Ahkeran miehen maineessa oleva yksinyrittäjä Mika Laitinen ei ehdi millään jokaiselle tarjotulle työkeikalle – ”Jotkut ovat kateellisia”

Kaikki alkoi 4H-yrityksestä.

Vuonna 2016 savonlinnalainen Mika Laitinen, 27, opiskeli peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja päätti työllistää itsensä nurmikon leikkuilla ja piha-aitojen leikkauksilla.

Vuodesta 2021 lähtien Laitinen on pyörittänyt omaa ”oikeaa” yritystään. Paikallisesti erittäin ahkerana yrittäjänä tunnetun Laitisen työt jakaantuvat kiinteistönhuoltoon, jätehuoltoon ja metsurin töihin. Hän hoitaa Kerimäellä ja Rantasalmella alihankintana paikallisten jäteyhtiöiden pienasemia ja tekee aliurakointina istutus- ja metsänraivaustöitä paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Töitä riittää myös pihapuiden kaadoissa.

Juuri metsurin töihin kysyntää olisi enemmänkin, mutta Laitinen joutuu väkisinkin myymään ”eioota”, vaikka ei haluaisi. Töitä riittää enemmän kuin hän ehtisi tehdä.

– Tämä vuosi alkaa olla käsitelty. Varauksella uskallan ottaa puunkaatoja. Paljon on kiinni siitä, kuinka aikaisin lumi sataa.

Toiminimi Mikan Piha ja Puutyötä pyörittävä yksinyrittäjä on huomannut hyvässä työtilanteessaan myös kääntöpuolen.

– Aikanaan ihmiset kannustivat yrittäjyyteen, mutta nykyään asenteet ovat monella muuttuneet. Olen saanut kuulla kuittailua siitä, että minulla on paljon töitä. Luultavasti se kumpuaa tämän hetken työmarkkinatilanteesta. Jotkut ovat kateellisia, kun ei tarvitse etsiä töitä, savonlinnalaisyrittäjä kertoo.

Metsureita ei riitä

Laitinen on kuullut metsäalan yrityksiltä, että osaavia metsureita ei löydy tällä hetkellä riittävästi. Alan koulutusta on supistettu, mikä on vähentänyt hakijamääriä. Alueella metsureita kouluttaa Etelä-Savon ammattiopisto Esedu.

Metsurien kova kysyntä näkyy myös Laitisen työssä.

– Viimeisten vajaan parin vuoden sisällä työmatkat ovat pidentyneet aina naapurimaakunnan puolelle. Joka kylällä ei ole ammattilaista, hän kertoo.

Osa asiakkaista on turhautunut tilanteeseen. Äskettäin Laitinen sai soiton Punkaharjulta.

– Kun kerroin, etten uskalla luvata puunkaatokeikkaa, asiakas tiuskaisi, että on harmillista, jos minulla ei riitä aika kymmenen minuutin hommaan. Jos ajan Savonlinnasta Punkaharjulle, kyse ei ole ihan kymmenen minuutin keikasta.

Metsurimarkkinassa on myös toinen, Laitisen mielestä vielä vakavampi ongelma: isot yritykset käyttävät paljon ulkomaalaisia työntekijöitä.

– Töihin otetaan virolaisia, liettualaisia, latvialaisia ja jonkin verran myös ukrainalaisia. He pystyvät tekemään töitä halvemmalla. Isot yhtiöt ajattelevat enemmän rahapussilla kuin järjellä. Tämä voi vaikuttaa kotimaisten metsurien hintatasoon. Kotimaiset yrittäjät eivät halua eivätkä pysty tekemään samalla hintatasolla kuin ulkomaalaiset. Se ei houkuttele lähtemään mukaan urakoihin.

Laitinen on ollut toistaiseksi hyvässä tilanteessa, sillä hän ei ole joutunut myymään osaamistaan alihintaan. Hän on pystynyt neuvottelemaan korotuksia urakkahintoihin esimerkiksi kallistuneiden polttoaineiden takia.

Yksinyrittäjä myöntää, että työ on usein yksinäistä. Viime talvi oli hänelle henkisesti raskasta aikaa, sillä lumitöitä oli poikkeuksellisen vähän.

Henkisesti raskas talvi

Laitinen on tottunut pitkiin työpäiviin, sillä 4H-yrittäjänä hän muistaa tehneensä pisimmillään 21 tuntia töitä putkeen. Hän pyöritti tuolloin 4H-yritystään palkkatöiden ohessa.

Nykyisin pisimmät päivät voivat venyä 15-tuntisiksi. Niinä päivinä Laitinen lähtee aamuyöstä metsähommiin. Iltapäivällä työt kevenevät hieman, kun mies siirtyy leikkaamaan nurmikkoa tai leikkaamaan pensasaitoja.

– Kun palaan illalla kotiin, saatan laittaa vielä asiakkaiden polttopuita kuivumaan. Olen pitänyt kotona pieniä määriä myyntiin tarkoitettua polttopuita varastossa, jos joku asiakas kyselee.

Mutta mikä saa yrittäjän tekemään tämän tästä pitkää päivää? Laitinen vastaa virne suunpielessä.

– Koska minulla ei ole mitään muutakaan niin joudan olemaan töissä. Kun omasta työstä tykkää, niin sen jaksaa vaikka olisi välillä vähän raskaampaa.

Yksinyrittäjä myöntää, että työ on usein yksinäistä. Viime talvi oli hänelle henkisesti raskasta aikaa, sillä lumitöitä oli poikkeuksellisen vähän.

– Joulukuun puolenvälin ja maaliskuun lopun välissä taisin tehdä lumitöitä kymmenenä aamuna. Suurin osa ajasta meni istumiseen ja ihmettelyyn. Se meinasi ottaa koville. Arki koostui siitä, että aamuyöllä kävin juomassa kahvit huoltoasemalla. Sen jälkeen menin lämmittämään kotitaloa ja puolilta päivin palasin huoltoasemalle ihmettelemään. Sama toistui vielä illalla. Sitä kun jatkui tarpeeksi, sanoin isällenikin, että nyt tuntuu, että pää pettää.