EM-Kone Juha, Markku ja Arja Hirn – Pienen erikoisalan taitajat

Siihen aikaan kun Markku Hirn opiskeli elektroniikkaa, jokaiselle opiskelijalle oli tarjolla kaksi työpaikkaa. Ala oli tullut uutena ammattikouluihin vuonna 1972. Monen mutkan kautta hän lopulta oli perustamassa EM-Konetta vuonna 1993. Muutama vuosi sitten Juha-poika otti ohjat käsiinsä yrityksessä, joka toimii pienellä erikoisalalla, muovin ruiskuvalukoneiden parissa.

– Opiskelin maamme ensimmäisellä ammattikoulun elektroniikan kurssilla Espoossa. Näin pääsin nopeammin käsiksi oikeisiin töihin, kuin jos olisin käynyt ensin lukion ja jatkokoulutuksen, Markku Hirn kertoo.

Ennen armeijaa Markku työskenteli pienessä firmassa reikänauhakoneiden parissa. Armeijan jälkeen hän työskenteli Orionin muoviosastolla, jossa otti ensikosketuksen ruiskuvalukoneisiin.

Ruiskuvalukoneilla tuotetaan erilaisia pienehköjä muoviesineitä, kuten esimerkiksi kampoja, tiskiharjoja, lumiharjoja, uistimia, peitelevyjä, pistorasioita, valokatkaisijoita ja muita sähköasennustarvikkeita, sekä valtava määrä erilaisia terveydenhuollon tarvitsemia tuotteita, kuten pipettejä ja lääkeannostelijoita. Monenlaiset elintarvikepakkaukset, kuten jäätelö- valmisruoka-, jugurttipurkit sekä leviterasiat tehdään niin ikään ruiskuvalamalla.

Laitetoimittajat oppivat tuntemaan Markun. Pian ulkomaisia huoltomiehiä ei enää tarvinnut, kun Markku osasi hoitaa hommat. Hän vaihtoi Orionilta sinne koneita toimittaneen maahantuojan palvelukseen, josta siirtyi viitisen vuotta myöhemmin Telkolle.

– 1990-luvun alun laman aikana jouduin työttömäksi. Työttömyyttä kesti 15 minuuttia – kaksi puhelua ja työt jatkuivat Orionilla.

Yrityksen perustaminen

Ruiskuvalukoneiden päämies oli saksalainen Arburg, jossa huomattiin, että Telkon asiakkaat eivät olleet tyytyväisiä palveluun. Yhtiö olisi halunnut Markun takaisin Telkoon, mutta Markku ei mennyt.

Vuonna 1992 Telkolle oman firmansa kautta työskennellyt Esko Heinonen otti yhteyttä Markkuun ja ehdotti yhteisen yrityksen perustamista ruiskuvalukoneiden myyntiä ja huoltoa varten. Niinpä vuonna 1993 Markku ja vaimonsa Arja sekä Esko ja vaimonsa Iiris perustivat yrityksen nimeltä EM-Kone, joka alkoi tehdä töitä Telkolle.

– Vuonna 1996 lähdin käymään Saksassa Arburgilla. Kysyivät, kuka siellä teillä Suomessa myy ja huoltaa heidän ruiskuvalukoneitaan? Entä kuka vastaa varaosakyselyihin? Kuka hinnoittelee osat? Vastasin että Markku Hirn.

– Kuukautta myöhemmin Telkon toimitusjohtaja kävi Arburgilla ja vastasi samoihin kysymyksiin. Meni kaksi kuukautta ja ilmoittivat Saksasta, että ole täällä Saksassa ensi keskiviikkona klo 10. Ostin lentolipun lokakuussa 1996 – ja edustus siirtyi EM-Koneelle.

Melko pian Esko ja Iiris myivät osuutensa Markulle ja Arjalle, Eskolla kun alkoi olla jo ikää.

Vantaalta Keravalle

EM-Kone aloitti toimintansa Viinikassa Vantaalla, josta siirtyi Keravalle HyXon vuokratiloihin vuonna 1997. Omat, nykyiset toimitilat valmistuivat Myllynummelle vuonna 2003.

Yrityksen kasvu oli luontaista. Pienelle erikoisalalle oli haastavaa saada työntekijöitä. Ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä Jouni Lintonen astui myynnin ja huollon palvelukseen vuonna 1998.

Markun poika Juha Hirn meni vuonna 2000 kolmeksi kuukaudeksi kesätöihin Arburgille Saksaan. Ajatus oli opetella saksan kieltä, mutta siellä päässä halusivat opetella englantia, joten saksa jäi. Ruiskuvalukoneet kyllä tulivat tutuiksi.

Sen jälkeen Juha opiskeli Otaniemessä sähkö- ja tietoliikenteen diplomi-insinööriksi. Ruiskuvalukonealalle ei ollut koulutusta, mutta isä-Markku opetti pojalleen kaiken alalta. Kuten myös auton ajamisen.

– Vuoden 2008 lama iski rajusti ja kaikki teollisuuden investoinnit olivat seis puolentoista vuoden ajan. Maksettiin Juhalle palkkaa, mutta ei itsellemme, Markku muistelee.

– Kolmestaan mentiin pitkään. Yritettiin rekrytä, neljä huoltomieskokelasta kävi yrittämässä, mutta heikoin tuloksin. Lopulta saatiin lisävoimia myyntiin ja asiakastukeen vuonna 2019 ja huoltomies sekä toimistosihteeri palkattiin vuonna 2022.

Kansainvälinen yritys

Arburgilla oli Riikassa Baltian edustaja, joka toimi Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Virolaiset asiakkaat eivät olleet tyytyväisiä, joten Arburg kysyi, voisiko EM-Kone hoitaa Baltian.

– Saimmekin Viron vuonna 2004, ja kaikki meni hyvin, kauppa kävi. Arburg halusi myös Latvian ja Liettuan meille. Virosta löytyi Andrei Botvinov, joka osasi tarpeellista venäjää. Vuonna 2010 perustimme yhdessä Andrein kanssa Viroon EM-Kone OÜ:n, joka hoitaa nykyisin koko Baltiaa, Liettuan ollessa suurin markkina.

Sukupolvenvaihdos

Markun ja Arjan varttuessa tuli ajankohtaiseksi sukupolvenvaihdos, jota alettiin pohjustaa hyvissä ajoin.

– 2020-luvun lähestyessä mietimme, että kun firma näyttää menestyvän, tasearvo ja hinta nousevat, myös sukupolvenvaihdoksen veroseuraamukset kasvavat. Alkoi olla aika, jolloin pystymme ja kannattaa saattaa yritystä eteenpäin, Markku toteaa.

– Konsultoimme kirjanpitäjää ja saimme vinkkejä, kuinka arvonmäärityksen voi hoitaa järkevästi. Firma pitää myydä jatkajalle, vaikka kyseessä onkin oma poika. Vastuut siirtyivät pikkuhiljaa.

– On tiedossa, että kentällä on vanhempaa konekantaa, jonka vain Markku taitaa. Linjanvetomme on se, että meidän nuorempien ei enää kannata niitä opiskella, Juha Hirn toteaa.

Uusi yrittäjä: ”Näkee, kuinka kannattaa olla ahkera”

– Markku puhui sen puolesta, että jatkaisin yritystä, äiti-Arja oli sitä vastaan ja kehotti, että ”mene muualle töihin, edes vähäksi aikaa”. En mennyt. Kesätöissä olin nuorukaisena kylläkin joissakin EM-Koneen asiakasyrityksissä, Juha Hirn muistelee.

– Olin pitkään työntekijänä yrityksessä ja aloin nähdä yrittäjän vapauden. Ei tarvitse selitellä, jos tarvitsi omaa aikaa. Mutta lama-aika 2008-2010 opetti varovaiseksi.

– Yrittäjälle oma panos ja ahkeruus näkyy selkeästi. Näkee, kuinka kannattaa olla ahkera. Asiakkaiden kanssa pitää osata olla. Kaikki myyntimiehet eivät ole esimerkiksi riittävän myötäileviä, vaan tunkevat omaa näkemystä.

– Sitten olen kyllä yrittänyt opetella, etten viikonloppuisin välittäisi töistä.

Tarinoita matkan varrelta

– Kerran kävi niin, että Pohjanmaalta oli tullut asiakas katsomaan silloisen työnantajani edustamaa konetta. Hän innostui ja pohti, että voisihan tuon ostaa. Mitäs se maksaa? Sanoin, että 120 000 markkaa. Mies kyseli, että missäs teillä on kassa. Ohjasin toimistosihteerin luo. Vähän ajan päästä kassaneiti tuli kädet vapisten kuitin kanssa ja kertoi, että joku mies oli latonut 120 000 markkaa käteisenä pöytään, Markku Hirn muistelee.

– Toinen tarina kertoo, kuinka olin laatinut tarjouksen, jota yhtiökumppanini Esko oli käynyt arvioittamassa asiakkaan luona. Hän saapui sieltä ikävän uutisen kanssa – oltiin hävitty tarjouskilpailu. Ihmettelin, että miksi ja soitin asiakkaalle.

– Tämä kertoi, kuinka kilpailijan laitteessa oli maalattu tankki ja hyödyllinen vastapaine. Huomautin, että meidän laitteessa tankki on muovitettu, joka on vielä parempi ratkaisu, ja että meilläkin on vastapaine, myös miinusmerkkinen sekä muutamia muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Ja niin asiakas päätti sittenkin tilata laitteen meiltä.

Tulevaisuus näyttää hyvältä

3D-tulostuksesta uumoiltiin vakavaa kilpailijaa alalle, mutta se ei kuitenkaan toimi massatuotantovälineenä. Arburg lanseerasi 3D-laitteen jo vuonna 2003, mutta on nyttemmin luopunut siitä.

– Tulevaisuus näyttää valoisalta, vaikka kilpailu on kovaa. EM-Koneella on kaksi merkittävää kilpailijaa Suomessa. Eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa pärjätään, kun olemme samalla viivalla, kun taas kiinalaiset tukevat omiaan ja voivat tuoda halvalla – Temusta on helppo tilata, Juha Hirn toteaa.

– Monimuotoisia osia tarvitaan vielä pitkään. Tulevaisuudessa kappaleista tehdään entistä valmiimpia. Tuotteet voidaan merkitä, jotta tuote voi itse seurata elinkaartaan. Esimerkiksi ilmailualalla joku suodatin, joka ilmoittaa jollain indikaattorilla, että on aika vaihtaa se.

– Jukka Nissinen