Häissä 20 vuotta esiintynyt muusikko ei kyllästy yhteen bändiin koskaan – ”Voisin soittaa koko illan Abbaa”

Bon Jovi ja Abba. Siinä kaksi yhtyettä, jotka uppoavat aina suomalaiseen juhlakansaan.

– Livin’ on a Prayer, Runaway, Mamma Mia, Dancing Queen, luettelee muusikko, yrittäjä Juha Pöysä.

Pöysä on soittanut lähes 20 vuotta eri bilebändeissä, siis yhtyeissä, joita suomalaiset buukkaavat juhlatilaisuuksiinsa, kuten häihin ja firman pippaloihin.

Muutaman viime vuoden Pöysä on toiminut basistina Party Selection -nimisessä tuusulalaisessa yhtyeessä. Keikkaa on tasaiseen tahtiin, ja kesäisin häät työllistävät pääosin ammattimuusikoista koottua yhtyettä. Muusikkona Pöysä hallitsee laajan skaalan eri soittimia bassosta viuluun ja kitaraan. Viime vuodesta asti hän onkin muiden töiden ohella soittanut viulua Koop Arposen bändissä.

– Party Selectionissa emme ole vielä päässeet soittamaan Paranoidia, mutta viime lauantaina Koopin bändin keikalla joku huusi, että soittakaa Paranoid, ja sitten vedettiin se. Vähän erikoiskokoonpanolla vielä, siinä oli akustisia kitaroita ja viulua, hän kertoo.

Bändihommien lisäksi Pöysä pyörittää liikekumppaninsa kanssa yritystä nimeltä Kameli Audio Oy. Se on erikoistunut tapahtumatekniikkaan ja musiikin tuotantoon. Asiakkaina live-puolella ovat olleet muun muassa Pete Parkkonen ja Jesse Kaikuranta.

– Meillä on kohtuullisen kokoinen äänikalusto, ja voimme hoitaa esitystekniikan niin ulkoilmatapahtumiin kuin klubeille. Lisäksi teemme äänitetuotantoa. Minulla on kotiin rakennettu nurkkaus, jossa voi tuottaa, äänittää, miksata ja tehdä korkealaatuista audiotuotantoa. Käytössä on myös studio, Pöysä kertoo.

Asiakkaita on riittänyt pienistä yksityisklubeista ja karaoketilaisuuksista aina satojen henkien ulkoilmatapahtumiin.

Stemmalaulua mökillä

Pöysä tulee musikaalisesta perheestä. Hänen äitinsä on pianonsoiton opettaja, ja molemmat vanhemmat harrastivat kuorolaulua. Viulunsoiton Pöysä aloitti kuusivuotiaana, bassosta hän innostui isoveljensä jäljillä 11-vuotiaana.

– Varsinkin äidin puolelta ollaan tehty aina kaikkea musiikkiin liittyvää, lauleltu moniäänisiä lauluja mökillä ja niin edelleen.

Pöysä sanoo, että ura tapahtumateknikkona ja tuottajana sekä osaaminen muusikkona tukevat hyvin toisiaan.

– Olen kiinnostunut musiikista niin laaja-alaisesti, etten osaa jarrutella. Luulen, että olisin pahasti jo kyllästynyt, jos tekisin keikkoja vain basistina.

– Ehkä eniten tästä on hyötyä tuotantopuolella, kun on tiedettävä, mistä löytyvät ne äänet, mitä lähdetään hakemaan. Jos on budjettia, voi myös palkata soittajat. Usein ei ole, ja soittimet täytyy soittaa itse.

Häissä sattuu ja tapahtuu

Mitä sitten tulee Pöysän toiseen työllistäjään, häihin, hän arvioi, että vuosikymmenten aikana ne ovat muuttuneet yllättävän vähän. Hänen mielestään suurin muutos on, että nykyisin hääparit tahtovat vain harvoin illan musiikkisettiin perinteistä tanssimusiikkia, siis humppaa, valssia ja tangoa.

– Toivotaan korkeintaan pari valssia alle, ja sitten saakin suoraan lähteä bilettämään. Vielä 10 vuotta sitten kierroksia ei uskaltanut lisätä ihan heti, ja vaikkapa Abban soittamista alkuillasta saatettiin jopa paheksua.

Nyt meininki on toinen. Häävalssi on jossain määrin säilynyt perinteenä, mutta toisaalta hääpari saattaa tanssia valssin sijaan vaikka jonkin itse valitsemansa, kevyen popkappaleen.

Muusikon näkökulmasta häät ovat kiitollista hommaa. Yleensä tunnelma on korkealla, ja ihmiset ovat jo valmiiksi virittyneet positiivisesti.

– Noin keskimäärin ihmisillä on hyvä ja vastaanottavainen tunnelma. Porukka on yleensä tosi mukavaa ja hyvin messissä.

Silti toisinkin voi olla. Häät ovat yksi ihmiselämän suurimmista tapahtumista, ja siksi niihin kasautuvat valtavat paineet. Pöysä on kuullut jos minkälaisia häätarinoita muusikkokavereiltaan.

– Hääkeikoilla sattuu ja tapahtuu ihan käsittämättömiäkin juttuja. Kuulin juuri tarinan, että joku oli ajanut hirvittävän matkan hääkeikalle. Kun hän oli päässyt paikalle, sanottiin, että vieraat ovat jo lähteneet, kun oli niin hirveä tunnelma.

– Kerran taas oli sovittu, että yksi vieraista tulee esittämään saksofonilla kappaleen. Kävi ilmi, ettei hän osannut soittaa eikä tuntenut kappalettakaan. Muut soittajat vetäytyivät pikkuhiljaa, ja lopulta paikalla oli vain saksofonisti ja punasteleva pianisti.

Hullu kesä

Pöysä kertoo, että Party Selectionilla ja muillakin viihdebändeillä oli todella kova vienti heti koronan synkimmän alhon jälkeen toissakesänä.

– Huomasin, että kaikki soittajat joka puolella ovat keikalla. Kun etsin itselleni tuuraajaa, sitäkään ei meinannut löytyä. Se oli hullu kesä.

Ei Pöysällä ole valittamista keikkojen määrästä tänäkään kesänä. Hän sanoo, että musiikkiala, kenties äänitebisnes poislukien, on verkostunut ja hyvähenkinen. Jos muusikko itse ei pääse keikalle, hän delegoi keikan toisille.

– Olemme kaikki jakamassa samaa lammikkoa, ja on vain parempi, että kaikki saavat tehdä keikkoja.

Entä kyllästyttääkö jo pitkän uran tehnyttä muusikkoa veivata samoja biisejä illasta toiseen?

– Osa kyllästyttää, ja se on ihan selvä homma, sanoo Pöysä.

– Esimerkiksi jossain bändissä soitin Bon Jovin Runawaytä joka keikalla, ja se rasitti mua ihan sairaasti. Siitä on niin monta vuotta, että nyt se voisi tuntua jopa vähän freesiltä. Ja Livin’ on a Prayer, niin hyvä biisi kuin se onkin, niin nykyisin tuntuu siltä, että hoh hoijaa.

Pöysä muistelee, että vuonna 2010 hän oli keikkailemassa Karibialla Saint-Barthélemy -saarella. Sattumalta Bon Jovi -yhtyeen kosketinsoittaja David Bryan oli paikalla häämatkallaan.

– Jonain iltana vähän jamiteltiin, ja kerroin, että Runawayn soittaminen suoraan sanoen kyllästyttää. Kaverilla oli vähän odotettua huonompi huumorintaju, joten seurannut hetki oli aavistuksen kiusallinen, hän muistelee.

Toisaalta Pöysällä on yhtyeitä, joihin hän ei kyllästy koskaan. Yksi niistä on Abba.

– Voisin soittaa koko illan Abbaa, ja pelkästään niitä hittejä. Albumillakin on ihan mieletöntä kamaa bassolle, loistavaa, oivaltavaa bassolinjaa. Jos on vielä osaava bändi ja hyvä rumpali, sitä on pelkästään ilo soittaa.

– Toki jos Abban sävelkieli ei puhuttele yhtään, siitä on vaikea saada kiinni, mutta itse diggaan Bennystä ja Björnistä, kaikesta, mikä liittyy heidän biisinkirjoitukseensa, tuotantoonsa ja niin edelleen. Dancing Queen on joka ilta yhtä siisti soittaa.