Eläinlääkäri vannoo maalaisjärjen ja omien havaintojen nimiin – Pahimmillaan netin neuvot vain sekoittavat lemmikinomistajien arvostelukyvyn

Tuttavan koira oli lihonut ja jotenkin laiskistunut. Eläinlääkäri Eva Einola-Koponen tutki koiran vastaanotollaan. Selvisi, että sen vatsassa oli 12 pentua.

– Sanoin, että kyllä se väsymys siitä sitten helpottaa, Einola-Koponen naurahtaa.

Einola-Koponen on 40 vuoden uransa aikana hoitanut laajan skaalan eläimiä lemmikkijyrsijöistä alpakoihin. Hän johtaa kahta, samalla pihalla Turun Metsämäellä sijaitsevaa klinikkaa. Koira-Kissaklinikka hoitaa pieneläimiä, Hevosklinikka Anivet hevosia ja muita isompia eläimiä.

– Meillä eläinten painoskaala on sadasta grammasta tuhanteen kiloon, Einola-Koponen sanoo.

Koira-Kissaklinikan perusti vuonna 1972 kaksi kaupungin eläinlääkäriä, Folke Perander ja Martti Haasto. Einola-Koponen työskenteli ensin heidän kanssaan, mutta hyppäsi klinikan johtoon aprillipäivänä 1985.

– He halusivat, että yritys voisi jatkaa omalla nimellään. Tässä ollaan, 50 vuotta myöhemmin, edelleen Koira- ja kissaklinikkana.

Ei ihan kevyttä hommaa

Einola-Koposesta piti tulla hevoseläinlääkäri, kuten hänen edesmenneestä miehestään. Jyri Koposen kanssa hän perusti Anivet-klinikan hevosille.

– Totesimme kuitenkin, että jos haluamme saada opintolainat maksuun ja pystyä elämäänkin, molempien toimiminen hevoseläinlääkärinä ei ole hyvä ratkaisu.

Einola-Koponen sanoo, että 1980-luvulla asiakkaiden asenteetkin olivat erilaisia.

– Mieseläinlääkäreitä pidettiin uskottavampina ja viisaampina. Fakta myös on, ettei hevosten hoitaminen ole ihan kevyttä hommaa jo niiden koon takia.

Jyri Koponen menehtyi äkillisesti vuonna 2010. Sen jälkeen Einola-Koposen vastuulle jäivät molemmat klinikat. Koira-Kissaklinikalle rakennettiin uudet tilat Metsämäkeen hevosklinikan viereen, jonne se muutti vuonna 2014.

– Siten saimme synergiaa välineistön, laboratorion ja henkilökunnankin suhteen.

Einola-Koposen tytär Johanna Koponen työskentelee yrityksessä ja haluaa myös jatkaa sitä äitinsä joskus siirryttyä eläkkeelle.

Esimies ja kollega

Klinikoilla työskentelee nyt yhteensä 30 henkilöä. Einola-Koponen kertoo, että klinikoiden johtoajatus on ennen kaikkea henkilökunnan yhteistyö. Esimerkiksi yhdestä koirasta ottaa päävastuun yksi eläinlääkäri, mutta hoitoa voidaan miettiä yhdessä muiden kanssa. Jokainen saa täydennyskouluttautua omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan, mutta koulutusten anti jaetaan kaikkien kesken.

Einola-Koponen kokee, että yrittäjän ja toisaalta työnantajan toimenkuvassa on ollut opettelua.

– Minulla on koulutus, joka ei pätevöitä yrittämiseen eikä työnantajana olemiseen. Silti teen niitä molempia. Yrittäjä tekee työtä, joka yrityksen pitää pystyssä. Sen lisäksi pitää jaksaa ymmärtää ja osata johtamista, kehittämistä, taloutta, rakentamista ja niin edelleen.

Einola-Koposen mukaan dilemma on siinä, että hän on työntekijöidensä kollega ja esimies.

– Joudun välillä tekemään valintoja, jotka eivät kaikkien mielestä ole heidän näkökulmastaan ne parhaat.

Einola-Koponen korostaa, että painopiste on pidettävä yrityksen pyörimisessä, siinä, että palkat ja sivukulut saadaan maksettua, ja siinä, että voidaan kouluttautua sekä parantaa välineistöä.

– Onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka puhaltavat samaan suuntaan. Se on pienyrityksen voimavara.

”Miten ketään voi hoitaa netissä?”

Eläinten hoidon kustannukset syntyvät paitsi kalliista välineistöstä, sairaalatason byrokratiasta ja useiden henkilöiden työpanoksesta, myös siitä, että asiakkaat maksavat työstä 24 prosentin arvonlisäveron siinä, missä ihmisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myymisestä ei suoriteta arvonlisäveroa.

– Eläinpuolella neljännes laskutuksesta on pelkkää veroa. Asiakkaat saisivat palvelun halvemmalla, jos arvonlisävero olisi vaikka 10 prosenttia. Tämäkin on tärkeää terveydenhuoltoa, sillä monen ihmisen psyykkinen hoitaja on se nelijalkainen.

Einola-Koponen sanoo, että 40 vuodessa ala on muuttunut huikeasti. Välineet ja diagnostiikka ovat kehittyneet ja tietomäärä kasvanut valtavasti. Hän luottaa silti itse tutkimuksissa ensisijaisesti omiin havaintoihinsa. Hänen edesmennyt isänsä oli ortopedi, joka korosti, että lääkärin ja eläinlääkärin parhaat työvälineet ovat kädet, silmät ja korvat.

– En ymmärrä, miten ketään voi hoitaa netissä. Olen varmaan vain niin vanha, mutta mielestäni se ei vain voi onnistua. On tärkeää, että saan itse kuunnella, tunnustella ja katsoa.

Eva Einola-Koponen aloitti Koira-Kissaklinikan johdossa vuonna 1985.

Vapaata kasvatusta

Myös eläimet ja asiakkaat ovat muuttuneet. Einola-Koposen mielestä lasten kasvatusmenetelmiä sovelletaan usein myös eläimiin.

– Nykyään lasten pitää saada tehdä mitä haluavat, ettei tule paha mieli. Tätä näkee osittain myös eläimillä.

Einola-Koponen sanoo, että monelta on unohtunut maalaisjärki lemmikin kasvattamisessa. Ei muisteta, että esimerkiksi koirat ovat eläimiä, jotka käyttäytyvät lajityypillisesti.

– Koirat voivat purra, karkailla tai ryöstää hellalta tavaraa ilman, että ne tarkoittavat mitään pahaa. Ne tekevät niin, koska se on mahdollista.

Einola-Koponen korostaa, että koiraa täytyy voida myös kieltää esimerkiksi tilanteessa, jossa aiheuttaa vaaraa itselleen ja muille.

– En usko siihen, ettei koiralle saa sanoa ei, jos se tekee jotain tuhmaa. En halua, että se syö sähköjohtoa ja saa iskun. Haluan ennaltaehkäistä vahinkoja.

Mustamaalaamista somessa

Sosiaalinen media on muuttanut myös eläinlääkäreiden työtä. Verkossa on helppo arvostella yksittäistä lääkäriä tai klinikkaa vastapuolta kuulematta. Einola-Koponen toivoo, ettei yksittäisiä eläinlääkäreitä ristiinnaulittaisi somessa.

– Uskon, että ihmisten somekäytöksen taustalla on maailmantilanne ja se, että ollaan jotenkin masentuneita ja pettyneitä kaikkeen.

Tämä purkautuu sosiaalisessa mediassa siten, että esimerkiksi eläinlääkäreitä kritisoidaan ja mustamaalataan nimellä. Eläinlääkärit taas eivät voi puolustautua, koska heillä on potilaistaan vaitiolovelvollisuus.

– Tämä ammatti on niin upea, että toivon ihmisten jaksavan siinä. Somen vaikutus on tehnyt paljon hallaa meille.

Einola-Koponen korostaa, että olisi reilua keskustella kasvotusten eläinlääkärin kanssa somessa riepottelemisen sijaan.

– Ammattikunta on kutistunut somen mustamaalaamisen seurauksena. Ei ole järkeä kärventää ihmisiä niin, että he lopettavat työnsä, sillä korvaajia ei ole tulossa.

Einola-Koponen kuitenkin sanoo, että moni, hän itse mukaan lukien, on alalla puhtaasta kutsumuksesta. Työ on palkitsevaa ja mielenkiintoista.

– En voisi kuvitella tekeväni mitään muuta kuin tätä. Asiakkaista 98 prosenttia on kuitenkin supertyyppejä.