Vasikointia ja toimistohommia – loimaalaisen maaseutuyrittäjän arjessa korostuvat kestävä kehitys ja yrittäjäasenne

Pitkään jatkunut sateeton sää sekä navakka tuuli ovat laittaneet loimaalaiset savipellot ja hiekkatiet pöllyämään. Keskellä laakeaa maaseutumaisemaa seisoo Teppo Heikkilän maatalousyritys Luomu-Heikkilä Oy.

Rakennuksia ja vuosien kerrostumia on levittäytynyt ympäri pihapiiriä: on vanha hirsirunkoinen pikkuhiljaa kunnostettu tupa, sukupolvenvaihdoksen jälkeen Heikkilän sedälle rakennettu uudempi talo ja isot navettarakennukset sekä hallit.

Teppo Heikkilän työpäivä on alkanut vasikoiden maailmaansaattamisella. Navetan suunnalta tulijaa tervehtii komea ammumisen ääni.

– Tämä on luomutila. Peltopinta-alaa on kolmisen sataa hehtaaria, suurin osa vuokramaita. Lisäksi minulla 140 poikivaa emolehmää ja nautoja, yhteensä reilut 300 eläintä. Viljanviljelyä on hiukan, mutta suurin osa on nautojen nurmirehua. Kaikki eläimet laiduntavat kesäisin, Heikkilä kertoo.

– Luonnonmukaisuus, biodiversiteetti ja kestävä kehitys ovat minulle ihan suurimpia arvoja, ei vain tuotantosuunta. Puolet emolehmistä on alkuperäiskarjaa eli itäsuomalaisia kyyttöjä. Luomuviljely tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, ettei myrkytetä, ja ravinteita kierrätetään eikä käytetä kemiallisia lannoitteita ja niin edelleen.

Luotettavia ihmisiä

Teppo Heikkilä lähti nuorena miehenä Loimaalta teekkariksi Tampereelle. Hänellä oli kuitenkin haave: oma maatila.

– Hervantaan pantiin silloin kaikki, jotka osasivat matematiikkaa, Heikkilä naurahtaa.

Suomen liityttyä Europan unioniin Heikkilä päätyi auttamaan sukulaisia EU-tukipapereiden kanssa. Tuvan pöydällä tyykin päällä lepää nytkin paksuja kansioita ja lomakepapereita.

– Aloin sitten opetella maanviljelystä: kyselin naapureilta ja lainasin kirjastosta kirjoja. Vaikka tila on alun perin setäni, en ole kasvanut maalla ja saanut äidinmaidosta kulttuuria, jossa asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla. Olen myös saanut tehdä omat päätökset, Heikkilä kertoo.

Pitkään tilaa myös yksin pyörittäneellä Heikkilällä on tällä hetkellä kaksi ukrainalaista työntekijää: jo aiemmin Suomeen töihin tullut Stepan ja Ukrainan sodan jälkeen Loimaalle kotiutunut vaimo Natalia. Myös perheen poika asuu pihapiirissä.

– Minulla ei ole ikinä ollut niin luotettavia ihmisiä tässä. Nyt ollaan mahdollisesti menossa kohti aikoja, jossa korostetaan, että vain suomalaiset työntekijät ovat hyviä ja ulkomaalaisia ei tarvita. Minulla on täysin päinvastainen kokemus. Haluan, että työntekijät viihtyvät täällä, sillä olisin aivan pulassa ilman heitä. Maksan heille tällä hetkellä enemmän palkkaakin kuin itselleni, Heikkilä sanoo.

Kokemukset maahanmuuttovirasto Migrin toiminnasta eivät ole myönteisiä ja Heikkilän mielestä viraston toimintaa tulisikin uuden hallituksen toimesta perata.

Yrittäjämäinen ote

Heikkilä korostaa yrittäjyyden merkitystä työssä ja identiteetissä. Alaa ei pitäisi turhaan romantisoida, tai haikailla pientila-Suomen perään. Yrittäjän vastuuta ei voi Heikkilän mielestä myöskään ulkoistaa.

– Olen väsynyt puheeseen, jossa valitetaan, että maajusseilla menee huonosti, tai että vaaditaan itselle sitä ja tätä eikä olla valmiita muuttamaan mitään omassa toiminnassa. Tai että kepu, Sanna Marin tai EU on pilannut maatalouden, Heikkilä kärjistää.

Heikkilän yritystaipaleelle on mahtunut myös rankkoja aikoja.

– Maatalousbyrokratia vyöryi päälleni niin, että minulta perittiin takaisin iso määrä tukia. Olen touhunnut tässä vuosia yksin sen vuoksi aamusta iltaan ja kellon ympäri töitä. En pystynyt maksamaan kaikkia laskujani, Heikkilä kuvaa.

Maaseutuyrittäjyydestä puhuttaessa ei voi välttyä puhumasta tukijärjestelmästä. Kokonaisuus on monimutkainen ja ideaalimaailmassa tukijärjestelmän voisi lakkauttaa.

– Tuet ovat subventio ruoan hintaan eivätkä tuet jää yrittäjälle. Jokainen, joka ostaa kotimaista ruokaa, saa maataloustukia. Yhteiskunta ostaa meiltä ihmisille ruoan, Heikkilä kuvaa.

Hän on yrittäjäpolullaan yrittänyt myös muuttaa ruoan ostamisen kulttuuria esimerkiksi panostamalla suoramyyntiin.

– Ruoasta on monelle tullut bulkkia tai mättöä eikä sen arvoa nähdä. Tähän toivoisin muutosta.

Tilaa myös muulle

Lähdemme vielä tilakierrokselle, missä innostunut yrittäjä esittelee muun muassa Suomen ensimmäistä emolehmien ruokintaan tarkoitettua robottia. Suunnitelmissa on myös biokaasuntuotantolaitos.

Heikkilän mielestä yrittäjyyden parhaita puolia ovat luovuus ja joustavuus. Maatiloilla ollaan usein ”aina töissä”, mutta Heikkilä on pystynyt viime ajat raivaamaan tilaa myös muulle, sillä yrityksen talous on paremmalla tolalla ja apuna luotettavia ihmisiä.

– Teen päivittäin paljon toimistohommia, mutta kun tarvitsen tauon, voin vaikka mennä avustamaan työntekijöitä uusien vasikoiden kanssa. Pystyn myös johtamaan asioita yrityksessä, mikä ehkä usein maatiloilla jää. Nyt voin myös irtautua ja ajaa vaikka keskustaan käymään puolison luona, enkä kuule sinne lehmän ammumista. Se on välillä helkkarin tärkeää.