Erja alkoi johtaa romumetallialan perheyritystä jännittynein mielin – ”Ajattelin, että nuori nainen varmaan nauretaan pihalle”

Vielä nuorena Erja Yli-Kahila ei uskonut jatkavansa perheyritystä. Hän opiskeli Dublinin teknillisessä yliopistossa maisterintutkintoa johtamisesta, kun hänen vanhempansa pyörittivät Hyvinkäällä menestyvää romumetallinkeräysfirmaa Teräskolmiota. 

Yli-Kahilan isoisä Eeli Yli-Kahila oli perustanut yrityksen vuonna 1960 sen jälkeen, kun muutti Hyvinkäälle Pohjanmaalta. Kun hänen poikansa, Yli-Kahilan isä Erkki kasvoi, hänkin lähti mukaan bisnekseen. Myöhemmin toimistotöitä ja hallintoa pyörittämään tuli myös Yli-Kahilan äiti.

– Perheessämme on neljä tyttöä. Vanhempamme kannustivat meitä opiskelemaan ja hankkimaan sellaisen ammatin kuin haluamme. Meitä haluttiin vähän ohjatakin muualle, Yli-Kahila kertoo.

Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten romumetalliala oli fyysisesti raskasta eikä työturvallisuudesta ollut takeita.

– Käsittelimme vaarallisia aineita kuten asbestia. Siitä ei tiedetty mitään, ja asbestimateriaalit purettiin ilman suojaimia. Loppuvuosina isälläkin oli keuhkot täynnä asbestia.

Työturvallisuus parani

Ala kuitenkin muuttui Yli-Kahilan kasvaessa. Tiedon lisääntyessä työturvallisuus parani, ja koneet alkoivat hoitaa kaikki raskaat työt. Myös vanhempien ajatukset muuttuivat.

– He alkoivat ajatella, että ehkä nainenkin pystyy toimimaan tällä alalla. Se ei ollut enää samalla tavalla vaarallista, yritys oli vakiinnuttanut toimintansa ja tulevaisuudessa nähtiin monia mahdollisuuksia.

Vuonna 2010 firmaan tuli töihin Yli-Kahilan isosisko, vuonna 2016 Yli-Kahila itse. Sukupolvenvaihdosta alettiin tehdä vuonna 2018. 

– Siinä meni kolme vuotta. Emme ehtineet viedä sitä loppuun, kun isä kuoli tapaturmaisesti.

Isän kuoleman jälkeen pöydällä olivat kaikki vaihtoehdot. Yrityksen myymistä pohdittiin, samoin ulkopuolisen toimitusjohtajan palkkaamista. 

– Lopulta oli kuitenkin selvää, että minä halusin lähteä viemään yritystä eteenpäin.

Sisulla eteenpäin

Vuonna 2021 Yli-Kahilasta tuli Teräskolmion toimitusjohtaja. Hän myöntää, että johtopesti miesvaltaisella alalla jännitti. 

– Ajattelin, että kun tulen tähän nuorena naisena, minut varmaan nauretaan pihalle. 

Yli-Kahila myöntää, että alkuun mahtui muutama karvas kokemus. Hän ei kuitenkaan halunnut luovuttaa.

– Menin eteenpäin suomalaisella sisulla, että piru vie, minähän näytän. Ja kun kontakteja alkoi kertyä lisää ja pääsin sisälle verkostoihin, kaikki helpottui. 

Jälkeenpäin Yli-Kahila tuntee, että hänet otettiin vastaan todella positiivisesti. 

– Tuntui jopa, kuin olisin ollut kauan kaivattu ihminen, Yli-Kahila kuvailee.

– Olen myös ajatellut, että yrittäjänä kaikille tulee vastaan vaikeita tilanteita, alasta ja sukupuolesta riippumatta.

Purkujätteestä trampoliineihin

Romumetallin kierrätysarvo oli korkea jo silloin, kun Yli-Kahilan isoisä ja isä keräsivät sitä ympäri Uuttamaata. Terästehtaat ostivat silloinkin rautaromua, josta valmistivat uusia tuotteita.

Toiminta kasvoi pikkuhiljaa. Vuonna 1975 perustettiin osakeyhtiö, paria vuotta myöhemmin avattiin toimipiste Nurmijärven Röykkään. 

Nykyisin Teräskolmio kerää, käsittelee ja kierrättää romumetallia Keski-Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueella. Valtaosa metalliromusta tulee teollisuudesta, mutta sitä saadaan myös kunnilta, kaupungeilta ja yksityisiltä henkilöiltä. 

Metallijäte voi olla tuotannossa syntyvää metallista sivuvirtaa tai käytöstä poistuneita tuotantokoneita, -laitteita ja -linjastoja. Kaupunkien ja kuntien romumetalli liittyy usein infrastruktuuriin. Rakentamisen ja purkamisen sivuvirtoina Teräskolmiolle tulee esimerkiksi kaapeleita, ylijäämämetalleja ja purkujätettä. Maataloudesta saadaan työkoneita ja autonromuja, yksityisiltä polkupyöriä, grillejä, trampoliinin runkoja ynnä muuta.

Strateginen raaka-aine

Teräskolmio myy jalostamansa metallin valimoille, terästehtaille ja isommille tukkureille. 

Moni asia on muuttunut sitten Teräskolmion perustamisen. Romumetallin hinta esimerkiksi määräytyy maailmanmarkkinaindeksillä. Vielä Yli-Kahilan isoisän aikana puhuttiin vuosihinnoista, nyt päivähinnoista. Erkki Yli-Kahilan aikana Teräskolmio ei tehnyt ulkomaankauppaa, osaksi kielitaidon riittämättömyyden vuoksi. 

– Esimerkiksi Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin toimme Suomeen romumetallia ulkomailta ja myimme sitä suomalaisille tehtaille. Nyt keräämme sitä Suomesta, jalostamme sitä täällä ja myymme sitä ulkomaille.

Tällä hetkellä Teräskolmio tekee ulkomaankauppaa vain Euroopan unionin rajojen sisäpuolella. Nykyisen maailmanlaajuisen epävakauden aikana metalliromu on strateginen raaka-aine. 

– Käsittelemme metalleja, jotka ovat kaikkien poliittisen mielenkiinnon alla. Tällä hetkellä maailman maat ovat kiinnostuneita siitä, kenellä on omavaraisuus näistä kriittisistä ja strategisista raaka-aineista. 

Taustalla hieno tiimi

EU haluaa vähentää riippuvuuttaan tuontiraaka-aineista. Raaka-aineiden myös halutaan pysyvän EU:n kiertotaloudessa. Siksi metalliromun vieminen EU:n rajojen ulkopuolelle on paljon säädellympää ja valvotumpaa kuin aikaisemmin. 

– Meille se on tietysti myös kaupallinen ja hyvin konkreettinen kysymys: löytyykö EU:n sisältä ostajia, jotka tarvitsevat kyseistä raaka-ainetta tuotannossaan ja ovatko he valmiina maksamaan siitä saman markkinahinnan kuin vaikkapa aasialainen ostaja, Yli-Kahila pohtii.

– On aikamoinen tekeminen siinä, kuinka metallin jalostus saadaan vietyä Euroopassa samalle asteelle kuin Aasiassa järkevällä kustannusrakenteella ja nopealla aikataululla.

Yli-Kahila uskoo kuitenkin, että Teräskolmion tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. 

– Teemme jatkuvaa, systemaattista kehitystyötä kuten olemme tehneet viimeiset 50 vuotta. Tarkoitus ei ole räjäyttää koko systeemiä kerralla vaan kehittyä pitkäjänteisesti, hän kertoo.

Yli-Kahila on ylpeä Teräskolmion monista pitkäaikaisista, luotettavista asiakassuhteista sekä itse koulutetusta 12 henkilön työporukasta. Alalle ei valmistuta mistään koulusta, vaan työ opitaan käytännössä. Työntekijöillä on taustallaan esimerkiksi konealan opintoja.

Yli-Kahila näkee, että Teräskolmio on mennyt huimasti eteenpäin viidessä vuodessa, osin juuri hyvän porukan ansiosta.

– Olen äärimmäisen onnellinen hienosta tiimistä. Jotain olen varmasti tehnyt oikein, kun olen saanut tällaisen porukan. Heidän avullaan mennään helposti eteenpäin seuraavat 5–15 vuotta.