Vastuullisuuden sääntelytsunami väistyi – vai väistyikö sittenkään?

Yritysvastuusta on perinteisesti ajateltu, että se rakentuu yritysten vapaaehtoisille toimille, joille lainsäädäntö asettaa pohjan.

Tällainen ajattelu oli mahdollista ainakin siihen asti, kunnes lainsäätäjä – EU etunenässä – innostui yritysvastuusta. Tuli Green Deal, kestävyysraportointistandardit, yritysvastuudirektiivi ja kestävän rahoituksen taksonomia. Tuli ajanjakso, jolloin ainakin jossain uskottiin, että avain lähes kaikkiin vastuullisuuskysymyksiin löytyy raportoinnista.

Samalla alettiin kuitenkin havahtua siihen, että säädetyt velvoitteet alkoivat näyttää kohtuuttomilta etenkin pienemmille yrityksille ja tavoitellut hyödytkin epävarmoilta. Poliittinen tuuli kääntyi, vaatimuksia kevennettiin ja soveltamisrajoja vedettiin suppeammiksi.

Saattoi hetken vaikuttaa siltä, että pk-yritykset olisivat onnistuneet väistämään sääntelytsunamin raskaimmat aallot ja nyt koittaisi paluumatka takaisin vanhaan maailmaan, jossa vastuullisuus perustuu vapaaehtoisiin toimiin.

Tähän tämä tarina ei kuitenkaan pääty.

Uuden aallon vastuullisuus

Vaikka raportointivelvoitteita on kevennetty, muu kestävyyssääntely jatkaa etenemistään. Metsäkatoasetus, pakkotyöasetus ja kuluttajasuojalain viherpesua koskevat uudet säännökset muiden ohella tulevat kaikki vaikuttamaan myös monen pk-yrityksen arkeen.

Eivätkä kestävyysraportointi ja huolellisuusvelvoitteetkaan ole katoamassa pk-yritysten elämästä. Ne vain tulevat vastaan toista kautta: ESG-tietopyyntölomakkeina, sopimusliitteinä, auditointeina – ja varmasti myös niinä excel-taulukkoina, joilta kuviteltiin voitavan välttyä.

Uuden aallon vastuullisuus ei tule yrityksiin vain lakien ja niiden soveltamisalarajojen kautta. Se kulkee mukana arvoketjuissa, sopimuksissa, hankinnoissa, rahoituksessa ja asiakasvaatimuksissa.

Jokaisen yrityksen tilanne on lopulta omanlaisensa. Vastuullisuus voi tulla vastaan siten, että alihankkija saa asiakkaaltaan kyselyn yrityksen päästölaskennasta tai energiankulutuksesta. Kauppiaan pitää varmistaa, etteivät myynnissä olevien tuotteiden pakkausmerkinnät sisällä perusteettomia ympäristöväitteitä. Maahantuojan täytyy tuottaa uutta dokumentaatiota tuotteissa käytetyn puutavaran alkuperästä ja toimitusketjusta. Joku yritys kohtaa vastuullisuusehtoja julkisessa tarjouskilpailussa, toiselta pankki kyselee energiankulutuksesta ja tulvariskeistä osana rahoitusneuvotteluja.

Tärkein kysymys pk-yrityksille ei ole enää, pitääkö meidän laatia kestävyysraportti. Olennaisempaa on kysyä, mitä meidän pitää tietää, tehdä ja pystyä osoittamaan, jotta voimme jatkossakin toimia markkinoilla, pitää asiakkaamme, myydä tuotteitamme ja saada rahoitusta.

Nämä eivät ole enää vapaaehtoisia kysymyksiä. Ne ovat uuden aallon vastuullisuutta, mikä koskettaa kaikkia.

Vastuullisuus pien- ja mikroyrityksen arjessa -koulutuswebinaarissa 26.8. käydään läpi, mitä muuttuva yritysvastuusääntely käytännössä tarkoittaa pk-yrityksille ja mihin juuri nyt kannattaa varautua. Vastuullisuus mikro- ja pienyrityksen arjessa – Yrittajat.fi

Suomen Yrittäjät julkaisee myös syyskuussa erityisesti pienille ja mikroyrityksille suunnatun vastuullisuusoppaan.