Kolumni: Julkisissa hankinnoissa on koko Lapin etu että paikallisuus tarkoittaa koko maakuntaa – “Meidän ei ole pakko ostaa halvinta eikä ainakaan huonointa.”

Aluetalouden näkökulmasta markkinoiden rajaaminen maantieteelliselle alueelle, jossa on vähän ihmisiä ja vielä vähemmän toimijoita, tuntuu vanhanaikaiselta ja tuloksettomalta.

Koko Lapin maakunnassa on ihmisiä 180 000 eli yhden suuren kaupungin verran. Pinta-alaa on 100 000 km2 ja yritysten toimipaikkoja 12 000. Jos tämä ostovoima pilkotaan 21 osaan ja pidetään aidoista tiukasti kiinni, ei jaettava potti ole kummoinen eikä kilpailutilanne terve. Oman kunnan puolien pitäminen on luottamushenkilöille luontaista koska sitä varten heidät on päättäjiksi valittu. Viranhaltijan puolestaan toteuttavat lakisääteisiä tehtäviään, joissa rajana on usein oma kunta. Vain oman kunnan sisälle katsominen ei kuitenkaan ole palvelus kenellekään. Yritykset harvoin rajoittavat toimintaansa kuntarajojen mukaisesti.

Julkisten hankintojen näkökulmasta yrityksille on oleellista, että

• Tarjouspyyntö on ositettu niin, että PK-yritysten voimavarat riittävät osallistumiseen.
• Kunta tekee rahoitusta koskevat päätöksen niin hyvissä ajoin, että yrityksillä on jo kauan ennen kilpailutusta tieto hankinnan valmistelusta.
• Viranomaiset kartoittavat alueen yritykset sekä niiden tuotevalikoiman jo hankinnan valmisteluvaiheessa. Tällöin saadaan tieto, millaisia kokonaisuuksia alueellisin voimavaroin on mahdollista toteuttaa.
• Hankintaa valmisteleva asiantuntija ja kyseisen toimialan tunteva virkamies kutsuvat yritykset markkinavuoropuhelutilaisuuteen keskustelemaan hankinnan sisällöstä.
• Tarjouspyyntö lähetetään usealle yritykselle kommentoitavaksi ennen tarjouspyynnön julkaisua.

Mitä veronmaksajat haluavat kun he puhuvat paikallisuudesta? He haluavat nähdä oman maakunnan yritysten menestyvän ja he haluavat tukea tätä ostopäätöksillään. Keskustelussa jatkuvasti esillä oleva paikallisuus on tahtotilakysymys. Kuva: Lapin materiaalipankki.

Paikallisuutta ei siis edistetä sulkemalla hankintoja ulkopuolisilta vaan ottamalla paikalliset toimijat aktiivisesti mukaan!

Mitä veronmaksajat haluavat kun he puhuvat paikallisuudesta? Epäilen heidän toivovan, että eri toimialojen palvelut säilyisivät Lapissa. He haluavat nähdä oman maakunnan yritysten menestyvän ja he haluavat tukea tätä ostopäätöksillään. He haluavat myös verovaroja käytettävän niin, ettei palveluiden tuottajaksi ja tavaroiden toimittajaksi automaattisesti valikoidu valtakunnallisesti kilpailutettu toimija kun alueellakin olisi hyviä yrittäjiä.

Nämä toiveet ovat kohtuullisia, aluetalousmyönteisiä ja täysin toteutettavissa. Meidän ei ole pakko ostaa halvinta eikä ainakaan huonointa. Mikään laki ei määrää hankkimaan Helsingistä. Hankintaprosessin on oltava avoin, tasapuolinen ja syrjimätön, mutta sisältö saa lähteä täysin meidän tarpeistamme. Keskustelussa jatkuvasti esillä oleva paikallisuus on tahtotilakysymys. Haluammeko me Lapin asukkaina vaatia, että Lapin kunnat aidosti huomioivat alueen pk-yritysten osallistumismahdollisuudet ja toteuttavat tätä strategista valintaa jokaisen hankinnan kohdalla?

FAKTA

Lapin hankinta-asiamies -hanke on EAKR -rahoitteinen (Euroopan aluekehitysrahasto) hanke, joka toteutetaan yhteistyössä Lapin kuntien ja Lapin Yrittäjien kesken.

Hankinta-asiamies neuvoo sekä yrityksiä että hankintayksiköitä maksutta. Lue lisää.

Kaksivuotisen hankkeen hankinta-asiamiehenä työskentelee Susanna-Sofia Keskinarkaus.

Kirjoittaja Susanna-Sofia Keskinarkaus työskentelee Lapin hankinta-asiamiehenä