Vääristääkö julkinen toimija paikallista markkinaa?

Missä kulkee julkisesti tuetun toiminnan ja yksityisen yritystoiminnan välinen raja?

Kysymys on ajankohtainen Hämeenlinnassa, jossa Vanajaveden opiston tarjonta on viime vuosina laajentunut alueille, joilla toimii jo aktiivisia yksityisiä palveluntarjoajia.

Kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä. Vapaan sivistystyön tarkoituksena on edistää ihmisten omaehtoista oppimista, monipuolista kehittymistä, yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa sekä vastata paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että julkisesti tuetun toimijan pitäisi tarjota kaikkea mahdollista harrastustoimintaa riippumatta siitä, onko samaa palvelua jo kattavasti saatavilla yksityiseltä sektorilta.

Hämeenlinnan kaupungin omistajapoliittisissa linjauksissa todetaan Koulutuskuntayhtymä Tavastian kansalaisopistotoiminnasta selkeästi: ”Toiminta ei tarpeettomasti sotke paikallisia markkinoita.”

Kysymys ei ole siitä, saako kansalaisopisto järjestää tanssia tai liikuntaa. Kysymys on siitä, milloin julkisesti tuettu toiminta alkaa kilpailla samoista asiakkaista ja samoilla tuotteilla alueella jo toimivien yritysten kanssa.

Hämeenlinnassa tämä näkyy erityisesti tanssin tarjonnassa. Vanajaveden opiston tarjontaan on kausi toisensa jälkeen ilmestynyt uusia tanssilajeja ja kurssimuotoja, joita opistolla ei aiemmin ole ollut, mutta joita paikalliset yksityiset toimijat ovat jo tuoneet ja vakiinnuttaneet alueelle.

Kun sama kaava toistuu vuodesta toiseen, on perusteltua kysyä, missä määrin kyse on enää markkinoiden täydentämisestä ja missä määrin yksityisen palvelutarjonnan kanssa kilpailemisesta.

Yksityinen yritys toimii markkinataloudessa kantaen itse toimintansa riskit. Se maksaa verot, palkat, toimitilat, markkinoinnin ja muut kulut, ja sen on saatava toiminnastaan riittävästi tuloja selviytyäkseen.

Uuden palvelun rakentaminen vaatii aikaa, osaamista, markkinointia ja taloudellista riskiä. Jos toimiva konsepti tuodaan myöhemmin julkisesti tuettuun tarjontaan, asetelma ei ole yrityksen näkökulmasta tasapuolinen.

Vahva kansalaisopisto ja elinvoimainen yksityinen sektori voivat täydentää toisiaan. Julkisen toimijan ei kuitenkaan pitäisi täyttää markkinoita vain siksi, että siihen on mahdollisuus. Siksi olisi syytä keskustella avoimesti siitä, miten julkisesti tuetun harrastustoiminnan tarjontaa suunnitellaan alueilla, joilla yksityinen palvelutarjonta on jo kattavaa.

Jos kaupungin omissa linjauksissa todetaan, ettei kansalaisopistotoiminnan tule tarpeettomasti sotkea paikallisia markkinoita, on myös määriteltävä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja kuka valvoo periaatteen toteutumista.

Kun yrityksiä katoaa, katoavat samalla työpaikat, palvelut ja investoinnit paikalliseen toimintaan.

Paikallinen yrittäjä tarvitsee mahdollisuuden kilpailla markkinoilla. Hänen ei pitäisi joutua kilpailemaan julkisen tuen vääristämää markkinaa vastaan.

Tiia Redsven-Heino

Yrittäjä

Tanssikoulu TR Studio

Kirjoitus on julkaistu 15.8.2026 Hämeen Sanomien mielipidepalstalla