Pekka pakkaa tila-autonsa ja suuntaa avustusmatkalle kohti Ukrainan rajaa: “Tähän minut aikanaan koulutettiin”

Espoolainen Pekka Riihimäki vastaa puhelimeen poliisiaseman passijonosta. Hän haluaa varmistaa, että pääsy Puolan ja Ukrainan väliselle rajalle hoituu.

– Minulle on sanottu, että pelkkä henkilökortti pitäisi riittää, mutta mennään varman päälle.

Kotiin päästyään Riihimäki aloittaa seitsenpaikkaisen tila-autonsa pakkaamisen. Hän on lähdössä avustusmatkalle, jonka tarkoituksena on viedä Puolaan muun muassa lääkkeitä, sidontatarpeita, huopia ja kuivamuonaa. Takaisin Suomeen hän palaa mukanaan yksi ukrainalainen perhe eli äiti lapsineen. Miehet ovat rintamalla.

– Tarkoituksena on lähteä perjantaina. Olen liikkeellä yhden apukuskin kanssa. Ajamme ensin Varsovaan ja sieltä Puolan etelärajalle. Tarkkaa määränpäätä en vielä tiedä.

Operaatio on järjestetty yhteistyössä Puolan kirkon, Puolan viranomaisten, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen maahanmuuttoviraston kanssa.

“Juuri tähän minut on koulutettu”

Riihimäki on entinen rauhanturvaaja ja nykyinen yrittäjä, jonka Ateko Oy keskittyy psykoterapiapalveluihin ja alan koulutuksiin. Yrityksen toinen osakas on hänen vaimonsa.

Riihimäki osallistui vuonna 1989 rauhanturvaoperaatioon lääkinnän kersanttina Golanin kukkuloilla, joista osa on Israelin ja osa Syyrian hallinnassa. Operaatio päättyi suomalaisten osalta vuonna 1993.  

– Toki siitä on aikaa, mutta koen, että olen saanut oikean koulutuksen tehtävään. Juuri tällaiseen avustustoimintaan minut on koulutettu. Olen iloinen, että voin tehdä jotain.

“Ei minulla ole hätää. Saan ajaa rauhanomaisten maiden läpi.”

Pekka Riihimäki

Riihimäki ei ole huolissaan omasta turvallisuudestaan, sillä perjantaina starttaava avustusmatka ei ulotu Ukrainan puolelle.

– Ei minulla ole hätää. Saan ajaa rauhanomaisten maiden läpi. Ainoa vihamielinen asia voi olla Puolan teiden kunto.

Hän olettaa, että autettavia ihmisiä saattaa olla jo Varsovassa, jolloin matkaa ei tarvitse jatkaa rajalle asti.

– Puolalaiset yrittävät parhaansa mukaan saada kuljetuksia toimimaan rajalta Varsovaan. Tärkeintä on saada etenkin lapset turvaan rajalta. Tällainen tilanne on heille hirveän stressaava.

Oman haasteensa pakolaisten tilanteeseen luo kylmä sää. Toissa yönä Ukrainan rajalla oli seitsemän astetta pakkasta.

“Ukrainalaisten rohkeus herättää kunnioitusta”

Riihimäki on seurannut viime päivinä ilolla suomalaisten kasvanutta auttamishalukkuutta.

– Uskon, että siihen vaikuttaa osaltaan se, että suomalaisten on helppo samaistua ukrainalaisiin. Kuten mekin, he ovat rauhanomainen kansa. Nyt ylivertainen vastus käy brutaaliin sotaan Ukrainan kansalaisia vastaan. Se herättää suomalaiset ja ehkä meille tulee takaumia omasta historiasta. Arvostan suuresti ukrainalaisten urheutta. Miehet eivät pakene, vaan tuovat lapset ja vaimot rajalle ja kääntyvät itse takaisin. Kättä lippaan, se herättää kunnioitusta.

Kun Riihimäki kertoi avustusmatkastaan Facebookissa, hän sai nopeasti kymmeniä yhteydenottoja, joissa tarjottiin muun muassa vaatteita.

– Avun määrä hämmästytti. Viestejä tuli hetkessä 70. Minun piti ottaa tavaraa vastaan tänään ja huomenna, mutta ilmoitin Facebookissa, että tavaraa on jo riittävästi. Vaatteita en ota mukaan, sillä Puola on ilmoittanut, että niitä on jo liikaa.