Kolumni: Tehdään oikea hyvinvointialue

Vaalit lähestyvät ja puolueilta tulee varsin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tulevasta ajasta selvitään. Osa on suorastaan käsittämättömiä esityksiä ja linjauksia.

Suomi on ylivelkaantunut ja ollaan menossa taantumaan. Ratkaisuksi näyttää muodostuvan se, että nyt mennään lakkoon ja ulosmitataan kaikki mikä mahdollista palkkaneuvotteluissa. Horjutetaan jo nyt entisestään heikentynyttä kilpailukykyämme.

Olisikohan järkevää ottaa jokaisen tahon lusikka kauniisti käteen ja oikeasti miettiä kuinka Suomi selviää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Joudumme kiristämään vyötämme ja velanotolla ja perusteettomilla linjauksilla jälkikasvumme tulevaisuutta ei helpoteta.

Itsekkyyttä pitää olla ja sitä pitää ymmärtää kohtuulliseen rajaan saakka. Kukaan ei meidän puolestamme tee pyytämättämme töitä. Hyvänä esimerkkinä huonossa asiassa on Itä-Suomen asioiden hoito, moni muu seutukunta ja alue saa ajettua etujaan paremmin kuin me.

Itä-Suomen yhteistyötä eri toimijoiden kanssa pitää yhdistää yhteiseksi tekemiseksi, silloin saamme lisää potkua tekemiseen alueemme elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Pohjois-Savo on maa- ja metsätalouden osalta merkittävässä roolissa kun ajatellaan koko Suomen huoltovarmuutta ja viennin säilymistä.

Savon Yrittäjät yhdessä tuottajien kanssa ovat halunneet yhdessä tehdä osaltaan tätä työtä ja mukaan halutaan muitakin toimijoita.

Ministeri Kurvinen piti ansiokkaan esityksen Kiuruvedellä MaaseutuGaalassa. Puheessaan hän  ansiokkaasti muutti uhkan mahdollisuudeksi. Miksi emme Suomessa näkisikin maatalouden vientimahdollisuutena eikä rasitteena niin kuin jotkut tahot ovat kehä kolmosen sisältä asioita esittäneet. Alueellamme on jo hyvää kokemusta  ajalta, jolloin Lapinlahdelta vietiin Valion tuotteita ulkomaille. Tuotteemme ovat laadukkaita ja kestävät vertailun ihan kenen kanssa hyvänsä ja uusia tuoteinnovaatioita pitää vahvistaa entisten lisäksi.

Tähän väliin onkin paikallaan Einari Vidgrenin aikoinaan lausuma kommentti ”Jotta me pärjäämme täällä, meidän pitää olla fiksumpia kuin muut. ”

Tuo Einarin kommentti koskettaa meitä kaikkia ja meidän tekemistämme. Tehdään yhdessä ja tehdään laadukkaasti omalla tavallamme.

Hyvinvointialueiden merkitys alueilla kasvaa koko ajan ja silloinhan hyvinvointialueen päättäjilläkin on mahdollista, että tehdään yhdessä oman alueen kokonaishyvinvoinnin eteen töitä.

Miksi hyvinvointialueemme ei voisi olla esimerkillinen koko Suomessa ja päättää suorittaa hankintansa alueen yrittäjiltä ja tuottajilta?