21.4.2018 klo 07:02
Uutinen

Näin kasvatat talousviisaan lapsen

Jokaiselle lapselle on hyväksi oppia kurinalaisuutta ja ymmärtää, että töitä tekemällä syntyy tuloksia. Varallisuusvalmentaja vannoo viikkorahan nimeen.

Lapsen talouskasvatuksella voi yrittää ehkäistä myöhemmän iän ongelmia, kuten maksuhäiriöitä. Nykyisin lainaa voi hakea ja saada hetken mielijohteesta. Varallisuusvalmentaja ja bloggari Nina Nordlundin mukaan talouskasvatus on valintojen tekemistä: raha on rajallista ja on hyvä opettaa jo pienelle, että aina ei saa sitä, mitä haluaa.

Nordlund on tuotantotalouden diplomi-insinööri ja lähihoitaja. Hänen kiinnostuksensa systemaattiseen säästämiseen ja tavoitteelliseen varallisuuden rakentamiseen heräsi, kun hän ymmärsi, että se on yksi keino saada lisää aikaa perheelle. Nordlund löysi asunto- ja osakesijoittamisen.

– Omat lapset alkoivat olla siinä iässä, että halusin tarjota heille viikkorahaa. Aloin miettiä kasvatuspuolta, ja samassa alkoi ärsyttää hirveästi nämä pikavippimainokset. Nykyään on entistä tärkeämpää, että on hyvä itsetunto rahan suhteen ja ymmärtää mitä laina ja korko tarkoittavat.

Hän asui Japanissa 18-vuotiaaksi asti. Lähetyssaarnaajaperhe asui Japanissa kolmen vuoden jaksoissa, jonka jälkeen Nordlundin perhe vietti aina vuoden Ruotsissa.

– Suomessa rahasta puhuminen on aika negatiivista. Uskon, että negatiiviset mielikuvat estävät ihmistä ottamasta vastuuta omasta taloudellisesta hyvinvoinnista. Ehkä taustalla on ajatus, että jos minulla on paljon rahaa, olen tosi kitsas ihminen. Rahalla voi myös auttaa muita.

KIRJA ”LAPSET ja raha – Talouskasvatuksen aakkoset vanhemmille” ilmestyi tammikuussa Alman kustantamana. Kirja tarjoaa käytännön esimerkkejä siitä, miten välität hyviä rahataitoja lapselle.

Nordlundin mallissa viikkoraha jaetaan kolmeen kirjekuoreen: yksi osa laitetaan säästöön jotain hankintaa varten, yksi osa tuhlaukseen ja kolmanteen kirjekuoreen menee hyväntekeväisyyteen annettava raha. Näin lapsi oppii, että ensin säästetään, sitten vasta ostetaan. Nordlund huomauttaa, että tällainen taito ehkäisee ennalta pikavippeihin sortumista.

– Tämä opettaa myös tyydytyksen viivästymistä. Tutkimusten mukaan se on yksi hyvä ominaisuus, jota kannattaa harjoitella. Tämän oppiminen kasvattaa myös pitkäjänteistä työskentelyä.

Nordlundin mukaan tuhlauskirjekuori viestittää, että elämästä pitää myös nauttia.

– Meillä lapset saavat ostaa melkein mitä vain tuhlausrahalla. Voi toki kertoa ostamisvaiheessa, että onko tämä todella semmoinen asia, jota haluat. Lapsemme ovat sanoneet, että ehkä ensi kerralla mietin ostosta tarkemmin.

Jo 3-vuotias alkaa kiinnostua rahasta. Silloin on ajankohtaista opettaa valintojen tekemistä, esimerkiksi ruokakaupassa.

– Ylä-asteella lapset saavat jo enemmän vastuuta ja voidaan siirtyä kuukausirahaan. Mutta kaikki mokaavat joskus ja tekevät virheitä, eikä lapsi olekaan saanut ostettua niitä asioita, joita piti. Silloin on tärkeää, että vanhemmat eivät aina pelasta. On tärkeää, että virheen tekemisestä tulee seurauksia: keskustellaan ja siirrytään vaikka takaisin viikkorahaan. Sitten voidaan mennä ostamaan kirpparilta.

Nina Nordlundin äidinvaisto herää ja hän huomauttaa, että budjetoinnin ohella pääsee keskustelemaan teinin kanssa myös arvomaailmasta. Ja siitä, miksi hän nimenomaan haluaa sen merkkituotteen.

– Olen huomannut, että nuorilla on aika paljon uusia juttuja ja kalliita vaatteita. Olen miettinyt, johtuuko se vanhempien huonosta itsetunnosta vai haluavatko vanhemmat vain tarjota, kun on mahdollisuus.

KOLME KIRJEKUORTA -mallin hän on omaksunut omilta vanhemmiltaan.

– Minusta se oli hyvä tapa manageroida omia rahoja. Japanissa oli tapana laittaa kirjekuoressa kolehti kirkossa. Äidilläni oli ruokarahat kirjekuoressa ja isä kertoi säästävänsä palkasta osan pankkitilille.

– Lapsi ottaa mallia vanhemmiltaan. Oma talous pitää olla kunnossa. Lapselle pitää puhua avoimesti rahasta. Ei tarvitse sanoa, ettei meillä ole nyt rahaa, vaan sanoa, että meillä on nyt muita kohteita, joihin säästämme rahan. Se on ihan sama kuin, että vihanneksia pitää syödä.

Viikkorahassa hybridimalli, osin vastikkeellista ja osin vastikkeetonta on Nordlundin kokemusten mukaan paras. Viikkorahan voidaan ajatella kuuluvan lapsen perusoikeuksiin, kuten kirjojen ja lelujenkin.

– Jos lapselle ei sanota, että viikkoraha on sidottu kotitöihin, silloin ei päästä opettelemaan työn arvostamista. Rahan arvo ja työn arvostaminen pitää kytkeä viikkorahaan. Olisi hyvä, että pieni raha olisi vastikkeetonta. Sitten voi olla jotain extrakotitöitä, jotka eivät kuulu viikkorahaan ja niistä voi maksaa viikkorahan päälle ekstraa, esimerkiksi nurmikon leikkuu.

Raha ja lapset

Päiväkoti-ikäiset ja ekaluokkalaiset

– Ensimmäinen luokka on hyvä aika aloittaa viikkoraha. Siinä vaiheessa lapsi alkaa saada itsenäisyyttä. Eskari-ikäiselle on hyvä kertoa, että mitä mikäkin maksaa.

– Jos on mahdollisuus, on hyvä, että viikkorahan määrä kasvaa iän kasvaessa. Yksi euro per luokkavuosi. Ekaluokkalaiselle euro on sopiva.

Alakoululaiset

– Viikkoraha on yksi parhaimmista talouskasvatuksen työkaluista. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi, on hyvä, että lapsi joutuu tekemään vähän töitä, että pääsee esimerkiksi turnaukseen.

Nuoret

– Yläasteella lapselle pitää antaa enemmän vastuuta, ja voi siirtyä kuukausirahaan. Jos on tähän asti maksanut lapsen bussikortin, voikin antaa bussirahat lapselle ja lapsi miettii, että meneekö bussilla vai kävellen.

– Isompien ostosten kanssa voi harjoitella budjetointia: jos ostaa merkkitakin, miten saa muut hankinnat ostettua. Pankkikortin antaminen ilman mahdollisuutta seurata saldoa, on vastuutonta.

Teksti Riikka Koskenranta

riikka.koskenranta(at)yrittajat.fi

Kuvat: Tommi Anttonen, Pixhill

Muita kiinnostavia aiheita