Säännöllinen työaika

Työajasta ja sen määräytymisestä säädetään työaikalaissa. Työaikalakia sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen työ- ja virkasuhteessa tehtyyn työhön. Työajasta on lisäksi voitu sopia alakohtaisesti työehtosopimuksessa tai paikallisesti työaikajärjestelyiden kautta.

Työaikalaissa ei ole säädetty alueellisesta soveltamisalasta, eli lakia sovelletaan kaikkeen Suomessa tehtyyn työhön. Määräyksiä säännöllisen työajan järjestämisestä olla myös työehtosopimuksissa ja mahdollisissa paikallisten sopimusten työaikaa koskevissa sopimusehdoissa.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajansa käytettävissä. Päivittäistä lepoaikaa eli ruokailutaukoa ei lueta työaikaan silloin, kun työntekijällä on mahdollisuus poistua työpaikaltaan. Työaikaan ei myöskään lueta työmatkaan käytettyä aikaa, ellei tätä samalla katsota työsuoritukseksi.

Työaikalakia ei sovelleta työaikalain 2 pykälässä tarkoitettuja johtamistöitä tekeviin henkilöihin, kotityöhön, sellaiseen työhön, jonka työajasta on säädetty erikseen tai sellaisiin töihin, jotka on erikseen mainittu lain 2 pykälässä.

Arkipyhät 2021

Arkipyhät 2021

Arkipyhäpäivät ja niiden korvattavuus määräytyy työehtosopimusten perusteella. Arkipyhän vaikutukset työaikaan ja niistä maksettavat korvaukset tulee tarkastaa oman toimialan työehtosopimuksesta.

Neuvontaa puhelimitse jäsenille oikeudellisissa asioissa

Ikoni kahdesta henkilöstä

Neuvontapalvelu

Jäsenpalveluna maksuton lakineuvonta ja asiantuntija-apu
Arkisin klo 8–18

Säännöllinen työaika työaikalain mukaan

Työaikalain yleissäännöksen mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa. Työehtosopimuksella sekä työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin poiketa työaikalain mukaisesta säännöllisestä työajasta. Mikäli yritystä sitova työehtosopimus sisältää määräyksiä säännöllisestä vuorokautisesta työajasta, tulee ensisijaisesti noudattaa niitä.

Jos asianomaisella toimialalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta eikä työnantaja ole järjestäytynyt ja sitä kautta työehtosopimuksen normaalisitovuuden piirissä, vuorokautisesta säännöllisestä työajasta voi poiketa myös suoraan työaikalain nojalla. Säännöksen mukaan työantaja ja työntekijä voivat erikseen sopia vuorokautisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla edellyttäen, että viikoittainen työaika ei ylitä 48:aa tuntia. Lisäksi säännöllisen työajan tulee tasoittua 40 tunniksi neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Työaikalain yleissäännöksen mukaan säännöllinen viikoittainen työaika on 40 tuntia. Yleissäännös mahdollistaa kuitenkin viikoittaisen työajan järjestämisen keskimääräiseksi, jolloin työajan tulee tasoittua 40 tuntiin viikossa enintään 52 viikon pituisessa ajanjaksossa.

Lakiin perustuva viikoittaisen työajan jousto ei kuitenkaan mahdollista poikkeamista 8 tunnin vuorokautisesta työajasta. Tämä tarkoittaa, että pelkästään lakiin perustuen viikoittainen työaika voidaan järjestää keskimääräiseksi ainoastaan vaikuttamalla työpäivien määrään, ei niiden kestoon.

Työehtosopimuksella voidaan poiketa 40 tunnin pääsäännöstä esimerkiksi lyhentämällä säännöllistä viikoittaista työaikaa, jolloin noudatetaan asianomaisen työehtosopimuksen määräyksiä.

Työaikalain mukaista jaksotyöaikaa voidaan käyttää ainoastaan työaikalain erikseen määrittelemillä aloilla (7 §). Jaksotyöajassa ei ole rajoitettu vuorokautista tai viikoittaista säännöllistä työaikaa. Jaksotyöaika tulee kuitenkin lain mukaan järjestää niin, että se on enintään 120 tuntia kolmen viikon aikana tai enintään 80 tuntia kahden viikon aikana. Myös työehtosopimus voi sisältää määräyksiä jaksotyöstä.

Yleissitovan asianomaisen alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen nojalla voidaan poiketa työaikalain mukaisesta säännöllisestä vuorokautisesta tai viikoittaisesta työajasta. Työehtosopimuksessa voidaan sopia säännöllisen työajan järjestämisestä keskimääräiseksi, kunhan työaika tasoittuu enintään 40 tuntiin viikossa enintään 52 viikon aikana. Työvuorojen sijoittelua ja pituutta rajoittavat kuitenkin työaikalain lepoaikoja ja viikoittaista vapaa-aikaa koskevat säännökset.

Säännöllisen työajan ylittäminen

Lisätyötä on sellainen työ, jota tehdään työsopimuksen mukaisen työajan lisäksi, mutta joka ei ylitä työaikalaissa sallittua säännöllisen työajan enimmäismäärää ( 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa). Lisätyötä saa teettää vain työntekijän suostumuksella, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Työntekijällä on oikeus perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä.

Lisätyöstä maksetaan normaalia työajalta maksettavaa palkkaa. Työehtosopimuksissa voi olla määräyksiä lisätyöstä maksettavasta palkasta.

Ylityötä on työaikalain mukaisen säännöllisen vuorokautisen 8 tunnin tai viikoittaisen 40 tunnin työajan ylittävä työ. Ylityö edellyttää työantajan aloitetta ja sitä voidaan teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella. Jos työaika on järjestetty keskimääräiseksi, ylityötä on työ, jota tehdään työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi.

Ylityön teettämistä rajoittavat työaikalain enimmäismäärät. Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Työaikalain mukaan vuorokautisesta ylityöstä on maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettu palkka ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia ylityön korvaamisesta kokonaan tai osittain korvaukseen suhteutettuna vapaa-aikana, jolloin esimerkiksi yksi tunti 50 prosentilla korotettua ylityötä voidaan vaihtaa 1,5 tunnin palkalliseen vapaaseen.

Lisäksi kannattaa aina tarkistaa noudatettavan työehtosopimuksen ylityöhön ja ylityöstä maksettaviin korvauksiin liittyen.

Sunnuntaityö

Työaikalain tarkoittamaa sunnuntaityötä on sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehty työ. Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.

Sunnuntaityötä voidaan teettää työntekijän suostumuksella silloin, kun työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti myös pyhinä tai kun siitä on työsopimuksessa sovittu.

Sunnuntaityöstä on työaikalain mukaan maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Sunnuntaityön korotus ei vaikuta työntekijälle mahdollisesti suoritettavan lisä-, yli- tai hätätyön korvauksen suuruuteen, vaan kyseiset korvaukset lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Sunnuntaityöstä voi olla työehtosopimuksessa määräyksiä.

Lepoajat

Työaikalain mukaan työntekijällä on oikeus tunnin mittaiseen lepoaikaan, mikäli vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, mutta kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Työehtosopimuksella voidaan poiketa päivittäistä lepoaikaa koskevista säännöksistä. Työehtosopimuksessa voi olla suoria määräyksiä lepoajoista tai niistä voidaan sopia paikallisesti joko kokonaan tai osittain. Lisäksi työehtosopimus voi sisältää määräyksiä kahvi- ja virkistystauoista. Jos työnantaja ei ole järjestäytynyt vaan noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella, se ei saa noudattaa sellaisia lepoaikoja koskevia määräyksiä, jotka edellyttävät paikallista sopimista.

Jos työntekijä saa lepotauon aikana esteettömästi poistua työpaikalta, ei taukoa lueta työaikaan. Muutoin tauko on annettava työaikana.

Työaikalain mukaan työntekijällä on pääsäännön mukaan oikeus jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin mittaiseen keskeytymättömään lepoaikaan. Jaksotyössä työntekijälle on annettava vähintään yhdeksän tunnin keskeytymätön lepoaika.

Työnantaja ja henkilöstön edustaja voivat työntekijän suostumuksella sopia vuorokausilevon lyhentämisestä. Lepoajan on kuitenkin aina oltava vähintään seitsemän tuntia. Lisäksi työaikalain 25 pykälässä on lueteltu ne tilanteet, joissa on mahdollista poiketa vuorokausilevosta ja käyttää poikkeuksellisesti viiteen tuntiin lyhennettyä lepoaikaa.

Työntekijällä on oikeus kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävään keskeytymättömään vapaa-aikaan, joka on lähtökohtaisesti sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Mikä tahansa 35 tunnin pituinen yhdenjaksoinen vapaa työvuoroluettelossa täyttää tämän vaatimuksen.

Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden aikana kuitenkin siten, että vapaa-aika on vähintään 24 tuntia viikossa.

Keskeytymättömässä vuorotyössä viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää 12 viikon aikana keskimääräiseksi siten, että se on vähintään 24 tuntia kerrallaan. Keskeytymättömällä vuorotyöllä tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja työtä tehdään kaikkina viikonpäivinä.

Jos työntekijän vuorokautinen työaika on enintään kolme tuntia, työntekijälle saadaan antaa 35 tunnin sijasta vähintään 24 tunnin yhdenjaksoinen vapaa kerran seitsemän päivän aikana.

Jos työntekijä tekee työtä viikoittaisen vapaan aikana, hänelle on korvattava työhön käytetty aika lyhentämällä hänen säännöllistä työaikaansa yhtä pitkällä ajalla kuin hän ei ole saanut vapaa-aikaa. Korvaus viikoittaisen vapaa-ajan saamatta jäämisestä voidaan työntekijän suostumuksella vaihtoehtoisesti maksaa rahana yhtä monelta tunnilta kuin työntekijän työaikaa olisi muutoin lyhennettävä.

Työehtosopimus voi sisältää määräyksiä viikoittaisesta vapaa-ajasta. Työnantajan tulee aina tarkastaa, edellyttääkö poikkeaminen vielä paikallista sopimista. Järjestäytymätön työnantaja ei lähtökohtaisesti voi noudattaa paikalliseen sopimiseen perustuvia poikkeuksia.

Työaika-asiakirjat

Työnantajalla on velvollisuus laatia työajan tasoittumisjärjestelmä, jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi. Tasoittumisjärjestelmä on laadittava vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu laissa säädettyyn keskimäärään. Tasoittumisjärjestelmästä tulee ilmetä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika.

Työnantajan on laadittava työvuoroluettelo, josta kunkin työntekijän työ- ja lepoajat selviävät yksityiskohtaisemmin kuin tasoitusjärjestelmästä.

Sekä työajan tasoittumisjärjestelmä että työvuoroluettelo voivat olla samassa asiakirjassa. Työvuoroluettelo on pyrittävä laatimaan vähintään samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumisjärjestelmä, ellei se ole erittäin vaikeata esimerkiksi työn epäsäännöllisyyden vuoksi. Työvuoroluettelo on kuitenkin laadittava niin pitkälle ajalle kuin mahdollista.

Työvuoroluetteloon on merkittävä säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisaika sekä päivittäisen lepoajan ajankohta. Työvuoroluettelo tulee saattaa työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, kuitenkin viimeistään viikkoa ennen sen alkamista. Työntekijöiden tietoon saatettua työvuoroluetteloa voidaan yleensä muuttaa vain työntekijän suostumuksella. Työpaikan toiminnan turvaamiseksi työnantaja voi kuitenkin muuttaa työvuoroluetteloa töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä, joka ei ole ollut työnantajan tiedossa työvuoroluetteloa laadittaessa.

Sellaisessa työssä, jossa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jossa sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa, työvuoroluettelo saadaan kuitenkin antaa toistaiseksi voimassa olevana. Liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa koskeva sopimus korvaa työvuoroluettelon silloin, kun siitä ilmenevät työajan sijoitteluun sovellettavat periaatteet

Työehtosopimuksissa voi olla työvuoroluettelon laatimista koskevia määräyksiä.

Työajat, kun yrityksen myynti hiljenee

Työajat, kun yrityksen myynti hiljenee

Työnantajayrityksessä työaikajärjestelyt ovat ylivoimaisesti eniten käytetty keino selviytyä väliaikaisesta hiljaisemmasta jaksosta. Myös lomautukset ja irtisanominen ovat mahdollisia keinoja.