Kun Krista Saarisen nousukiidossa ollut ura katkesi MS-tautiin, hän alkoi leipoa – ”Eläkkeelle jääminen nelikymppisenä tuntui hirveältä” 

Yksinyrittäjä Krista Saarinen valmistautuu pian koittavaan ylioppilasjuhlaviikonloppuun. Häneltä on tilattu viiden juhlan tarjottavat, muun muassa parisenkymmentä erilaista kakkua. Työkalenterissa on monia muitakin kesäjuhlia, joihin lukeutuu myös oman tyttären maisteriksi valmistuminen.

Maskussa asuvan Saarisen Café Periferia on kehuttu kotileipomo, jonka piti olla alun perin vain harrastus. Toisin kävi, sillä nyt Saarisella on kädet täynnä töitä.

Leipomisen ei kuitenkaan pitänyt olla se ala, jolla Saarinen luo menestyksekästä uraa. Hän toimi aikoinaan pitkään Nokian digitaalisen markkinoinnin esimiestehtävissä. Vuonna 2014 hän päätti lähteä Nokian palveluksesta ison organisaatiomuutoksen seurauksena. Nokian Devices & Services -yksikkö oli siirtynyt Microsoftin omistukseen.

– Olin siihen aikaan todella loppu. Aamukuudelta oli palaveri Yhdysvaltoihin ja päivä päättyi iltakymmeneltä palaveriin Yhdysvaltoihin, Saarinen kertoo. Tuohon aikaan hänellä oli iso tiimi johdettavanaan.

– Oli helpotus jäädä pois.

“Olin kuvitellut, että rupean tekemään uraa, kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten tuli tämä paska sairaus.”

Krista Saarinen, yksinyrittäjä

Kysyntä kasvoi nopeasti

Vuonna 2014 Saarinen käveli töissä kepin kanssa. Hän oli saanut MS-tautidiagnoosin kaksi vuotta aikaisemmin.

Saarinen jäi kuntoutustuelle, mutta pian hänen työkykynsä todettiin sen verran huonoksi, että vaihtoehdoksi jäi työkyvyttömyyseläke.

– En olisi missään nimessä halunnut sitä. Eläkkeelle jääminen nelikymppisenä tuntui hirveältä. Olin kuvitellut, että rupean tekemään uraa, kun lapset muuttavat pois kotoa. Sitten tuli tämä paska sairaus.

Saarinen ryhtyi leipomaan. Se oli tapa käsitellä sairauden aiheuttamaa pettymystä työelämässä. Hänellä ei ollut koulutusta alalle, vain harrastuneisuus. Pian hän alkoi saada kyselyitä perheiltä ja yrityksiltä.

– Yritysten kanssa ongelmana oli laskutus, minkä takia päätin perustaa toiminimen. Ajattelin, että voisin sen kautta tarjota myös markkinoinnin konsultointia yrityksille. En ollut päässyt irti urastani Nokialla.

Konsultointi jäi, sillä leivonnaisten kysyntä kasvoi entisestään. Pian työt kannettavalla tietokoneella vaihtuivat lähes jokapäiväiseen leipomiseen. 

”Olen edelleen suorittaja”

MS-tauti vaikuttaa Saarisen jokapäiväiseen arkeen. Kävely on vaivalloista ja väsymys iskee helposti, jos töitä tekee liikaa.

– Pitäisi pystyä pitämään selkeitä taukoja ja lepohetkiä, mutta sairaudesta huolimatta olen edelleen suorittaja. Kun on jotain tehtävää, sairaus unohtuu. Edelleen on vaikea sanoa ei.

Saarisen oikea käsi ja jalka eivät toimi normaalisti. Jokainen askel on harkittava erikseen, muuten seurauksena voi olla kaatuminen.

– Joudun käyttämään paljon energiaa kävelyn miettimiseen. Se uuvuttaa. Terveen ihmisen on vaikea ymmärtää, ettei liikkuminen tapahdu automaattisesti. Jos en käske jalkaa liikkumaan, se laahaa perässä.

Yrityksen perustaminen oli Saariselle tärkeä etappi oman tilanteen hyväksymisessä.

– Se oli lohdutus. Ei tarvinnut enää sanoa kenellekään, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Voin sanoa, että olen yrittäjä. Olen onnellinen siitä että voin tehdä jotain. Olen ylpeä yrittäjätittelistä.

MS-taudissa voi olla pahenemisvaiheita tai se voi edetä hiljalleen. Saarinen ei voi koskaan olla varma siitä, millainen seuraava aamu on. 

– Minulla on lääkitys, joka on saattanut vaikuttaa siten, ettei pahenemisvaiheita ole tullut. Lääkkeet ovat vain hidastavia, sillä mitään parannuskeinoa sairauteen ei ole.

Unelma omasta kahvilasta

Jos Saarisen tilanne olisi toinen, hän laajentaisi toimintaa kotitontilla sijaitsevaan navettarakennukseen. Siihen saisi remontoitua kahvilan. Sairauden takia hän ei myöskään markkinoi yritystään aktiivisesti.

– Vaikka siinä olisi ihana tila, en uskalla investoida. Osa asiakkaista on joskus tarjoutunut jopa lahjoittamaan rahaa kahvilan perustamiseen.

Välillä Saarinen pitää pihallaan pop-up-kahvilaa. Bändejäkin on ollut soittamassa.

– Olen ylpeä siitä, että yritykselläni on hyvä maine ja ihmiset tykkäävät tuotteista. Koska yrityksen tulos ei ole minulla etusijalla, voin tehdä sellaisia tuotteita, joita haluaisin itse syödä.