman kilpailutusta jopa hyvin pienillä omistusosuuksilla. Tämä on kaventanut markkinoita ja sulkenut pk-yrityksiä julkisten hankintojen ulkopuolelle. 

Lakimuutoksen tarkoituksena oli korjata tilannetta. Nyt lain tavoitteet uhkaavat kuitenkin vesittyä jo ennen kuin uudistus ehtii kunnolla käytäntöön. 

Hankintayksiköt ovat voineet ilmoittaa sidosyksikkösopimuksia poikkeuksellisesti jatkettaviksi aina kesään 2030 asti. Lainsäätäjän tarkoituksena oli, että poikkeuksen kynnys on korkea. Sopimuksen päättämisestä pitäisi aiheutua julkiselle hankkijalle poikkeuksellisen kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä taloudellisia riskejä. Lisäksi jatkamiselle pitäisi olla yleiseen etuun liittyvä pakottava syy. 

Jätettyjen ilmoitusten perusteella osa hankintayksiköiden perusteluista herättää kuitenkin vakavia kysymyksiä. Määräaikaan mennessä 449 hankintayksikköä ilmoitti yhteensä yli 2700 sopimuksesta, joiden arvo on liki kaksi miljardia euroa. Varsinais-Suomesta ilmoitettujen poikkeuksellisesti jatkettavien sidosyksikköjen sopimusten arvo on yli 20 miljoonaa euroa. 

Suurin osa sopimuksista koskee ICT-palveluja. Mukana on myös kymmeniä taloushallinnon, ruokapalveluiden, jätehuollon, siivous-, pesula- ja kuljetuspalveluiden sopimusilmoituksia.  

Julkiset hankkijat ovat ilmoittaneet poikkeuksiksi esimerkiksi muutaman kymmenen tuhannen euron arvoisia ICT-, tulkkaus-, palkanlaskenta- ja sähköisen allekirjoituksen palveluja. Juuri tällaiset hankinnat voisivat tarjota mahdollisuuksia pk-yrityksille.  

Poikkeuksia perustellaan muun muassa kilpailuttamisen vaatimalla ajalla, palveluntarjoajan vaihtamisesta aiheutuvalla työmäärällä, henkilöstöresurssien puutteella tai yleisellä tarpeella turvata palvelun jatkuvuus. Jos tällaiset tavanomaiset kilpailuttamiseen liittyvät haasteet riittävät poikkeuksen perusteeksi, lain keskeinen tavoite lykkääntyy vuosilla. 

Erityisen ongelmallista on valvonnan epäselvyys. Julkinen hankkija arvioi itse, täyttyvätkö poikkeuksen edellytykset. Valtiokonttori julkaisee ilmoitukset, mutta ei arvioi niiden oikeudellisia perusteita. Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvonta puolestaan kohdistuu lähtökohtaisesti kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Monet juuri pk-yrityksille tärkeät pienhankinnat voivat siksi jäädä kokonaan valvonnan ulkopuolelle. 

Kuka siis varmistaa, että poikkeussäännöstä käytetään aidosti vain poikkeustilanteissa? 

Kyse ei ole yksittäisistä sopimuksista, vaan koko uudistuksen toteutumisesta. Jos poikkeussäännöstä tulkitaan väljästi, markkinoiden avaaminen lykkääntyy, kilpailu vähenee ja veronmaksajille tavoitellut säästöt jäävät saavuttamatta. 

Siksi asiaan on puututtava nopeasti ja tehtävä selväksi, etteivät kilpailuttamisen vaatima virkatyö, palveluntuottajan vaihtaminen, henkilöstöresurssien niukkuus tai tavanomaiset järjestelmänvaihdon kustannukset sellaisenaan muodosta lain tarkoittamaa yleiseen etuun liittyvää pakottavaa syytä. Samalla on ratkaistava, miten poikkeusten käyttöä valvotaan käytännössä ja kuka puuttuu tilanteisiin, joissa lain tarkoitusta pyritään kiertämään. 

Hankintalain uudistus on yksi tämän vaalikauden tärkeimmistä kilpailua ja yritysten toimintaedellytyksiä edistävistä uudistuksista ja askel kohti hankintakulttuurimme muutosta. Lain tavoitteita ei tule vesittää tulkinnoilla, jotka avaavat takaportin vanhojen inhouse-käytäntöjen jatkamiselle. 

Nyt tarvitaan rohkeutta varmistaa, että lain henkeä noudatetaan yhtä tarkasti kuin sen kirjainta.  

JUTTA WIRÉN
toimitusjohtaja, Varsinais-Suomen Yrittäjät 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.10.2026