Suomen itäisimmässä kylässä odottaa yrittäjää savottakämppä – ”Ihmiskammoinen ei tässä työssä voi olla”
Kahvila toimii Möhkössä asuntoproomussa, joka oli aiemmin savottakämppä.
Suomen itäisin kylä Möhkö on tunnettu luonnostaan, ruukkimiljööstään ja sotahistoriastaan.
Savottakahvila Möhkön Mantaa 20 vuotta pyörittänyt Tuija Lauronen siirtyy nyt kokonaan majoitus-, pitopalvelu- ja luontopalveluyrittäjäksi, ja uutta yrittäjää savottakahvilaan kaivataan jo tälle kaudelle.
− Tähän sopisi hyvin pariskunta tai kaveriporukka, joka pyörittää kesäkahvilaa. Ihmiskammoinen ei voi tässä työssä olla. Olemme tunnettuja lupsakasta asiakaspalvelusta, ja yhteistyö naapureiden kanssa on toimeentulon edellytys. Täällä voi olla tuhatkin ihmistä yhdellä tontilla samaan aikaan.
Kahvilatila on 1950−70-luvuilla savottakämppänä käytetyssä asuntoproomussa.
− Olemme kehittäneet omia kahvileipiä savottameininkiin sopivaksi. Kestosuosikkeja ovat esimerkiksi piikojen pahe, laiskan piian kakku tai sällin särvin. Yksi suosituimpia tuotteita on ollut paikallinen marjalimppari, Lauronen kertoo.
Lauronen vahvistaa nyt majoitus-, pitopalvelu- ja luontopalveluyrittäjyyttään.
− Jos minulla ei olisi muuta yritystoimintaa, joka vie työaikani totaalisesti, voisin jatkaa. Pystyn yksin kahvilaa pitämään auki vilkkaankin päivän. Kahden viime vuoden aikana on kuitenkin ollut paljon haasteita hyvien työntekijöiden saamisessa. Loistotyypit yleensä viedään kokoaikaisiin töihin ja tämä on auki vain kesällä, eikä minulla ole tarjota työtä kahvilassa koko vuodelle, Lauronen harmittelee.
Teollisuus- ja sotahistoria sekä luonto vetävät väkeä
Möhkön kylästä on vain pari kilometriä itärajalle. Kylä on tunnettu teollisuus- ja sotahistoriastaan. Kunnostettu ruukkimiljöö on harvinainen kokonaisuus, jonka päärakennus säilyi sodan kourissa kuin ihmeen kaupalla.
− Täällä on museoviraston restauroima kanavajärjestelmä, ruukkialue ja paljon tapahtumia kesäisin, kertoo Lauronen.
Talvisodan alussa kylä jäi neuvostodivisioonan haltuun, mutta osa rakennuksista ja tiestöstä oli säilynyt puna-armeijan jättäessä Möhkön maaliskuussa 1940. Kylän läpi kulkee edelleen noin kilometrin osuus aitoa talvi- ja jatkosodan sotatietä, jonka rakennuksista huomattava osa on ajalta jo ennen talvisotaa.
Museosäätiö vuokraa
Möhkön kelluvaa kahvilatilaa vuokraa Ilomantsin Museosäätiö. Tuija Laurosella on myynnissä kahvilan pitämiseen tarvittava laitteisto ja kalusto, sekä nimi, brändi ja reseptit.
Lauronen pohtii, että paikka sopiikin parhaiten sellaiselle yrittäjälle, joka pystyy itse sitä vetämään ja toimimaan siellä päivittäin.
− Tähän sopii yrittäjä, joka pitää asiakaspalvelusta, on käytännön ihminen ja on valmis tarttumaan kaikenlaiseen työhön. On valmistauduttava siihen, että jonain päivänä voi olla nollapäivä, mutta jonain toisena jopa se tuhat ihmistä.
Asiakkaat ovat vuosia olleet paikallisia asukkaita ja mökkiläisiä, bussiryhmiä sekä itsenäisiä matkailijoita. Yleensä savottakahvila on avannut ovensa vappuna, ja kahvila on ollut tähän asti kesäisin auki joka päivä kesä-elokuussa.
− Ihmisten ja erityisesti vakiasiakkaiden kohtaamista tulee ikävä, Lauronen sanoo.
