Arto Järvinen studiolla
edf
28.11.2021 klo 11:43
Uutinen

Euroviisufinaaliinkin aikanaan ratsastanut Arto teki musiikista itselleen ammatin – Palkkaa hän ei ole saanut yhtä ainutta kertaa elämässään

– Nimi on sitä luokkaa, että sillä voisi voittaa huonojen yritysnimien skaban joka vuosi, tuumaa Arto Järvinen, ja viittaa sillä Audiomies-toiminimeensä. Ei se häntä silti niin paljoa ole haitannut, että hän ikinä olisi tosissaan sen muuttamista miettinyt. Ja aikaa sen perustamisesta onkin jo hyvä tovi. Järvisestä tuli nimittäin yrittäjä jo 2006, jolloin hän oli vastavalmistunut medianomi.

Siinä mielessä Arto Järvinen on melko eksoottinen tapaus, että hän ei ole ikinä koko 42-vuotiaan elämänsä aikana saanut kertaakaan mistään säännöllistä kuukausipalkkaa.

– Olen ollut kaiken maailman harjoitteluissa, mutta varsinaiset tienestit olen aina ansainnut muuten kuin säännöllisenä palkkatulona, hän taustoittaa.

Mitä sitä stressaamaan

Järvisen mukaan yrittäminen oli hänelle varsin luonnollinen vaihtoehto.

– Aika vähän siinä vaiheessa oli vaihtoehtoja. Olisi sitä kai voinut mennä rengiksi johonkin isompaan firmaan tai sitten perustaa oma yritys, toteaa jälkimmäiseen päätynyt Järvinen.

Yrittäjäksi ryhtymisestä hän ei kerro etukäteen ottaneensa mitään erityistä stressiä.

– Pikemminkin ajattelin, että tämä on luonnollinen jatkumo. Musiikkiharrastuksen vuoksi minulla oli jo jonkinmoinen – joskin pieni – asiakaskuntakin olemassa. Lisäksi toiminimiyrittäjäksi ryhtyminen oli käytännössä ilmaista. Firman rekisteröiminen maksoi muistaakseni kuusikymppiä, Järvinen sanoo.

Päätoimi oli löytynyt musiikista

Se auttoi melkoisesti yrittäjyyden alkutaivalta, että Järvisellä oli tuohon aikaan toinenkin tulolähde. Hän oli opiskeluaikanaan ollut perustamassa bändiä, joka onnistui sinkauttamaan itsensä musiikkitaivaan tähtikartalle. Se on pitänyt hiljaiseloa nyt jo kymmenkunta vuotta, mutta omana aikanaan Teräsbetoni oli metallibändiksi erittäin iso tapaus.

Yhtye onnistui jo ensialbumillaan, Metallitotuus, yltämään platinalevyyn vaadittuun myyntimäärään, eikä juuri kukaan tuolloin tenava-iän ohittanut suomalainen ole voinut välttää kuulemasta etenkään yhtyeen ensimmäistä jättihittiä ”Taivas lyö tulta”. Kyseisen biisin suosiota ei vähentänyt sekään, että se valittiin jääkiekkoleijonien maalilauluksi Karjala-turnaukseen. Tarkemmin Teräsbetonin taustoista voit lukea erillisestä jutusta.

Ristiaallokko

Yritystoimintansa Arto Järvinen tosiaan aloitti jo Teräsbetoni-touhun ollessa kuumimmillaan. Toiminimi Audiomiehen hän kirjasi kaupparekisteriin 2006, miltei heti medianomiksi valmistuttuaan. Tosin alkuun yritys oli miltei pöytälaatikossa ja liikevaihtokin vuodessa jotakuinkin tonnin luokkaa. Niin kannattavaa Teräsbetonin keikkailu noihin aikoihin oli, että leipä pöytään tuli siitä. Sittemmin asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen.

– Edelleen tänäkin päivänä, liki 20 vuotta myöhemmin, koen olevani tietyssä määrin ristiaallokossa muusikon ja teknikon hommien välimaastossa. Tosin nyt pöytään leipä tulee tekniikalla, musiikki on pikemminkin harrastus, Järvinen tuumaa ja jatkaa vielä, ettei tiikeri ikinä niistä juovistaan täysin luovu.

– Ammatillisesti pidän päivänselvänä sitä, että olen tänä päivänä teknikko. Sillä puolella kun on helpompi toimia yrittäjänä. Mutta sitten tietysti kyseessä on myös luonneasia. En minä siitä mihinkään pääse, että rakastan musiikkia ja soittamista. Edelleen minulla on haaveena päästä joskus konsertoimaan Tampere-taloon, mutta siis juuri nyt musiikki on kuitenkin selvästi enemmän harrastus kuin työ.

Arto Järvinen Ruby&Fellas
RUBY&FELLAS ON Arto Järvisen työmaa lähes jokainen viikonloppu. Hän pitää huolta, että äänet ja valot ovat kuosissa esiintyviä artisteja varten. Kuva: Arto Järvisen arkisto

Miniaskelin eteenpäin

2010-luvulle tultaessa, kun metallibändin keikkatahti alkoi olla jo hiipumaan päin, alkoi Järvinen soittaa myös LeeWings -bändissä.

– Vaikka kahdessa bändissä soitin, ei se täyspäiväistä ollut. Hyvä siis oli, että siihen rinnalle löytyi muutakin hommaa, hän miettii.

Yrittäjänä Arto Järvinen luonnehtii itseään erittäin varovaiseksi. Hän ei ole missään vaiheessa lähtenyt hakemaan mitään pikavoittoja, vaan pikemminkin mennyt eteenpäin hissukseen.

– Minulla on alusta asti ollut sellainen strategia, etten ole ottanut lainaa kehitykseen, vaan olen kehittänyt bisnestä kaikessa rauhassa ja hankkinut omaa asiakaskuntaa. Olen läpi firman historian tehnyt hankintoja vasta, kun kassassa on ollut varaa.

Työtilat löytyivät anoppilasta

Sopivat toimitilat Järvinen löysi Pirkkalan Sankilassa sijaitsevasta anoppilasta, missä tätäkin haastattelua tehdään. Tarkalleen ottaen olemme varsinaisen anoppilan pihapiiristä löytyvässä alumiinipajassa, joka on sittemmin rempattu asumiskäyttöön ja nyt edelleen toisenlaiseen yrittämiseen.

– Tämä on ollut vierashuone ja työtila, mutta olen alkanut kunnostaa tästä myös studiotilaa, yrittäjä esittelee.

Tämä on tarkoittanut esimerkiksi äänenvaimennuskankaiden asennuksia. Studio-vaikutelmaa luovat myös mikrofonit, äänentoistolaitteisto sekä soittimet. Niistä varsinaisessa studiohuoneessa tosin on vain murto-osa.

Näin kävi koronassa

Järvisen valitseman strategian hyödyt tulivat esiin eritoten koronassa, joka iski tunnetusti isosti elämystalouden yrityksiin. Yrittäjä ei kuitenkaan yöuniaan menettänyt.

– Totta on, että tulot tippuivat minimiin, mutta eipä minulla ollut kulujakaan. Laitteeni ovat varastoituina täällä, eikä yhden miehen firmassa muutenkaan ole kummoinen kulurakenne, hän kertoo.

Myös yrittäjäjärjestön edunvalvonnalle Järvinen antaa tunnustusta. Hän itsekin pääsi hyötymään Suomen Yrittäjien kovasti lobbaamasta yksinyrittäjätuesta.

– Koska tulot olivat tippuneet niin reilusti, pääsin mukaan yksinyrittäjien koronatuen piiriin. Se tuli erittäin tarpeeseen, hän kertoo.

Ja vaikka tapahtumatyöntekijälle tuli oman alan ydintöistä pitkä hiljainen jakso, jonkin verran hän pääsi petraamaan tilannetta esimerkiksi videotöillä.

– Kaikki nämä yhteenlaskettuna ei minulla missään vaiheessa hädänpäivää ollut.

Teräsbetonin promokuvat vuosi 2004
TÄLTÄ NÄYTTI Teräsbetoni alkutaipaleellaan. Yrittäjä kaivoi arkistostaan promokuvia vuodelta 2004. Kuva: Arto Järvisen arkisto

Kunta on yksi vakioasiakkaista

Yksi isommista jo pidempään miestä työllistäneistä tahoista on Pirkkalan kunta. Tai oikeastaan pikemminkin lukuiset kunnan yksiköt, kuten nuorisotoimi, koulut sekä kulttuuripuoli.

– Yhteistyö alkoi aikanaan siitä, että Pirkkalan kunnalla oli äänitysstudio, jonka isännyyden sain hoitaakseni, hän taustoittaa.

Sittemmin kunnalta saapuvien toimeksiantojen määrä on moninkertaistunut, ja pitää sisällään niin ääni- kuin valotekniikkaa.

– Tänä päivänä teen todella paljon tapahtumia kunnan eri organisaatioille, kuten vaikkapa kunnan järjestämiin itsenäisyyspäivänjuhliin tai koulujen kevätjuhliin, hän selkeyttää.

Ei Järvisellä mitään varsinaista sopimusta kunnan kanssa ole. Pikemminkin kyseessä on jo vuosia kestänyt jatkumo.

– Aikaisemmin se toimi oikeastaan niin, että minut soitettiin paikalle, kun jotain ääneen tai valoihin liittyvää piti tehdä. Nykyään kyllä lähetetään tarjouspyynnöt etukäteen, hän kertoo. Erinäisten tapahtumien määrä on kasvanut reippaasti.

– Jos 20 vuotta sitten oli yksi tapahtuma vuodessa, nyt niitä on parikymmentä.

Toinen merkittävä taho on paikallinen seurakunta, jolle Arto on tehnyt etenkin valaistuksia.

– Se onkin yksi osa-alue, johon olen entistä vahvemmin suuntautumassa.

Sillisalaattia ravintolamaailmassa

Toinen säännöllinen työllistäjä on ollut Tammerkosken kupeessa sijaitseva ravintola Ruby&Fellas. Artolla on siellä hommaa nyt taas joka perjantai ja lauantai. Hän kun pitää huolta, että ravintolan esiintyvillä artisteilla on sekä valo- että äänitekniikka kuosissa lavalle noustessa.

– Ei minulle sinnekään mitään sopimusta ole, mutta hyvä yhteisymmärrys kyllä.

Tällä hetkellä Järvinen ei ole mukana missään esiintyvässä kokoonpanossa. LeeWingsissä hän soitti vuoteen 2018, mutta sen jälkeen omat esiintymiset ovat jääneet vähiin. Ainoa poikkeus tähän on oikeastaan yksittäinen tamperelaisravintola.

– Noin kerran kahdessa kuussa minä teen tällaisen afterwork-tyyppisen akustisen keikan Hämeenkadun Pub Simonissa, jonne siis buukkaan myös esiintyjät. Kuten huomaat, melkoinen sillisalaatti tämä minun työnkuvani nykyään on.

Aamun torkku

Entisenä pitkän linjan keikkamuusikkona Järvinen on tottunut viikonlopputöihin. Ja sama on jatkunut myös hänen siirryttyään miksauspöydän toiselle puolelle. Viikonlopputöihin on totuttu myös miehen lähipiirissä, johon kuuluvat etenkin aviovaimo sekä perheen 10- ja 15-vuotiaat lapset.

– Kyllä meillä kaikki ovat vuosien saatossa tottuneet siihen, että isä on viikonloppuisin töissä, ja etenkin alkuviikosta nukun sitten pitkään. Toisaalta olen alusta asti kertonut vaimolleni, etten halua olla se isä, joka on poissa lasten elämästä. Viikonloppujen sijasta olen koettanutkin sitten olla kotona mahdollisimman paljon muulloin. Senkin yrittäminen on mahdollistanut.

Arto Järvinen valaistuskuva
Arto Järvinen valaistus
KUVIA JÄRVISEN toteuttamista valaistuksista. Yrittäjä onkin viime aikoina panostanut juuri tähän osa-alueeseen. Kuvat: Arto Järvisen arkisto

Tyytyväinen mies

Sekä ravintola- että tapahtuma-ala ottivat kovia iskuja koronassa, joten on selvä, että syksyn rajoituskevennykset Järvinen on ottanut mielellään vastaan. Työtilanteeseensa hän kertookin olevansa varsin tyytyväinen.

– Itse asiassa juuri eilen vastailin johonkin yrittäjäjärjestön verkkokyselyyn, jossa ilmoitin olevani kasvuhaluinen mahdollisuuksien rajoissa. En siis koeta kasvaa väkisin enkä edelleenkään aio ottaa lainaa, mutta jos mahdollisuuksia avautuu, niin ehdottomasti kasvu kiinnostaa. Ihan mielenkiintoisia mahdollisuuksia olen tähän viime aikoina törmännyt, hän vinkkaa. Muutenkin Järvinen kertoo tekevänsä työtä, mistä todella tykkää.

– Nautin erittäin paljon siitä, että pääsen ilmaiseksi keikoille ja saan vieläpä itse säätää volyymit oikealle tasolle. Ja kun siihen vielä monesti tarjotaan lämmin ruoka ja juomat sekä liksa päälle, niin aika hyvin minulla ovat asiat, hän hymyilee.

Omassa työssä parasta on kuulemma palaute.

– Vaikka se olisi kuinka klisee, niin minä ainakin saan itse hyvät kiksit siitä, kun joko bändi, henkilökunta tai vaikkapa asiakas tulee keikan jälkeen ja kiittelee vaikkapa hyvästä äänentoistosta. Siitä tulee hyvä mieli.

Kirjoilla Pirkkalassa – aina

Arto Järvinen on asunut koko ikänsä Pirkkalassa, eikä hänellä ole nytkään nelikymppisenä sieltä kiire minnekään muualle. Kirjatkin hän on aina pitänyt kotikunnassaan, jopa opiskeluvuosina.

– Itse asiassa en opiskeluaikanani tainnut viettää yhtään viikonloppua Virroilla, vaan tulin aina viikonlopuiksi kotiin, hän kertoo.

No, Teräsbetonin aktiivivuosina Suomea toki tuli kierrettyä ahkerasti, mutta Pirkkalaan hän on aina palannut hyvällä mielellä. Hän naureskeleekin, että kovin ”pitkälle” hän ei ole 42 vuodessa päässyt.

– Minun alkuhimani on varmaan vajaan kolmen kilometrin päässä nykyisestä talostamme. Ja myös ennen lapsia, kun asuimme vaimoni kanssa kahdestaan, emme me silloinkaan kaukana olleet. Ehkä se oli se kolmas tämän kolmion kulma, joten aika pienet piirit minulla on aina ollut, hän ajattelee ja vakuuttaa, ettei muuta kaipaakaan. Miksipäs sitä hyvää vaihtamaan, ja sitä Pirkkala on hänelle ollut.

– Lisäksi Tampereen erikoisliikkeet ja kulttuuritarjonta ovat minulle tarpeeksi lähellä, hän perustelee.

Arto Järvinen vaikuttaa myös kotikuntansa valtuustossa. Siellä meneillään on nyt toinen kausi. Nimen perään ei tässä tapauksessa voi oikein laittaa puoluetunnusta, koska hän on ollut molemmilla kerroilla ehdolla ilman puoluekirjaa. Valtuustossa hän tosin on nyt kuulunut sosiaalidemokraattien ryhmään.

– Varmaan tämä puolueettomuuteni osaltaan kertoo siitä, että minulla ei ole ollut niinkään paloa siihen politiikkaan, vaan pikemminkin minua kiinnostaa aidosti paikallisuus. Eli haluan siis ymmärtää ja jossakin määrin myös valvoa ja ohjata oman kotikuntani kehitystä. Siinä on päällimmäinen syy, hän kertoo.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.11.2021

Ville Kulmala
Ville Kulmala