Insinööri Kari Kivisaari luopui työntekijöistään ja päätti selvitä yksinyrittäjänä – Nyt hän kertoo, kuinka paljon säästi: ”Purin riskit pois”

– Työllistäminen on tärkeää, mutta jossain vaiheessa yrittäjän selkäranka katkeaa ja hän haluaa yrittäjän vapauden.

Joutsalainen LVI-alan yrittäjä Kari Kivisaari kiteyttää yhteen virkkeeseen päätöksensä jäädä yksinyrittäjäksi. Päätös ei ollut helppo, mutta yrittäjän mukaan ainoa oikea. Kivisaaren päätöksestä uutisoi ensimmäisenä Yle.

Yksinyrittäjyys on suomalaisen yrityselämän iso trendi, sillä 2000-luvulla yksinyrittäjien määrä on kasvanut yli 50 prosenttia. Kivisaaren päätös ei syntynyt hetken mielijohteesta, sillä muutoksen suunnittelu alkoi jo vuoden 2021 keväällä.

– Kukaan ei lähtenyt ovet paukkuen. Pitää tunnustaa, että työntekijät ovat myös turvanneet toimintaani, Kivisaari kertoo Yrittajat.fille.

Päätös kypsyi lopullisesti erään sairaalaurakan aikana. Materiaalien hinnat olivat kovassa nousussa ja työmaalla oli koronarajoituksia, joiden takia töiden tekeminen hankaloitui.

– Olen kokenut 90-luvun alun hirveän laman, jolloin rakensin itselleni omakotitalon ja varastohallin. Oli valuuttaluottoja. Ne opettivat. Ajattelin, että toista kertaa en halua sitä riskiä, Kivisaari kertoo ja viittaa tulevan vuoden haasteisiin rakennusalalla.

Päätös kypsyi lopullisesti erään sairaalaurakan aikana. Materiaalien hinnat olivat kovassa nousussa, työmaalla oli sairastumisia ja töiden tekeminen hankaloitui.

Stoppi autoinvestoinneille

Pian 60 vuotta täyttävä Kivisaari on nyt yksinyrittäjä. Hän on toiminut rakennusalalla 21-vuotiaasta.

 – Purin riskit pois. Nyt työskentelen yksin ja selviän yksin. Aamut ovat olleet kivoja siinä mielessä, että ei ole minuuttiaikataulua samalla tavalla kuin työnantajayrittäjänä. Voin juoda kahvikuppini rauhassa.

Työntekijöistä luopuminen on tuonut mukanaan säästöjä. Kivisaari on myynyt pois kolme pakettiautoa neljästä. Yrityksellä oli jatkuvasti omat uudenkarheat autot, jotka vaihdettiin säännöllisesti.

– Nyt investointikierre on katkaistu. Jokaisessa autossa oli keskimäärin 1 000 euron hintainen vakuutus. Jos autojen kuluja vertaa leasing-autoihin, maksu olisi keskimäärin 600 euroa kuukaudessa autoa kohden. Se tekisi 7 200 euroa vuodessa. Lisäksi tulevat tietysti polttoainekulut, jotka ovat kasvaneet merkittävästi.

”100 euron laskutuksesta 20 euroa yritykselle”

Työnantajayrittäjänä Kivisaari pyöritti miljoonaliikevaihtoa. Se tarvittiin, jotta kolme työntekijää ja yrittäjä itse saatiin pidettyä töissä. Lisäksi yritys käytti alihankkijoita.

– Kun työntekijät lähtivät, pystyin pienentämään liikevaihtoa 200 000 eurolla per nuppi. Nyt liikevaihto on 150 000–200 000 euroa. Pärjään sillä, kun teen yksin.

Työnantajan vastuu oli iso, sillä laskutettavasta työstä ei välttämättä jäänyt pakollisten menojen jälkeen paljoakaan yritykselle.

– Jos laskutettavaa oli 100 euroa, siitä saattoi jäädä 20 euroa. Sekin on hyvä kate, sillä keskimäärin rakennusalan kate on 10–20 prosenttia.

”Kun työntekijät lähtivät, pystyin pienentämään liikevaihtoa 200 000 eurolla per nuppi. Nyt liikevaihto on 200 000 euroa. Pärjään sillä, kun teen yksin.”

Kari Kivisaari, yrittäjä

Kivisaari laskee, että 100 000 euron liikevaihdosta kate saattoi olla 20 000 euroa. Siitä palkkojen osuus oli 15 000 euroa. Lopusta 5 000 eurosta on maksettava kaikki pakolliset maksut kuten autojen kulut, vakuutukset ja työkalut.

– Jos yrityksellä ei ole tarjota laskutettavaa työtä työntekijälle vähintään kuusi tuntia päivässä, yritykselle ei jää mitään, koska työntekijän kulut ovat niin korkeat. 

Kivisaaren alalla työntekijän palkka on 16–22 euroa per tunti. Palkka vaihtelee ammattitaidon perusteella.

Rakennusalalla maksetaan lisäksi työajan lyhennysrahaa eli niin sanottuja pekkasia. Se tarkoittaa 5,5 prosentin palkanlisää joka kuukausi.

– Pekkaset ovat muinaisjäänne, joka pitäisi poistaa, Kivisaari sanoo.

Iso kuluerä terveydenhuoltoon

Työnantajana Kivisaari on laskenut tarkasti, mitä yksi työntekijä maksaa. Iso kuluerä syntyy muun muassa sairauslomista.

– Keskimäärin työntekijä on pois töistä vuoden aikana yhteensä 30 lomapäivää ja lisäksi arkipyhät, joita on pahimmillaan kuusi vuodessa. Yleensä työntekijä tai yrittäjä on sairaana kaksi kertaa vuodessa eli noin kymmenen päivää. Tämä tekee yhteensä 40 päivää, jolloin työntekijä ei tuota mitään. Jos yrityksellä on kolme työntekijää, se on 120 päivää. Yrityksen kannalta se tarkoittaa, että 120 päivää pitäisi tehdä ensin tulosta, jotta voi varautua 120 päivän poissaoloihin. Tällä alalla tuntihinta on tiukka, 55 euroakin voidaan katsoa kalliiksi. Työn hinnan nostaminen on siis vaikeaa.

Lakisääteisen työterveyshuollon järjestäminen työntekijälle maksaa Kivisaaren mukaan keskimäärin 1 000 euroa vuodessa. Tämän päälle tulevat mahdolliset lisätutkimukset kuten laboratoriokokeet, jotka voivat maksaa 100-300 euroa per kerta.

”Olen ollut kai viisas yrittäjä”

Yksinyrittäjänä Kivisaarella on käytössään yksi pakettiauto ja toimitila. Kuluja aiheutuu myös yhdestätoista lupakortista, jotka on uusittava 3-5 vuoden välein. Työterveytensä yrittäjä hoitaa yksityisellä sektorilla omalla vakuutuksella. Työtilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta kevät on arvoitus.

– Rakentamisen sektorilla lähitulevaisuus näyttää arvaamattomalta. Työnantajana kevät olisi ollut todella epävarma. Urakoiden kilpailuttaminen on kiristynyt selvästi ja katteet pienenevät. Osalle yrityksistä voi tulla vaikeuksia, jos kassa ei ole kunnossa.

Epävarmasta tilanteesta huolimatta Kivisaari näkee tulevaisuutensa valoisana.

– Olen ollut kai viisas yrittäjä. Minulla on talous ja elämä kunnossa. Jos saan kulut katettua, pärjään kyllä.

Eläkkeensä hän on turvannut vapaaehtoisella eläkevakuutuksella, johon Kivisaari on säästänyt 8 500 euroa vuodessa. Se on verovapaan vakuutusturvan raja. Lisäksi hän maksaa YEL-työtuloa, joka oikeuttaa noin 1 600 euron eläkkeeseen.

”Olen ollut viisas yrittäjä. Minulla on talous ja elämä kunnossa. Jos saan kulut katettua, pärjään kyllä.”

Kari Kivisaari

Kivisaari on varautunut riskeihin myös edunvalvojalla.

– Vaikka olen hyvinkin terve, edunvalvonta-asiat on suunniteltu huolellisesti etukäteen. Jos jotain sattuu, yritystoiminta ei pysähdy, vaan edunvalvoja pystyy jatkamaan sitä. Edunvalvojaksi on määritelty vanhin tyttäreni.

Ensisijainen tavoite on yrityksen myyminen ennen eläkkeelle siirtymistä.

– Ajattelen niin, että 40 vuotta yrityksen pyörittämistä riittäisi omaksi osuudekseni. On raskasta herätä joka aamu kello 5.45 ja olla seitsemältä työmaalla. Yksinyrittäjänä nautin tällä hetkellä yrittäjän vapaudesta. Voin päättää, mitä töitä otan vastaan. Osaan sanoa nykyisin ei.