Robert Tarkkasesta tuli kolmannen polven kultaseppämestari – ”Veikkaan, että ukki olisi minusta ylpeä”

Robert Tarkkanen, 25, nostaa varovaisesti mustan hupun pois mallinuken päältä ja paljastaa mestarityön, joka teki hänestä syksyn alussa kultaseppämestarin.

Juuret – Roots -nimisessä kaulakorussa kimaltelee valko- ja keltakultaa, 127 timanttia, heliodorijalokivestä valmistettu pääkivi sekä 36 pienempää heliodoria.

Korun toisen puolen muodostavat Ukrainan kansalliskukasta auringonkukasta inspiraation saaneet kukat, ja toisella puolella mutkittelevat juuret. Kukkien ja juurien taitekohdassa roikkuu pääkivi.

100 000 euron arvoinen koru on puolitoista vuotta kestäneen työn tulos. Suunnitteluun, jalokivien istutuksiin sekä korun juotoksiin kului satoja työtunteja.

Takana on oppisopimuskoulutus Lahdessa sijaitsevassa Koulutuskeskus Salpauksessa. Mestarityön kriteerinä on, että sen pitää olla huippulaadukas ja toteutuksen riittävän vaativa.

– Olo on helpottunut, kun koru on vihdoin valmis, Robert Tarkkanen sanoo.

Tuoreella arvonimellä on Robertille suuri merkitys, koska hänen isänsä Mika Tarkkanen on kultaseppämestari, kuten myös edesmennyt ukki Unto Tarkkanen.

– Olen aina kuunnellut, kun faija vastaa puhelimeen ”kultaseppämestari Tarkkanen”. Nyt voin itsekin vastata niin, Robert Tarkkanen naurahtaa.

”Itseni ikäiset nuoret joutuivat rintamalle”

Kun Robert Tarkkanen ryhtyi kultaseppämestariksi opiskellessaan miettimään, mikä olisi hänen mestarityönsä, hän halusi koruun vahvan tarinan, josta voisi olla ylpeä. Mika-isän mestarityö oli aikoinaan sormus, ja ukki Unto Tarkkanen valmisti rannekorun.

Puolitoista vuotta sitten Kultaseppämestari Tarkkasen liikkeessä pistäytyi sattumoisin kivien harrastaja Antti Mäkinen, joka oli kiertänyt Ukrainaa ja tutustunut Kryvyi Rihin kaupungissa hiojamestari Kostiantyn Zalizkoon.

Mäkinen esitteli Ukrainassa kaivettua ja Zalizkon hiomaa 22,2 karaatin heliodoria, joka oli valmistunut 22. helmikuuta. Robert Tarkkanen iski silmänsä jalokiveen.

– Siinä oli fiilistä, hienot värit ja hyvä hionta.

Kun Venäjä kaksi päivää myöhemmin 24. helmikuuta hyökkäsi Ukrainaan, Robert Tarkkanen sai kuulla, että Zalizkon perheyrityksessä työskennelleet nuorukaiset olivat lähteneet saman tien rintamalle. Tämä kosketti häntä.

– Oli vaikea kuvitella, että itseni ikäiset ja samalla alalla työskentelevät nuoret miehet lähtivät puolustamaan maataan. Silloin tiesin, että heliodorista tulisi koruni pääkivi. Ukrainasta alkoi tulla pakolaisia Suomeenkin, ja siinä vaiheessa juurista tuli koruni teema, hän kertoo.

Inspiraatiota Ukrainan kansalliskukasta

Tarkkanen alkoi tarkastella Ukrainan kansalliskukkaa auringonkukkaa, joka on rohkeuden ja toivon symboli. Hän sai kukasta inspiraation korun toiseen puoliskoon.

– Juuret kuvastavat nousua ja kasvua, ja ne puhkeavat korussa räjähtävään kukkaloistoon.  

Koru on paitsi symbolinen, myös rahallinen tuen osoitus sotaa käyvän maan kansalaisille. Tarkkanen tilasi pääkiven lisäksi myös 36 pienemmän heliodorin hionnan Zalizkolta – pienyrittäjältä, jonka bisnes romahti Ukrainassa sodan puhjettua.

– Halusin käyttää mahdollisimman paljon heliodoreja tukeakseni ukrainalaista yrittäjää. Kaikki pienemmät heliodorit on kaivettu ja hiottu Ukrainassa sodan aikana, Robert kertoo.

Kaulakoru ei ole myytävänä, vaan se jää Helsingin Arabianrannassa sijaitsevaan Tarkkasen ateljeehen. Robert suunnittelee, että joissakin juhlissa koru vielä nähdään jonkun ihmisen kaulalla. Mutta missä juhlissa ja kenen kaulalla, sitä hän ei vielä kerro.

Sen sijaan asiakkaat voivat ostaa Juuret – Roots -korusarjaa, johon kuuluvissa pienemmissä koruissa Robert Tarkkanen käyttää niin ikään Zalizkon tilaustyönä hiomia heliodoreja.

Ukki valmistui tasan 70 vuotta aiemmin

Mestarityö Juuret-koru on kunnianosoitus paitsi Ukrainalle, myös Helsingin Arabianrannassa pitkään toimineelle perheyritykselle.

Robertin isoisä ja yrityksen perustaja Unto Tarkkanen valmistui kultaseppämestariksi vuonna 1953, Mika 2001 ja nyt Robert – tasan 70 vuotta ukkinsa valmistumisen jälkeen.

Robert Tarkkanen on nyt Suomen ainoa kolmannen polven kultaseppämestari.

Isä ja poika ovat työskennelleet pitkään yhdessä Tarkkasen kultasepänliikkeessä. Lokakuun alussa Robertista tuli liikkeen osaomistaja kolmanneksen osuudella.

Tämä ennakoi sukupolvenvaihdosta tulevaisuudessa.

– Tämä on iso askel siinä, että Robert alkaa toimia yrittäjämäisemmin, Mika-isä sanoo.

– Tätä ammattia ei voi harjoittaa, jos siihen ei ole paloa. Kun sinusta tulee kultaseppämestari, silloin työ muuttuu elämäntavaksi. Tulenkin nykyisin mielelläni töihin, kun näen Robertin leijuvan kymmenen senttiä ilmassa, Mika Tarkkanen naurahtaa.  

Hän pitää todella arvokkaana sitä, että Robert ottaa myöhemmin tulevaisuudessa yrityksen ohjat käsiinsä.

– Tällaista käsityötaitoihin perustuvaa firmaa on hankala myydä, jos sen lopettaa, Mika Tarkkanen sanoo.

Uutta teknologiaa ja somemarkkinointia

Mika Tarkkasen mukaan suuri merkitys on sillä, että Robert on tuonut liikkeen asiakkaiksi itsensä ikäisiä 20–30-vuotiaita nuoria, siinä missä Mikan asiakkaat ovat keski-ikäisiä.

– Robert on saanut meille asiakkaiksi myös paljon musiikkialan ihmisiä. Ja myös uusi teknologia sekä somemarkkinointi ovat hänen panostaan yritykseemme. On tärkeää, että jokainen uusi sukupolvi opiskelee ja tuo yritykseen jotakin uutta, Mika Tarkkanen sanoo.

Yksi merkittävä harppaus perinnetyön modernisoinnissa liittyy 3D-teknologiaan.

Robert on käynyt useamman kurssin, jossa perehdytään 3D-mallintamiseen ja sen hyödyntämiseen korujen suunnittelussa ja valmistuksessa.

Tietokoneella piirretty mallinnus printataan 3D-printterillä, jolloin asiakas näkee vaikkapa, miltä sormus tulee näyttämään.

Somemarkkinointia ja YouTube-videoita hän tekee yhdessä liikkeen viestintävastaavan Pia Toivasen kanssa. Tiktokissa Robertilla on yli 20 000 seuraajaa, eniten kaikista Suomen kultasepistä.

Entä mikä on Robertin mielestä tärkein oppi, jonka hän on saanut isältään?

– Se, että isältä eivät ideat lopu vaan hän kehittää jatkuvasti jotakin uutta.

Isä ja poika yhteistyökumppaneina

Tarkkaset eivät vielä pohdi sitä, milloin varsinainen sukupolvenvaihdos toteutetaan.

– Olen tehnyt tätä työtä 36 vuotta enkä voi vielä mennä laiturin nokkaan istuskelemaan ja olemaan tekemättä mitään. Minulle tärkeintä on nähdä, että Robertilla on hommat hanskassa ja bisnes kasassa. Teemme nyt rinnakkain tätä työtä, Mika Tarkkanen sanoo.

Kun Mika työskenteli 1980-luvulla kaksistaan Unto-isänsä kanssa, kipinät lentelivät välillä.

– Ainakin kymmenen kertaa irtisanouduin kiljumalla tai avaimet heittämällä. Minun ja Robertin suhde on toisenlainen, sillä nyt meillä on työntekijöitä, joille Robert voi minua haukkua, Mika kertoo pilke silmäkulmassa.

1990-luvun alussa Mika otti yrityksen haltuun ja pelasti sen laman kourista, kun Unto-isä oli heikossa kunnossa. Unto Tarkkanen kuoli vuonna 2000.

Robert, mitä luulet, että Unto-ukkisi tuumaisi, jos hän olisi paikalla näkemässä, kuinka hänen pojanpojastaan tuli kultaseppämestari?

– Veikkaan, että ukki olisi minusta ylpeä. Hän istuisi täällä puku päällä ja vilkuilisi hymyillen omaa mestarityötään ja vertaisi, onko se parempi kuin minun työni, Robert naurahtaa.

Andy McCoy antoi kitaransa maksuksi

Tarkkasen kultasepänliike on toiminut nykyisessä osoitteessaan Helsingin Arabianrannassa vuodesta 1955. Tänä päivänä siellä työskentelee isän ja pojan lisäksi kolme muuta työntekijää.

Liike on kiinnostava sekoitus vanhaa ja uutta. Nykyaikaisen 3D-printterin lisäksi sieltä löytyy esimerkiksi sata vuotta vanha prässikone, joka on yhä vieläkin viikoittain käytössä.

Sadan tuhannen kilon voimalla prässikoneella painetaan muun muassa kultalevyihin stanssilla eli leikkaavalla kuvioterällä erilaisia kuvioita.

Yhtenä kiinnostavana elementtinä kultasepänliikkeen nurkassa törröttää muusikko Andy McCoyn vanha kitara. Mika Tarkkanen kertoo, että kitara on ollut liikkeessä 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin naapurustossa asuvalla McCoylla oli tapana teettää sormuksiaan Tarkkasen liikkeessä.

– Kerran hän tuli jälleen hakemaan yhtä sormusta. Ensin hän soitti kymmenen minuuttia kitaraa ja lauloi jalka vitriinin päällä. Sitten hän ojensi minulle kitaran ja sanoi, että ”mulla on akuutti likvidipula, ota kitara maksuksi”.

Lisäksi McCoy pyysi saada lainaksi 300 markkaa.

– Kitara on meillä kanissa 1 900 markan edestä. Mutta ei hätää. Siitä on jo tarjottu 5 000 euroa, joten jäädään plussan puolelle. Tässä on hyvä opetus pojalleni: ota mieluummin asiakkailta rahaa kuin kitaroita. Niitä on vaikea syödä, Mika Tarkkanen naurahtaa.