Onko ilmakiskorata pian todellisuutta? Lyhentäisi matka-ajan alle puoleen – Kurkista matkustuskapselin sisälle

Toteutuessaan ilmarata kuljettaisi enintään kaksi ihmistä kerrallaan kapselissa esimerkiksi lähiöstä tai lentoasemalta kaupungin keskustaan. Ilmaradalla olisi useita asemia, jolta matkustaja voisi hypätä kapselin kyytiin.

Valmistuttuaan rata kulkisi seitsemän metrin korkeudella maanpinnasta. Etuna olisi rakentamisen nopeus ja edullisuus verrattuna perinteisiin raidelinjoihin. Radat ja asemat koostuvat moduuleista.

– Rakennuskustannus on yksi kymmeneosa, mutta voimme silti tarjota saman kapasiteetin kuin perinteisellä raitiotiellä. Ilmarataa voi siirtää ja reitittää uudelleen paljon joustavammin kuin maanpinnalla olevia ratkaisuja, UDT Technologiesin perustajiin kuuluva Jussi Niemioja kertoo. Yritys on aloittanut toimintansa vuoden 2022 alussa.

Niemioja pitää ilmarataa erinomaisena vaihtoehtona esimerkiksi liityntäparkkien yhdistämisessä kaupunkien keskustoihin. Konseptia on jo esitelty Lahden, Tampereen ja Pirkkalan sidosryhmille.

Selvästi junaa tai autoa nopeampi

Ilmaradan asemamoduulit ratkaisisivat, kuinka monta ihmistä voi kussakin pisteessä siirtyä kapselin kyytiin. Kahden henkilön kapselit mahdollistaisivat yli 3000 ihmisen kuljettamisen tunnissa. Oletuksena kuitenkin on, että kussakin kapselissa olisi yksi ihminen.

– Vertailukohteena on keskimääräinen autoilija, joka kuljettaa autossaan 1,1 ihmistä. Tässä pelissä me haluamme olla mukana.

Ilmarata pystyy kuljettamaan ihmisen perille selvästi nopeammin kuin linja-auto tai perinteinen raitiotie. Radalla kulkevan kapselin tavoitenopeus kaupunkiympäristössä on 70 kilometriä tunnissa. Niemiojan yritys on laskenut matka-aikaa Tampereella.

– Hervannasta Tampereen keskustaan kestää henkilöautolla noin 20 minuuttia, bussilla puolisen tuntia ja uusi raitiotiekin vie aikaa noin 25 minuuttia. Ilmaradalla matka taittuisi 7-8 minuutissa.

”Vertailukohteena on keskimääräinen autoilija, joka kuljettaa autossaan 1,1 ihmistä. Tässä pelissä me haluamme olla mukana.”

Jussi Niemioja, UDT Technologies

Päärata kulkisi asemista irrallaan siten, että asemalle pysähtyvä kapseli siirtyisi pääradalta eriävälle raiteelle. Kapselit toimivat pienellä, muutaman kilowatin sähkömoottorilla.

Ei kuljettajaa

UDT Technologies tekemien lujuuslaskelmien perusteella kapseleita voisi kulkea radalla 25 metrin välein. Kapseli kulkisi kiskoverkossa ja etsisi itselleen uuden matkustajan tai jäisi odottamaan tulevia matkustajia vapaalle asemapaikalle.

Kapseleiden kuljettamiseen ei tarvita ihmistä vaan ohjaamisesta vastaisi autopilotti. Turvallisuus on varmistettu muun muassa erilaisilla antureilla.

– Antureiden ansiosta liikennöinti on turvallisempaa kuin lentokoneella, joka on tilastollisesti yksi turvallisimpia kulkuvälineitä. Gps-pohjainen järjestelmä ja etäisyysmittaus takaavat, että kapselit eivät voi törmätä toisiinsa, Niemioja kertoo. VTT selvittää parhaillaan automaattisten kuljetusten rakenne- ja ohjelmistoarkkitehtuuria.

Sään vaikutuksia ei ole vielä mallinnettu sataprosenttisesti. Niemiojan mukaan ilmaradan pitäisi olla immuuni lumisateen vaikutuksille. Lujuuslaskelmat on tehty Suomessa mahdollisille myrskytuulille. Rakenteisiin ei kerry hiekkaa. Yöaikaan radalla kulkisi automaattinen kiskonhuoltokapseli ja vaurioidenhavaitsemislaite.

– Jotta saamme ilmaradan infrasta täyden hyödyn irti, kuljettasimme kapseleissa myös tavaroita. Haluamme muuttaa tavarantoimitukset niin, että ihmiset voivat vastaanottaa toimitukset haluamassaan paikassa haluamaansa aikaan, jolloin esimerkiksi pakettiautomaatti ei olisi koskaan täynnä. Matkaketjun rakentaminen ja matkan aikaiset palvelut olisivat yhdessä sovelluksessa, jossa suurin osa palveluista toimisi on-demand -periaatteella eli tilauksesta, Niemioja selvittää.