Hanna muutti Tuupovaaraan ja alkoi tehdä perinnejalkineita – Modernien supikkaiden tekeminen suosikkilaulajalle sai ”kehon ja mielen maitohapoille”

Aina tulee jotain hyvää. Tämän seikan suutari Hanna Piipponen on havainnut vaikeina aikoina, kun on ollut vaipua epätoivoon yrityksensä kanssa. Piipponen valmistaa perinnejalkineita Pikitikki-verstaassaan Tuupovaarassa, Joensuuhun kuuluvassa pitäjässä.

– Välillä tuntuu, että teen tätä täysipäiväisenä harrastuksena, vaikka olen yrittäjä. Silloin ajattelen, etten voi jatkaa niin. Ja juuri silloin tapahtuu jotain positiivista.

Vuonna 2023 Piipponen harkitsi lopettamista, mutta voittikin Joensuun kaupungin Huipun juurella -bisnesideakilpailun luoville aloille.

Seuraavan kerran kun hän oli luovuttamassa, hän sai kuulla, että on saanut toiminimelleen Taiteen edistämiskeskuksen Taiken apurahan.

– Maailma ratkaisee asiat jotenkin: sinut on tehty tänne pysymään tässä hommassasi, joten älä nyt luovuta, Piipponen kuvailee.

Pohjois-Karjala kutsui

Aikoinaan Piipponen oli toiminut pitkään kuvataiteilijana Tampereella, mutta kaipasi jotain uutta. Vuonna 2012 hän päätyi hakemaan Kankaanpäähän suutarikouluun. 

– Rakastuin kenkien tekemiseen ja muutenkin sihen hommaan. Se vei ihan mukanaan.

Myöhemmin Piipponen ja hänen miehensä päättivät käydä kesäretkellä Piipposen kotiseudulla Pohjois-Karjalassa. He ajoivat paikasta toiseen ja nukkuivat farmariautonsa takatilassa. Piipposen isä on kotoisin Tuupovaaran Öllölän kylästä, ja pariskunnan matka vei sinnekin.

– Sillä matkalla tuli sellainen olo, että voisihan tällä seudulla vaikka asuakin.

He alkoivat katsella netistä sopivaa taloa, löysivät sellaisen ja muuttivat Tuupovaaraan toukokuussa 2018. Vauvakin oli tulossa, ja Piipponen ajatteli, että seudulla olisi hyvä kasvattaa lasta. 

Ei ainakaan perinnejalkineita

Perinnejalkineista, kuten supikkaista, lapikkaista ja paulakengistä Piipposella oli aiemmin vahva mielipide.

– Se ajatus tuntui ihan älyttömältä. Ajattelin, etten ainakaan mitään perinnejalkineita lähde tekemään.

Piipponen kuitenkin hakeutui harjoitteluun paikalliselle suutarille, perinnejalkineiden tekijälle Matti Koljoselle. Koljonen oli kysellyt jo tuolloin, voisiko Piipponen ehkä ottaa yrityksen jatkaakseen.

Koljosen opissa Piipponen oppi valmistamaan juuri niitä perinnejalkineita, joita hän ei ollut koskaan ajatellut valmistavansa.

– En myöskään aikonut lähteä yrittäjäksi, mutta niin se elämä vie.

Kaikenlaista ohhottelua

Vuonna 2020 Piipponen osti Koljosen työkoneet ja perusti tilaan oman yrityksensä.

Juuri silloin Suomeen iski koronapandemia, mikä oli rankka koettelemus yritykselle heti ensimetreillä. Piipponen sanoo, että ensimmäiset vuodet hän pärjäsi starttirahoilla.

Hän kertoo, että alussa hän ei myöskään osannut hinnoitella kenkiään tarpeeksi korkealle työmäärään, materiaalikuluihin ja yrityksen kuluihin nähden.

– Se on ollut iso oppi, jonka olen joutunut käymään kantapään kautta. 

Periaatteessa asiakkaat ymmärtävät, että käsityönä valmistetut perinnejalkineet ovat hintavia.

– Kyllähän sitä silti kohtaa sellaista ohhottelua. Harva ymmärtää kaikkia kuluja, joita yrittäjällä on, Piipponen sanoo.

Kenkien hintahaitari on muutaman satasen avoikkaista aina yli tuhannen euron hintaisiin lapikkaisiin.

Neulana villisian harjas

Asiakkaat löysivät Pikitikin osin siksi, että Matti Koljosella oli jo vakiintunut asiakaskunta, osin sosiaalisen median avulla.

– Tein punaiset supikkaat, joista levisi kuva kansallispukuryhmään. Sitä kautta ihmiset havahtuivat, että tällainen tekijä on olemassa.

Vetoapua toi myös Huipun juurella -liikeideakilpailun voitto.

– Sain palkinnoksi vuoden Business Joensuun yrityskiihdyttämössä, mistä oli älyttömästi apua. Palkintona oli myös markkinointia Karjalaisessa sekä radiomainos.

– Sekin tapahtui juuri silloin, kun olin luovuttamassa, Piipponen naurahtaa.

Hänen perinnejalkineitaan tullaan sovittamaan paikan päälle ympäri Suomen. Piipponen tekee kaikki jalkineet alusta alkaen itse. Hän valmistaa itse myös pikilankaa, jota ompelee kenkiin villisian harjaksia neulana käyttäen.

Keho ja mieli maitohapoilla

Useimmiten asiakas lähettää jalkansa mitat Piipposelle, mutta monesti hänen luonaan myös vieraillaan. Jalkineita on tilattu myös ulkomaille, esimerkiksi Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Australiaan, sekä Eurooppaan ja Pohjoismaihin.

Kenkäparin tekeminen vie muutaman viikon, ja samalla pitäisi hoitaa myös yrityksen asioita.

– Välillä tuntuu, että puolet päivästä menee tietokoneella. Sitten kun ajattelee, että tänään keskityn pelkästään kenkiin, tulee taas joku tulipalohätä, hän kuvailee.

Piipponen on valmistanut kengät myös laulaja Wilma Jäälle. Näyttävät kengät ovat vaaleanruskeat supikkaat paksuilla platform-pohjilla. Projekti oli työläs ja kokonaisvaltainen.

– Tein niitä noin puolitoista kuukautta. Se oli hirmuinen voimainponnistus, jonka jälkeen kehoni ja mieleni oli ihan maitohapoilla, Piipponen naurahtaa.

Dokumentti käsityöläisistä

Viimeisen vuoden aikana kaksi eri apurahaa ovat antaneet Piipposelle rauhan työstää ideoimaansa, uutta mallistoa, jossa hän modernisoi perinteisiä supikkaita. Uusi mallisto nähdään kahdessa näyttelyssä kesän jälkeen, Tampereella Galleria Rongassa sekä Joensuun Taidekeskus Ahjossa.

Piipponen on iloinen, että saa nyt keskittyä malliston tekemiseen.

Hän ottaa edelleen vastaan tilauksia, mutta toteuttaa ne vasta syksyllä.

– Sinne onkin jo kertynyt jonoa.

Marraskuussa 2026 on luvassa yhdysvaltalaisen Madison McClintockin ohjaama dokumentti Inherited Belonging Piipposesta ja kolmesta muusta suomalaiskäsityöläisestä.

Aikaisemmin aiheesta kertoi Yle.