Kun maatalon emännän polvi poksahti, vakuutusyhtiö nosti kädet pystyyn – Sirpa Lukkari kertoo avoimesti arjestaan: ”Ei ole vaihtoehtoja”

Sotkamossa sijaitsevan Huuskolan tilan toinen omistaja Sirpa Lukkari, 52, on aloittanut päivänsä totuttuun tapaan aikaisin. Pihatossa odottaa 30 lypsylehmää.

Tilan omassa meijerissä valmistetaan hapanmaitotuotteita ja omaa jäätelöä. Sen lisäksi tilalla tuotetaan maitoa Valiolle.

– Kiinnostuimme jäätelön valmistuksesta, kun huomasimme, että maito on huippulaatuista. Ajattelimme, että tästä voisi tehdä jotain erikoista ja hyvää, Lukkari kertoo. Hän vastaa jäätelöiden valmistuksesta ja makujen suunnittelusta.

Viime aikoina Lukkari on valmistanut lähialueelta saaduista raaka-aineista muun muassa hunaja- ja puolukkajäätelöä. Paikallisen olutpanimon kanssa on kokeiltu olutjäätelöä ja siiderijäätelökin on tullut testattua.

Maitotilallisen työ ei ollut Lukkarin mielessä vielä silloin, kun hän aikanaan opiskeli markkinointimerkonomiksi.

– Aikomuksenani oli ihan toisenlainen ammatinvalinta, mutta kun tapasin mieheni, siirryin anopin korkeakouluun navettaan. Päätin sitten käydä vielä Hämeen ammattikorkeakoulun meijeripuolen opinnot samaan aikaan tein tilalla maitotuotteita ja hoidin maatalon emännän tehtäviä. Tavallaan ammatti valittiin minun puolestani, yrittäjä kertoo.

“Minut ja mieheni on vakuutettu moneen kertaan ja vaikka mistä.”

Sirpa Lukkari, yrittäjä

Vakuutus petti

Viime aikoina Lukkarin arki on ollut kivun kanssa sinnittelyä. Viime syksynä hän rikkoi polvensa työtapaturmassa, mutta yllättäen vakuutusyhtiö ei suostunutkaan maksamaan korvausta tapaturmavakuutuksesta.

– Vakuutusyhtiö nosti kädet pystyyn. Nyt joudun maksamaan hoidon itse tai odottelemaan, että sotealue ottaa homman hoidettavakseen. Leikkausjonot näyttävät olevan pitkiä, yrittäjä kertoo.

Lukkarilla on peräti kolme tapaturmavakuutusta. Hän maksaa MYEL- ja YEL-lain mukaista eläkevakuutusmaksua, minkä lisäksi hänellä on vakuutusyhtiön tapaturmavakuutus.

– Minut ja mieheni on vakuutettu moneen kertaan ja vaikka mistä. OIen suunnitellut käyväni vakuutukset läpi, koska nyt tuntuu siltä, että maksan turhasta. Kun olen jutellut asiasta muiden yrittäjien kanssa, näyttää siltä, että vakuutusyhtiöt laistavat usein tapaturmien korvaamisessa. Syy pyritään vierittämään muualle.

Lukkari on pyrkinyt hoitamaan työnsä, mutta kivun kanssa se tuntuu välillä vaikealta.

– Kivun kanssa joudun olemaan koko ajan. Kun ei pysty seisomaan eikä kävelemään normaalisti, se alkaa vaikuttaa muuallakin kehossa. Yrittäjällä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Joko kärsit tai yrität tehdä sisulla.

Vuosikymmeniä viiden tunnin yöunilla

Lukkari on huomannut tapaturmansa jälkeen, miten nopeasti jaksaminen kärsii. Karjatilan hoitamista on hänen mukaansa vaikea  kenellekään.

– Terveenä kyllä jaksaa, mutta kun joutuu venyttämään omia äärirajojaan, hommasta tulee hankalaa. Yrittäjällä on harvoin varaa palkata apua, eikä riittävän ammattitaitoista työntekijää meijeriin ole helppo löytää. Jos yrittää pitää lomaa, usein täytyy silti varmistaa, että arki rullaa lomittajan kanssa. Aina kun on kyse elävistä eläimistä, on sitouduttava niiden hoitamiseen.

Lukkarin aviopuolisolla on karjatilan ohella liitännäistoimintana metsäkone- ja kaivinkonetyötä.  Mies on omissa töissään kiinni aamusta pitkälle iltapäivään. Karjanhoitotehtävät pariskunta on jakanut keskenään, mutta meijeritöistä Sirpa Lukkari vastaa pitkälti itse. Isäntä  auttaa meijeripuolen tavarankuljetuksessa , kun töiltään ennättää.

Lypsylle Lukkari hän lähtee aamuisin kuuden aikaan. Herääminen aikaistuu, jos tiedossa on jäätelön toimittamista asiakkaille. Navettatöiden jälkeen työpäivä jatkuu meijerillä tuotteiden pakkaamisen parissa ja jäätelön valmistuksessa.

– Sen jälkeen yritän kiiruhtaa tekemään ruokaa, minkä jälkeen on lähdettävä navettaan. Iltaruuan jälkeen on vielä käytävä meijerissä valmistelemassa seuraavaa päivää ja illalla voi olla vielä paperitöitä kotona.

Päivä on päätöksessään puolilta öin, joskus vasta yhdeltä. Näin ollen yöunelle ei ole aikaa kovin moneksi tunniksi.

– Viiden tunnin yöunilla on menty noin 30 vuotta. Kaipa siihenkin tottuu, koska herään useimmiten ennen herätyskellon soittoa, Lukkari kertoo.

Tuntipalkka voi vajota kolmeen euroon

Viime vuosina karjatilallisten taloustilanne on tiukentunut. Maidon ja lihan tuottajahinnat eivät ole nousseet yleisen kustannuskehityksen mukana, päinvastoin. Lukkarin mukaan maidosta maksetaan Suomessa huonosti.

– Sen takia viljelijät lopettavat. Toiminnasta on tullut liian epävarmaa. Jos yrittäjän palkka alkaa olla keskiarvoltaan noin kolmen euron luokkaa tunnissa tai jopa vähän sen alle, ei sellainen kannusta nuoria jatkamaan tilan pyörittämistä.

Lukkari muistuttaa, että lypsylehmä ei tuota mitään ensimmäisten kahden vuoden aikana. Tuloa alkaa tulla hiljalleen vasta sen jälkeen.

– Pitkään jatkunut tuottajahintojen huono kehitys alkaa näkyä nyt. Kaupassa hinnat ovat kyllä nousseet, mutta se ei näy tuottajien tuloissa, yrittäjä toteaa.