Petri Ovaska: Kasvu ei kulje vain valtaväyliä

Kun liikenneinfrasta puhutaan, katse kääntyy automaattisesti suuriin hankkeisiin, moottoriteihin, raiteisiin ja satamiin. Ne ovat tärkeitä, mutta talouskasvun kannalta perimmäinen kysymys kuuluu toisin, pääseekö yritys, maatila, datakeskus tai teollisuustyömaa ylipäätään runkoverkolle?

Tuore selvitys alueellisesta tieverkosta palauttaa keskustelun todellisuuteen. Suomen tieverkosta peräti 96 prosenttia on seutu-, yhdys- ja yksityisteitä. Tämä verkosto kattaa 95 prosenttia koko maan pinta-alasta. Koko yhteiskunnan toiminta nojaa siihen, että tämä hiussuonisto vetää.

Uudellamaalla julkinen huomio lukittuu helposti pääkaupunkiseudun ruuhkiin ja miljardiluokan raidehankkeisiin. Maakunnan kehyskunnissa arki on toisenlainen. Sipoossa, Porvoossa, Lapinjärvellä, Loviisassa, Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Vihdissä, Lohjalla, Raaseporissa ja Hangossa yritysten toimintaedellytykset ja kasvu nojaavat usein suoraan alempaan tiestöön.

Selvityksen luvut ovat pysäyttäviä. Jopa kolmannes Uudenmaan liikennesuoritteesta ajetaan seutu- ja yhdysteillä. Silti valtion tieverkon korjausvelasta peräti 90 prosenttia – noin 2,4 miljardia euroa – kohdistuu nimenomaan tälle alemmalle verkolle. Kun tähän lisätään yksityisteiden 1,3 miljardin euron korjausvelka, puhutaan valtavasta laskusta, joka uhkaa suoraan elinkeinoelämän kilpailukykyä.

Uudenmaan kasvun kriittisin pullonkaula ei aina olekaan moottoritien kaistamäärä, vaan ne viimeiset kilometrit, jotka yhdistävät tuotantolaitoksen tai yrityksen valtaväyliin.

Tämä korostuu nyt, kun Suomeen tavoitellaan kymmenien miljardien investointeja vihreään siirtymään, uuteen energiantuotantoon ja datakeskuksiin. Teollisuusinvestoinnit eivät sijoitu ruutukaava-alueille. Ne tarvitsevat tilaa ja toteutuvat siellä, missä raskaat kuljetukset, työvoima ja raaka-aineet liikkuvat luotettavasti joka ikinen päivä, kelirikosta huolimatta.

Kyse on myös huoltovarmuudesta ja turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö osoittaa, ettei yhteiskunnan kriisinsietokyky lepää vain muutaman valtaväylän varassa. Ruoka, energia, metsäteollisuuden puuvirrat ja pelastuspalvelut vaativat koko maan kattavan, kestävän verkon.

Liikennepolitiikassa on aika siirtyä pelkästä autojen laskemisesta toimitusketjujen ja toimintavarmuuden arviointiin. Vähäliikenteiseltä näyttävä seututie voi olla elinehto sadoille työpaikoille tai elintärkeälle vientiteollisuudelle. Talouden kannalta tärkein tie ei aina ole se, jolla seisoo pisin autojono.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolinen Uusimaa kantaa merkittävän osan maan teollisuudesta ja yritystoiminnasta. Sen elinvoimaa ei ratkaista yksin kärkihankkeilla, vaan pitämällä perusinfra ajettavassa kunnossa.

Kirjoittaja on Uudenmaan Yrittäjien aluejohtaja.

Kolumni on aiemmin julkaistu Etelä-Suomen Median lehdissä.