Elämää juoksuhaudoissa vai yrittäjyyttä juoksuhaudoissa

Alkaa tämä maailmantilanne olla sellainen, että yrittäjänä oleminen on elämän ja kuoleman välillä keikkumista, melkein alalla kuin alalla. Jatkuva pelko tulevasta, onko töitä ja kestääkö kassa, on monelle päivittäistä taistelua tulevasta. Tämä lisää stressiä ja pelkoa tulevasta, monella tämä tukahduttaa sen ilon yrittäjyydestä kokonaan.

Koko yrittäjän elämä pyörii rahan ja kustannusten ympärillä ja olotila vaihtuu itkusta nauruun ja päinvastoin silmän räpäyksessä. Kustannusnousut kaikkinensa tekevät tulevaisuudesta epävarmempaa samalla kun sinun täytyy olla perillä kaikesta byrokratiasta yrittäjyyden ympärillä. Yrittäjä on vastuussa kaikesta, mutta ainut mistä hän ei tunnu enää olevan vastuussa on se, riittääkö itsellä sekä yrityksellä rahat – siitä päättää muut. Vastuuseen ja työtunteihin suhteutettuna moni yrittäjä saisi huomattavan paljon paksumman tilipussin muualta. Aina kuule näitä puheita työntekijäpuolelta, että mitä yrittäjät valittaa, onhan niillä kaikilla sitä, tätä ja tota. Sekin on usein totta, mutta niinhän on myös niillä duunareilla. Heidän ei tarvitse edes miettiä, saati kantaa huolta huomisesta, koska sen tekee joku muu, joka on usein se yrittäjä / työnantaja.

Tulevaisuudesta ei voida puhua hirveän positiivisesti monellakaan alalla ja jokainen seuraa kauhun sekaisin tuntein uutisia. Silti jokaisen pitäisi pystyä keskittymään omaan ydinosaamiseensa sekä luoda uskoa huomiseen, vaikka todellisuudessa monella on se usko jo mennytkin. Kaupan alan yrittäjät miettivät – onko myyntiä, palvelualan – onko asiakkaita jne…. Sitten pohditaan, että pitäisi eläköityvien tilalle palkata hiljalleen uusia, mutta ei uskalla, koska ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Moni, joka katsoo yrittäjyyttä ulkopuolelta, ajattelee, että onpas erikoista porukkaa -pessimistisiä lähes kaikki. Mutta EI, se ei ole näin, vaan yrittäjä on realisti. Vain ja ainoastaan sen vuoksi, että me kannamme vastuun itsestämme sekä niistä työntekijöistä, joita olemme palkanneet. Mutta onko se vastuu kaikesta monelle liikaa suhteutettuna menetettyyn vapaa aikaan tai edes hetkittäisiin lomiin?

Myös elämisen kallistuminen on yrittäjien vika, työntekijän näkökulmasta työnantaja maksaa liian vähän palkkaa ja yritykset ovat nostaneet tuotteiden ja palveluiden hintoja niin, ettei niihin riitä enää kenelläkään tulot. Vaikea ymmärtää mistä näinkin syväluotaava analysointi on peräisin. Olisi näin yrittäjän näkövinkkelistä ehkä todella avaavaa päästä näinkin syväluotaaville kursseille mukaan missä näin opetetaan.

Mitäs sitten kun se yrittäjän liekki sammuu!? Ainainen huoli rahasta, pelko, lyhyet ilon hetket, raskaat velvoitteet – et ikinä pääse yrittäjyydestä. Onko edes muuta elämää tai mikä on loma? Elämäilo katoaa, väsymys ja masennus hiipii kuvioihin. Niiden vähäisten yöunien jälkeen raha-asiat ja yrittäjyyden haasteet hiipivät taas mieleen, kannattaako sängystä edes nousta? Lopettaakaan et voi, koska ei meistä tehty luovuttajia. No mitä me sitten ollaan, mitä meidän pitäisi tehdä?

Mitään muutahan me emme voi tehdä kuin edelleen uskoa ja luottaa tulevaan ja hakea vertaistukea tarvittaessa muilta kohtalotovereilta eli muilta yrittäjiltä. Meidät on luotu pärjäämään ja meistä jokainen pärjääkin, luotetaan siihen.

Oikein hyvää alkanutta kesää kaikille eikä vaivuta synkkyyteen vaan pidetään pää alhaalla juoksuhaudassa ja taistellaan kahta kovemmin!!