Muuttotutkija Timo Aro: ”Kilpailu työvoimasta, maahanmuuttajista ja valmistuneista tuo alueille kovemman kilpailun kuin koskaan lähihistoriassa”
Muuttotutkija ja Turun tutkimusjohtaja Timo Aron mukaan suurin haaste Suomen eri alueilla on koveneva keskinäinen kilpailu inhimillisistä resursseista. Aro puhui keskiviikkona Suomen Yrittäjien kunnallisjohdon seminaarissa Lahden Sibeliustalossa otsikolla ”Mitkä kunnat jäävät eloon”.
– Alueitten kilpailu resursseista tulee olemaan 20-30-luvulla kovempaa kuin koskaan lähihistoriassa. Se tarkoittaa kovaa kilpailua esimerkiksi työvoimasta, maahanmuuttajista ja vastavalmistuneista. Väestökehitys ja ikärakenteen muutos tulee asettamaan alueet kovaan kilpailutilanteeseen inhimillisistä resursseista, Aro sanoi.
Aro tarkasteli puheenvuorossaan ja Yrittäjämedioiden haastattelussa kuntien tulevaisuutta.
– Vetovoima ja pitovoima on pidettävä kunnossa, Aro sanoi.
Ensinnäkin alueilla ”kovat elinvoimatekijät” eli taloudelliset tekijät on pidettävä kunnossa, Aro sanoi.
– Näitä ovat tietenkin esimerkiksi työpaikat ja koulutus, mutta sen lisäksi ”pehmeillä elinvoimatekijöillä on yhä suurempi merkitys.
Pehmeitä elinvoimatekijöitä ovat esimerkiksi vapaa-ajan mahdollisuudet, elämykset, kokemukset ja identiteettitekijät.
– Kuntien tärkein tehtävä on toivon ja tulevaisuuden uskon yllä pitäminen.
Myönteisestä aluekehityksestä Aro nosti esityksessään esiin Lapin.
– Monet Lapin kunnat ovat kannustavia esimerkkejä myönteisestä muutoksesta.
”Suurin osa kunnista selviytyy”
– En olisi huolissani kunnista. Kunnilla menee olosuhteisiin nähden nyt hyvin, Aro sanoi.
Hän muistuttaa, että osittain korona-ajan tukien ansiosta kunnat tekivät vuosina 2020–2021 1,7 miljardin euron ylijäämän. Vuodelle 2022 ennusteissa kuntataloudelle on 1,3 miljardin euron ylijäämä.
Aro sanoo, että kunnat ovat kolmiossa, jossa yhdessä kulmassa on talouteen liittyvät asiat, toisessa kulmassa väestörakenteeseen liittyvät asiat ja kolmannessa kulmassa on johtaminen.
– Jokainen kunta on oma tarinansa. Suurin osa kunnista toimii niin, että jos huomataan, että on kriisi tulossa pystytään reagoimaan ja hakamaan selviytymiskeinoja.
Aron mukaan kuntien johtoon pitää saada generalisteja: yleisjohtajia, joilla on laaja ymmärrys asioista.
– Johtoon tarvitaan generalisteja, monimuotoisia johtajia. Mielestäni uuden sukupolven kunnanjohtajat ovat luonteeltaan yleisjohtajia. Kokonaisvaltaisen johtamisen ammattilaisia, jotka pystyvät hallitsemaan montaa osa-aluetta.
Esimerkillisiksi onnistujiksi kunnista viime ajoilta Aro mainitsee monia notkeita, ketteriä ja uudistuvia kuntia, jotka suhtautuvat avoimesti tulevaisuuteen.
– Aika monet näistä ovat suurempien kuntien kehyskuntia, sellaisia kuten Kaarina Turun vierestä, Kangasala Tampereen vierestä, Muurame Jyväskylän vierestä, Kempele Oulun vierestä tai Kontiolahti Joensuun kyljestä. Niiden sijainti on hyvä suuremman kaupungin kyljessä ja ne saavat hyviä muuttajia sinne.
Kunnallisjohdon seminaarissa käytiin myös paneelikeskustelu otsikolla ”Kunta 2.0 – mitä terveisiä tulevalle hallitukselle?” Paneelikeskustelussa olivat mukana Aron lisäksi Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hildén, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina sekä Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.
”Toivoisin, että tilanne rauhoitettaisiin”
Hyvinvointialueiden syntyminen on tuonut kunnille suurimman muutoksen sitten peruskoulu-uudistuksen, Aro muistuttaa. Hänen mielestään kunnille pitää antaa työrauha.
– Hyvinvointialueiden syntyminen on suurempi muutos kuin peruskoulun tulo aikanaan. Toivoisin, että tilanne nyt rauhoitettaisiin. Hyvinvointialuereformi on historian suurin yksittäinen reformi, joka on tehty. Tämä on volyymiltaan paljon merkittävämpi kuin peruskoulun tulo ja 2025 on tulossa muutos, jossa työllisyys ja elinkeinopalvelut siirtyvät kuntien vastuulle, Aro sanoo.
– Kyse on valtavan isosta reformista, jossa ollaan ihan alussa. Välillä on sellainen ”kaoottinenkin tunnelma”, Aro sanoi.
Monelle pienelle kunnalle hyvinvointialueiden synty oli Aron mukaan pelastusrengas, koska terveys- ja sosiaalipalveluiden järjestäminen ei ole enää pelkästään omissa käsissä. Pienten ja syrjäisten kuntien talous ja ikärakenne ovat siinä tilanteessa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys on kasvanut suhteellisesti valtavaksi. Nyt ne pystyvät keskittymään muihin asioihin, kuten vetovoimaan, elinvoimaan, pitovoimaan ja osallisuuteen, Aro sanoi.
Suurille kunnille se taas tarkoittaa aiempaa monimutkaisempaa yhteydenpitoa valtion lisäksi nyt myös hyvinvointialueisiin, Aro sanoi.
