Kaivinkoneyrittäjä tuskailee alueella, jolla eivät menesty kuin purkufirmat – Muuttokaan ei todennäköisesti auta: ”Ei ole kiva mennä naapurikylään polkemaan hintoja”

Kolmenkymmenen vuoden ajan maanrakennusalan yrittäjänä itsensä elättänyt imatralainen Mikko Tontti, 50, ei osaa sanoa, kauanko yrittäjyys jatkuu. 

– En ole koko urani aikana kokenut näin hiljaista aikaa kuin nyt. Tällä eivät menesty kuin purkufirmat. Joka puolella puretaan enemmän kuin rakennetaan.

– Rajojen sulkeminen tappoi tämän kylän.

Tontti on toiminimiyrittäjä, jota työllistävät tällä hetkellä itärajan raja-aidan rakentaminen, kaukolämpötyömaa sekä paikallisen vesilaitoksen vesijohtojen saneeraus. Alueella ei 

Yrittäjä muistelee aikaa, jolloin kaikki oli selvästi paremmin. Ennen Ukrainan sotaa venäläiset remontoivat kiinteistöjä ja paikallisilla yrityksillä oli töitä. Nyt lopettavia yrityksiä on paljon.

Hallituksen tuoreessa kehysriihessä tehtiin päätös Itä-Suomen erityistalousalueen valmistelun edistämisestä osana hallitusohjelman mukaista itäisen Suomen tukemista. Tavoitteena on luoda investointeja ja kasvua alueelle. Imatran kaupunginjohtaja Matias Hilden on arvioinut Ylelle, että erityistalousalue voisi olla todellisuutta vuonna 2028.

– Se on aivan liian myöhään. Erityistalousalue pitäisi pystyttää nyt. Vuoteen 2028 mennessä moni yritys on jo kyykännyt. Lukeudun ehkä itsekin siihen porukkaan, jos tässä kaksi vuotta mietitään. Juna kääntyy liian hitaasti, Tontti sanoo.

– Jos ei ole ihmisiä, ei ole palveluita ja miksi tulisi ihmisiä, kun ei ole työpaikkoja, hän tiivistää.

Vaihtoehtona voisi olla muutto toiselle paikkakunnalle parempien työmahdollisuuksien perässä, mutta sitä Tontti ei ainakaan tällä hetkellä pidä realistisena.

– Se päätös olisi pitänyt tehdä aiemmin. Olen koko ikäni asunut Imatralla, enkä ole koskaan käynyt reissuhommissa. Kaikki työt ovat aina olleet kymmenen kilometrin säteellä kotoa. Siksi muutto ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt tilanne on huono muuallakin. Eikä ole kiva mennä naapurikylään sotkemaan muiden töitä ja polkemaan hintoja. Se ei auta ketään.

Lyhyet urakat eivät kannusta työllistämään

Kaivinliike Mikko Tontti on työllistänyt enimmillään 15 ihmistä, mutta tällä hetkellä hän tekee töitä kahden poikansa kanssa. Pojat laskuttavat alihankintatöistä omilla yrityksillään.

– Tuntuu paremmalta työllistää omat pojat kuin ulkopuolisia.

Työntekijöitä hän ei ole enää palkkaamassa. Työnantajan velvollisuudet osoittautuivat pienessä yrityksessä turhan raskaiksi.

– Toimin kausityöalalla, jossa töiden organisointi on melkoista puljaamista. Aika meinasi loppua kesken, kun piti etsiä korvaavia työntekijöitä omien työntekijöiden sairauslomien ajaksi. Se kuormitti liikaa. On helpompi työllistää heitä, jotka työllistävät itsensä, yrittäjä sanoo ja viittaa alihankkijoihin.

Tontin mukaan maanrakennusalalla yrityksen pyörittäminen on useimmiten edullisempaa ilman omia työntekijöitä. Hän ihmettelee alan nykykäytäntöä, jonka mukaan jokainen työmaa kilpailutetaan erikseen.

– Joka työmaalle olisi hommattava omat työntekijät. Ei ole reilua työntekijää kohtaan, että hänelle taataan töitä kahdeksi kuukaudeksi ja sitten hommat loppuvat. Fiksumpaa olisi tehdä pidempiä sopimuksia, luulisi että se olisi helpompaa urakoitsijallekin.

Nykyisessä tilanteessa työnantajayrittäjä joutuu Tontin mukaan lomauttamaan työntekijöitään tämän tästä, mikä jarruttaa työllistämistä.

– Lisäksi yrittäjän pitää usein kouluttaa ja perehdyttää työntekijät. Jos työsopimukset ovat lyhyitä, sitä ruljanssia ei oikein jaksa. Nykyisin yhden kesänkin työpätkä on pitkä. Tilaajat katsovat ilmeisesti vain Excel-taulukoita ja ottavat huomioon pelkän halvimman urakkatarjouksen. Sitten kilpailutetaan seuraava työmaa samalla periaatteella.

Kritiikkiä julkiselle sektorille

Kohonneiden kustannusten seurauksena Tontin liiketoiminnasta on tullut katteiden kanssa sinnittelyä. Ongelmana on, että etenkään julkisen sektorin sopimuksia ei suostuta avaamaan sopimuskauden aikana.

– Kilpailutuksissa yrittäjältä kysytään hinta. Jos töihin pääsee, mitään tuntimäärää ei taata. Hinta, jonka yritys on tarjonnut, on voimassa useamman vuoden. Työvelvoitetta ei ole, eli sopimuksesta pääsee eroon ilman sakkoa, mutta työn hinnasta ei voi enää keskustella. Yrittäjän pitää päättää, harrastaako hän työntekoa vai laittaako pillit pussiin.

Tontin mukaan yritysten kanssa asiointi on pääsääntöisesti joustavampaa ja sopimuksista voidaan neuvotella kustannusten noustessa.

– Eihän kaksi vuotta sitten kenelläkään voinut olla käsitystä siitä, miten kaikki kallistuu. Näillä polttoaineen hinnoilla yrittäminen on lähinnä harrastus.