13 ajankohtaista kysymystä työmarkkinoista – Tämän takia uudistuksia tarvitaan

1. Miten arvioit tämän viikon lakkotilannetta?

– Ensiksi on hyvä muistaa, että meillä oli keväällä eduskuntavaalit ja meillä on vaalien jälkeen valittu, eduskunnan enemmistön tukea nauttiva hallitus, jonka ohjelma on eduskunnassa hyväksytty. Demokratiaan ja parlamentarismiin kuuluu se, että hallitus voi toteuttaa ohjelmaansa, jolla on eduskunnan tuki.

– Ohjelmaa saa ja pitääkin arvostella, mutta en pidä hyvänä, että sen toteuttamista pyritään estämään ulkoparlamentaarisin keinoin ja tekemällä vahinkoa sivullisille, myös lapsille ja vanhuksille – ja siinä samassa myös itselle ja omille työkavereille. Jokaisella lakolla työntekijät sahaavat oksaa, jolla itse istuvat. Tämän viikon lakoilla tehdään kiusaa myös kollegoille, jotka eivät pääse töihin.

– On päivänselvää, että hallitus ei voi taipua tällaisen – valitettavasti odotetun ja puoluepoliittisesti väritetyn – painostuksen alla. Pidän selvänä sitä, että hallituksen linja pitää eikä se lähde rakentamaan jotain suurta keskitettyä pöytää, jossa pyritään sopimaan kaikki mahdollinen. Minusta ajatus keskitetystä pöydästä on lähinnä yritys estää työmarkkinauudistukset.

– On paljon parempi valmistella jokainen uudistus erikseen työryhmissä ja viedä ne hallituksen kaavailemassa aikataulussa yksi kerrallaan eduskuntaan, jolla on tässä maassa lainsäädäntövalta. 

2. Miten arvioit hallitusohjelmaa?

– Hallituksen tavoite on käynnistää julkisen talouden tervehdyttäminen ja uudistaa Suomen työmarkkinat. Asiat liittyvät yhteen, koska julkisen talouden tervehdyttäminen ja julkisten palveluiden turvaaminen on lähes mahdotonta ilman työllisyysasteen nostamista. Siksi tarvitsemme työmarkkinauudistuksia.

– Hallitusohjelmassa on yrittäjien kannalta paljon hyvää. Joissakin asioissa – kuten paikallisen sopimisen edistämisessä – esitykset jäävät puolitiehen. Uudistukset ovat kansainvälisessä vertailussa varsin maltillisia ja jäävät toimista, joilla esimerkiksi Tanskassa työttömyys on laskenut kolmeen prosenttiin. Meillä työttömyys huitelee seitsemän prosentin tietämissä.

3. Mitä mieltä olet ay-liikkeen työtaisteluista?

– Lakkoaikeet vetävät tässä tilanteessa – keskellä syvenevää taantumaa – lähes sanattomaksi. Työtaisteluissa ei ole järkeä eikä vastuuta. Olen käynyt läpi lakoissa olleita yrityksiä ja kysellyt tunnelmia. Oma käsitykseni on se, että varsinkin avoimen sektorin työpaikoilla lakkohalut ovat vähissä ja monet työntekijät tietävät, että lakkoihin ei tarvitse osallistua.

– Suomessa on lakko-oikeus, ei lakkovelvollisuus. Liittojen valta- ja puoluepolitiikkaa ei tarvitse tukea. Jokainen voi miettiä, kannattaako katkaista oksaa, jolla itse istuu.

– On hyvä muistaa, että Suomessa on vähän kerrallaan, vuosi vuodelta vaikeutettu työnantajana toimimista. Viime vuosina työnantajayrittäjyys on laskenut kiihtyen. Toivon ay-väen muistavan, että jos ei ole työnantajia, ei ole työpaikkoja.

– Työmarkkinoiden uudistaminen on suomalaisen duunarin etu. Tiedämme myös, miten tärkeää työ on jokaiselle tekijälleen ja miten se tuo osallisuuden ja merkityksen kokemuksia. Siksikin pitää saada lisää väkeä töihin.

4. Miksi Suomessa tarvitaan työmarkkinauudistuksia?

– Tarvitsemme työmarkkinauudistuksia monesta syystä. Meillä on vaarallista vauhtia velkaantuva julkinen talous. Meillä on korkea rakenteellinen työttömyys, joka laskee vain uudistamalla työmarkkinoiden rakenteita. Työnantajayrittäjiemme määrä on voimakkaasti laskenut, koska työllistämisen riski ja hallinnollinen taakka ovat liian suuria kantaa pienissä yrityksissä.

– Meillä on noin 300 000 ihmistä työvoiman ulkopuolella yli 200 000 työttömän lisäksi. Jos emme saa töihin nykyistä enemmän työkykyisiä, meiltä loppuvat voimat huolehtia heistä, jotka eivät työhön kykene.

– Meillä tapahtuu konkursseja enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.

– Kilpailijamaissamme on tehty rohkeampia reformeja. Jos niitä ei tehdä meilläkin, emme menesty. Kilpailukyvyn merkityksestä tuli viime viikolla yksi muistutus, kun Nokia hävisi valtavan kaupan Ericssonille Yhdysvalloissa.

5. Miten arvioit Teslaan liittyvää työtaistelua Ruotsissa?

– Tesla haluaa sopia suoraan työntekijöidensä kanssa työehdoista kaikkialla, myös Ruotsissa. Tesla ajattelee, ettei työehtosopimiseen tarvita liittoja. Tesla toimii koko ajan Ruotsin lakien mukaisesti ja maksaa käsittääkseni enemmän kuin alan työehtosopimukset edellyttävät. Kyse ei siis ole työehdoista vaan vallasta.

– Teslan pääomistaja Elon Musk ajattelee, että ammattiliitot luovat negatiivisuutta yhtiön sisälle. Liitot luovat ”herrat ja torpparit -asetelmaa”, hän on sanonut.

– Teslan Ruotsin henkilöstöstä osa kuuluu liittoon, osa ei. Joidenkin tietojen mukaan lievä enemmistö kiistan kohteena olevista mekaanikoista on liitossa, joidenkin tietojen mukaan vähemmistö. Toiminnot Teslan palvelukeskuksissa ovat olleet koko ajan käynnissä.

– Muut liitot – myös joissakin muissa maissa – yrittävät pakottaa Teslaa tekemään työehtosopimuksen. Tanskassa eläkerahasto PensionDanmark myi Tesla-osakkeensa. Ruotsalaiset ovat äänestäneet kiistassa omalla tavallaan: Tesla Y on ollut myös lakon aikana Ruotsin myydyin sähköauto.

– Kiista on mahdollinen, koska Ruotsissa ei ole yleissitovuutta. Meillä tämä ei olisi nykymallilla mahdollinen – ainakin niin kauan kuin työnantajat ovat järjestäytyneet.

– Yrityksellä – myös Teslalla – pitää olla oikeus toimia vapaan maan lakien mukaisesti, kuten se Ruotsissa haluaa toimia. Ketään ei pidä pakottaa työehtosopimukseen, ei täällä eikä Ruotsissa. Meilläkin ala voi luopua valtakunnallisesta työehtosopimuksesta, kuten Metsäteollisuus teki. Jos Tesla ja Elon Musk haluavat sopia työehdoista suoraan henkilöstönsä kanssa maan lakien mukaisesti, sen pitää olla mahdollista eikä sitä saa estää. Vapaassa yhteiskunnassa pitää olla sopimisen vapaus. Ruotsissa painostetaan Teslaa, täällä maan hallitusta.

6. Miksi paikallista sopimista tarvitaan?

– Ensiksi on hyvä muistaa, miksi tarvitsemme paikallista sopimista. Jokaisen yrityksen ja työpaikan tarpeet ovat erilaisia, ja ne tiedetään varmuudella paremmin työpaikoilla ja yrityksissä kuin Helsingin kabineteissa. Työpaikoilla pitää olla mahdollisuudet yhdessä sopien etsiä kilpailuetua, joka turvaa työpaikat. Paikalliseen sopimiseen pitää olla mahdollisimman laajat mahdollisuudet kaikilla toimialoilla ja kaikissa yrityksissä, myös julkisella sektorilla, jossa myös tarpeet eriytyvät.

– Paikallisen sopimisen edistämisessä tarvitaan kolmiloikka. Hallitus on ottamassa kaksi loikkaa, mutta kolmas – ja ehkä tärkein – jää tuleville hallituksille.

– Ensimmäinen loikka on poistaa sopimisen kiellot, joita on runsas 60. Kun ne poistetaan, työehtosopimuksissa annettu paikallisen sopimisen liikkumatila tulee kaikkien yritysten käyttöön – tosin vain työehtosopimuksen puitteissa.

– Toinen loikka on mahdollistaa sopiminen luottamusmiehen lisäksi luottamusvaltuutetun, muun henkilöstön edustajan tai koko henkilöstön kanssa. On tärkeää, että sopimisen osapuoli voidaan valita työpaikalla. Luottamusmiehiä on vain pienessä osassa yrityksiä ja työpaikkoja.

– Kolmas – nyt puuttuva loikka – on toisin sopimisen oikeus, mikä mahdollistaisi sopimisen myös työehtosopimuksista poiketen, mikä on erityisen tärkeää aloilla, joissa on jäykät sopimukset ja vähän paikallisen sopimisen liikkumatilaa.

7. Onko työmarkkinauudistuksilla työllisyysvaikutuksia?

– Paras on verrata Suomen tilannetta maihin, joissa on tehty työmarkkinauudistuksia. Esimerkiksi Saksassa työttömyys on laskenut 5–6 prosentin tasolle työmarkkinauudistuksilla. Tanskassa on päästy alle kolmen prosentin. Meillä rakenteellinen työttömyys on noin seitsemän prosenttia. Rakenteellinen työttömyys laskee vain rakenteellisilla uudistuksilla.

– Meillä on tutkimuslaitoksia, Suomen Pankki ja VM, joiden tehtävä on laskea toimenpiteiden työllisyysvaikutuksia. Se ei ole mielestäni etujärjestön tehtävä. Tiedämme kuitenkin erittäin laajan yrittäjäpalautteen pohjalta, mikä kannustaa työllistämään ja mikä nostaa työllistämisen kynnystä. On selvää, että hallituksen esityksillä on positiivinen työllisyysvaikutus.

8. Mitkä ovat Yrittäjien pitkän tähtäimen tavoitteet työmarkkinoilla?

– Suomen työmarkkinoilla on suuri uudistamisvelka. Tämä hallitus on tekemässä monia uudistuksia, mutta ne ovat vasta pitkän matkan alku. Suomen työmarkkinoille pitää tuoda sopimisen tasapainoa ja vapautta, yhdenvertaisuutta, kansanvaltaa ja parempi perusturva.

– Näen, että seuraavan hallituksen pitää jatkaa siitä, mihin nykyinen hallitus jää. Ainakin seuraavia asioita pitää edistää: lakiperusteinen minimipalkka (nyt iso osa työntekijöitä on minimipalkkasäätelyn ulkopuolella), yleinen ansioturva (on kestämätöntä, että kaikki rahoittavat, mutta vain kassojen jäsenet saavat ansioturvaa), toisin sopimisen oikeus ja jäsenmaksuperinnän siirtäminen pois työnantajilta (nykymaailmassa jokainen voi maksaa omat maksunsa).

9. Miten työelämässä olevat suhtautuvat työmarkkinauudistuksiin?

– Usein unohtuu, että työmarkkinauudistuksilla on laaja tuki työelämässä. Muutama esimerkki Kantarin (nykyinen Verian) tekemästä Työelämägallupista (9/23), johon vastaa työelämässä olevia (toimihenkilöitä, työntekijöitä, yrittäjiä ja työttömiä).

– 61 prosenttia kannattaa sopimisen vapautta työpaikoille, jos sitä haluavat sekä työntekijä että työnantaja. 21 prosenttia vastustaa tätä. Eniten halutaan sopia palkoista (55 prosenttia), työajoista (52 prosenttia) sekä lomista ja vapaista (47 prosenttia).

– Suosituin sopijaosapuoli on koko henkilöstön valitsema luottamusvaltuutettu (39 prosenttia), toiseksi suosituin koko henkilöstö (32 prosenttia) ja kolmanneksi suosituin liiton jäsenten valitsema luottamusmies (19 prosenttia). Tämä on järjestys kaikissa työntekijäryhmissä.

– 56 prosenttia kannattaa työttömyysturvan porrastamista siten, että se kannustaisi enemmän vastaanottamaan työtä. 27 prosenttia vastustaa tätä.

– 66 prosenttia uudistaisi sosiaaliturvaa niin, että se kannustaisi nykyistä enemmän ottamaan vastaan työtä. 21 prosenttia vastustaa tätä.

– 58 prosenttia sanoo olleensa tilanteessa, jossa työyhteisön edun mukaista olisi ollut jonkun työntekijän irtisanominen hänen toimintansa vuoksi.

10. Mikä on tärkeintä työmarkkinauudistuksissa?

– Uudistukset ovat kokonaisuus, jonka osilla on erilainen merkitys erilaisille yrityksille. Työrauhan lujittaminen on tärkeää kaikille, koska työrauhahäiriöiden vaikutukset leviävät helposti läpi arvoketjun. Vaikka lakossa olisi iso yritys, myös sen alihankkijat ja niiden työntekijät kärsivät vahinkoa.

– Pienille työnantajille tärkeitä ovat henkilöperusteisen irtisanomisen ja määräaikaisten työsopimusten helpottaminen sekä ensimmäinen palkaton sairauspäivä. Isommille työnantajille tärkeä on yt-lain soveltamisalan nostaminen.

­– Paikallinen sopiminen on tärkeää jokaiselle työnantajayritykselle.

11. Miten Suomen uudistukset suhteutuvat muihin maihin?

– Suomessa tehtävät uudistukset ovat kansainvälisessä vertailussa varsin maltillisia. Monessa naapurimaassamme on menty pidemmälle.

12. Minkälainen Suomen malli tarvitaan työmarkkinoille?

– Suomen nykyinen palkkamalli ei toimi hyvin. Jos toimisi, Suomen talous olisi paremmassa kunnossa, tuottavuus, työllisyys ja palkat korkeampia, vähemmän väkeä työvoiman ulkopuolella, työrauha pitäisi eikä julkinen talous velkaantuisi vaarallista tahtia.

– Jos palkkamalli toimisi, yritykset olisivat kilpailukykyisempiä ja työehdoissa huomioitaisiin paremmin yritys- ja työpaikkakohtaiset tarpeet.

– Talouden rakennepulmista ei voi tietenkään syyttää vain työmarkkinamallia, mutta sillä on ollut oma vaikutuksensa. On hyvä miettiä Suomen mallia yhdessä. Ei ole kenenkään etu, jos kansainvälisessä kilpailussa olevat suomalaisyritykset menettävät kilpailukykynsä ja kykynsä työllistää.

– Uudessa palkkamallissa pitää olla kuitenkin muitakin ominaisuuksia kuin palkankorotusten katon määritys vientialojen voimin. Mallin pitää hajauttaa nykyistä palkkasopimista siten, että työehtoihin syntyy kaikilla aloilla aitoa yritys- ja työpaikkakohtaista liikkumatilaa. Erityisen tärkeää tämä on kansainvälisessä kilpailussa toimiville yrityksille.

– Sopimisen hajauttaminen yrityksiin on välttämätöntä, koska jokaisella alalla yritysten tilanteet ja tarpeet poikkeavat toisistaan. Yritys- ja työpaikkakohtainen sopiminen pitää mahdollistaa laajalti ja kaikilla aloilla.

– Uusi palkkamalli – jos sellainen syntyy – jää lyhytikäiseksi, jos se ei tarjoa riittäviä mahdollisuuksia yritys- ja työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Väljyyttä tarvitaan myös julkisella sektorilla, jonka toimijoiden taloustilanteet ovat hyvinkin erilaisia. Lisäksi pitää olla työkaluja siihen, että eri alojen erityisiä palkkatarpeita huomioidaan.

– Samalla pitää edistää lakisääteistä minimipalkkaa. On vaikea perustella, miksi eri aloilla on kovin erilainen minimipalkka, ja miksi suuri osa työntekijöistä – työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolella – on kokonaan ilman minimipalkkasäätelyä.

13. Miksi työrauhapykäliä pitää uudistaa?

– Voimassa oleva työrauhalainsäädäntö kaipaa kipeästi uudistamista. Suurin osa työrauhaa koskevista pykälistä on säädetty 1946. Viimeiset merkittävämmät muutokset on tehty 1980-luvulla. Suomalainen työelämä ja yritystoiminta ovat muuttuneet erittäin paljon noista ajoista, ja työrauhalainsäädäntö on jäänyt pahasti ajasta jälkeen.

– Keskeisiä korjattavia ongelmia ovat poliittisia työtaisteluita ja myötätuntotyötaisteluita koskevien rajoitusten puuttuminen ja lainvastaisista työtaisteluista koituvien seuraamusten matala taso, mikä ei jarruta lainvastaisia työtaisteluita. Hyvitysseuraamukset laittomista lakoista jäävät muutamaan tuhanteen euroon tällä hetkellä; jatkossa alarajana olisi 10 000 euroa ja ylärajana 150 000 euroa.

– Poliittiseen päätöksentekoon tulisi vaikuttaa ennen kaikkea vaaleilla. Työtaisteluita ei ole tarkoitettu poliittisen päätöksenteon vaikutuskanavaksi.

– Poliittisia työtaisteluita on useissa Euroopan maissa rajoitettu merkittävästi. Monissa maissa ne ovat kokonaan kielletty. Suomen lainsäädännön rajoittamattoman salliva suhtautuminen poliittisiin työtaisteluihin on kansainvälisesti poikkeuksellista.

– Myötätuntotyötaisteluiden perusajatuksena on tukea lakossa olevia toisia työntekijöitä. Usein myötätuntotyötaistelulla ei kuitenkaan välttämättä aiheuteta vahinkoa tai hankaluutta tuettavan työtaistelun työnantajapuolelle vaan omalle työnantajalle tai muille ulkopuolisille tahoille. Vahingot voivat olla suhteettoman suuria verrattuna tuettavan työtaistelun laajuuteen tai erimielisyyden kohteeseen.

– Siksi on tärkeää, että myötätuntotyötaisteluille säädetään suhteellisuusvelvoite. Mietinnön perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tämä suhteellisuustavoite ei kaikkien yritysten ja tilanteiden osalta toteudu. Jatkossa tukilakkojen ja niillä aiheutettavan vahingon sallittavuus olisi riippuvainen siitä, onko tukilakon kohteena oleva yritys järjestäytynyt vai järjestäytymätön.

– Myötätuntotyötaisteluita koskevan sääntelyn pitää olla sisällöllisesti samanlaista riippumatta siitä, kohdennetaanko työtaistelu järjestäytyneeseen vai järjestäytymättömään yritykseen. Työryhmän mietinnössä, johon SY ja EK jättivät yhteisen eriävän mielipiteen, näin ei ole. Siksi sitä pitää jatkovalmistelussa vielä kehittää.